appivanhemmat " avuksi"

Pidimmillään hän on ollut meillä kuukauden (ja vastaavasti me siellä) ja sen ajan olemme kaikki kestäneet, tai ei siinä ole ollut edes kestämistä.



Minä olen kodinhoidossa niin laiska että olen jättänyt kaiken anopin harteille ilolla. Ainoastaan olen pitänyt kiinni siitä että kerran viikossa on syöty jotain suomalaista ja avarrettu anopinkin maailmankuvaa.



Anoppi on jo sen verran iäkäs ja kielitaidoton (ja yksin matkassa) etten osaisi laittaa häntä yksin ostarille. Miehellä on täällä myös kaksi siskoa joten anopin kuskaaminen jakautuu onneksi useammalle perheelle/lapselle.



Jos anoppi tulisi meille vuodeksi ..... saattaisi olla toinen ääni kellossa.



Ovatko appivanhempasi sen ikäisiä/terveydellisiä/aloitteellisia että pystyisivät itse liikkumaan jos heitä siihen vähän motivoisi/työntäisi/pakottaisi?

Lainaus tekstistäsi.



Meilla appivanhemmat ovat luonamme 6-12 kk kerrallaan ja kun kotirottia ovat, niin ottavat ennen kaikkea keittion " haltuunsa" .



mun vastaus.



Miksi et sano sun miehelle että voivatko he olla vähemän aikaan.



Lainaus

Meilla onkin heidan vieraillessaan alituinen valkosipulin ja mausteiden katku kotona, koska heita ei tunnu haju piittaavan ja siten ikkunoita ei tietenkaan tarvitse avata kokkaillessa. Ja meilla sitten kokkaillaan kolme kertaa paivassa, eli muodollinen aamiainen, lounas ja paivallinen.



mun vastaus

Tuskimpa sä saat vastausta tähän, mutta minä ainakin tuulettaisin illalla ,jos se häiritsee se haju

on ikävää että ne on noin pitkään,

ja se mua ihmetyttää että miten sä täällä tulet kirjoitamaan

että haju ei muka häiritse heitä se suu siihen ei oo et ulkomaalaiset ei välitä hajuista sekasotkuista ja esim. euroopalainen tykkää että kaikki on tip top. Kaikki ihmiset ovat eri laisia ja eri tyylisiä et sillee.

mä olen henkilökohtaisesti sudanilainen ja veljelläni on suomalainen nainen. se on ikävää miten te puhutte ulkomaalainen mies on tällänen ja tällänen ja ne ei avaa ikkunoita kun ne tekee valkosipulii ja kaikkee mausteita

Tämä ei ole se ketju, mihin joskus vastasin, että sukulaiset ovat päinvastoin auttaneet minua meillä ollessaan. Juuri nyt sitä ketjua en löydä, joten kirjoittelen tähän.



Meillä oli kolme viikkoa mieheni sisko ja äiti käymässä. Toisaalta täytyy muistaa, että mieheni äiti ei ole koskaan käynyt meillä ja siskokin viitisen vuotta sitten. Ja kun olivat vain kolmisen viikkoa, niin mitään suurta siivousapua ei nyt olisi pitänyt odottaakaan.



Mutta kun sitten he tekivät aivan päinvastoin. Miehen äiti on jo seitsemänkymppinen ja jonkin verran sairaalloinen. Niinpä hän ei paljon olisi jaksanutkaan tehdä. Sen sijaan miehen sisko teki koko ajan ruokaa - vain itselleen ja äidilleen. Alussa hän oli todella vihainen, kun minä oletin, että ne isot kattilalliset ruokaa on tarkoitettu meillekin ja otin automaattisesti ruokaa myös minulle ja lapsille. Sittemmin hän oppi, että minä oletan, että hänen laittamansa ruoka on myös meille. Niinpä hän alkoi tehdä kahdenlaista ruokaa. Hän keitti riisiä, johon sekoitti tomaattia ja mausteita ja syötti sen meillä. Itse otti pakkasesta vuohenlihat ja kanat ja teki ne ruoaksi itselleen ja äidilleen. Hän kävi pari kertaa kaupassa ja osti meille euron paahtoleipää (jota tyttäreni oli yrittänyt sanoa, että me emme sitä syö, eivätkä lapset sitten koskeneetkaan) ja itselleen jotain kalliimpaa leipää. Hän kyllä osti itsekin niitä kanoja, mutta käytti ensin ne, mitä oli jo pakastimessa valmiina.



Aiemmin meillä on käynyt mieheni veli muutaman kerran ja hän on aina ollut erittäin avulias näinä kertoina. Tämän lisäksi meillä on käynyt miehen serkku perheineen ja hekin ovat olleet suurena apuna. He ovat joskus jopa pyyhkineet lattioita tai tehneet ruoat kaikille jne. Se kerta, kun miehen sisko on käynyt meillä, hän oli huomattavasti avuliaampi siihen aikaan. En tiedä, mikä hänet on muuttanut, että hän erotteli minut ja lapset hänen ja hänen äitinsä elämästä täysin. Tällä kertaa hän ei lainkaan kunnioittanut meitä ihmisinä, vaan olimme heille pelkkää tahra heidän elämässään.

...alkaa nyt hernetta nenaan vetako, kun joku kysyy vertaistukea. Tammoiset Vauva palstat kun on niita nykyajan moderneja hiekkalaatikoita, joissa saa voivotella erilaisia asioita. Myos sita, etta jotkut suomalaiset tuppaavat rakastamaan " steriilisyytta" niin paljon, etta haisevat ammoniakille. (Tama oli vitsi tai aarimmaisyyteen vedetty liioittelu, ei ollut minkaanlainen viittaus alkuperaiseen kirjoittajaan.) Ma sanoisin, kokemuksen aanella, etta vaikket ikina uskoisi, siihen tottuu! Jopa jayha suomalainen joka haluaa oman reviirin voi tottua " ylimaaraisiin" ihmisiin 24h/vrk. Nain naet kavi itselleni. VAikket mikaan kokkaaja hirmu olisikaan, sanoisin, etta mene joka tapauksessa valtaamaan valilla reviirisi keittiossa tai vaikka kokatkaa yhdessa. Se, etta sa uskallat olla oma itsesi, laittaa vaikka jalat poydalle, jos se olisi sinun rakastamasi rentoutumistapa, mutta et kehtaa niin tehda vieraitten lasnaollessa, tee niin. Tama on mielestani avain TOTTUMISEEN. Pyyda miestasi viemaan sut ulos ihan kaksistaan valilla. TAi ehdota jos veisit sukulaiset vaikka elokuviin pariksi tunniksi keskenaan. Karsivallisyytta ja jaksamista!

Voi Tuhve-hyva, kyllapa on sulle sitten kaynyt tosissaan kurjasti!! Kerroin viestistasi miehellenikin ja han ei todella ollut uskoa korviaan.



Mun appivanhemmat ovat tulossa taas syyskuussa viipymaan ja olen tehnyt kovasti itseni kanssa toita, etta oppisin olemaan vahan rauhallisempi naiden elamantapaerojen keskessa. Naapurissani asuu toinen pariskunta, joilla on samantyyppinen kulttuuritausta ja vaihdammekin usein ajatuksia siita, mita katsomme lapi sormien ja mille laitamme stopin.



Meilla kaikki ongelmat ovatkin todella pienia ja vahapatoisia, mutta silti arsyttavia. Paatin esimerkiksi ostaa syksyksi erillisen keittoastiaston appivanhemmille keittiotarpeiksi, jotta voivat kokata juuri niin omalla tavallaan kuin tykkaavat eika mun tarvitse miettia " oman" tarpeistoni kohtaloa heidan kokkaamisen jaljilta. Ei ole kiva syoda kaurapuuroa tai mansikkakiisselia, joka maistuu kurkumalta ja sinapinsiemenilta...



Jos meidan huushollissa joku kokkaisi vain itselleen tai kayttaisi meita hyvakseen rahallisesti tai muuten, mina nayttaisin ovea hyvin nopeasti. Helppo tosin minun sanoa, koska meilla diplomatia pelaa hyvin miehen kautta ja siten mun ei tarvitse puuttua moniinkaan kiperiin seikkoihin suoraan :)



-pappurani-

Kyseessä vieraat vaikka sukulaisia ovatkin. Itselläni kyllä nousisi savu korvista, jos joku tulisi kotiini ja reviirilleni kokkailemaan ruokaa vain itselleen! Kyseessä kuitenkin minun kotini ja saa kuitenkin vapaasti olla, mutta siinä vaiheessa kun aletaan päättämään kuka saa ruokaa ja kuka ei, raja tulisi vastaan.



Ja kattiloista sen verran, että pitää varmaan ostaa miehelle omat kattilat. On ihan mestari polttamaan kattilat pohjaan, milloin menee pihalle tupakalle ja lörpöttelemään puhelimessa, milloin katsoo elokuvaa kuulokkeilla yms. Vihdoin sitten jossain vaiheessa havahtuu ja miten nyt näin, taas kattila jotenkin palanut pohjaan...

sacred_cycles:

Ja kattiloista sen verran, että pitää varmaan ostaa miehelle omat kattilat. On ihan mestari polttamaan kattilat pohjaan, milloin menee pihalle tupakalle ja lörpöttelemään puhelimessa, milloin katsoo elokuvaa kuulokkeilla yms. Vihdoin sitten jossain vaiheessa havahtuu ja miten nyt näin, taas kattila jotenkin palanut pohjaan...

Ihana kuulla , että jollakin muullakin on sama ongelma keittiössä:) Mieheni on todella innokas kokkaaja ja hänen tekemänsä ruoka on todella hyvää. Negatiivisena puolena on se, että keittiö ja keittovälineet ovat yleensä aivan kamalassa kunnossa hänen sessioidensa jälkeen. Tuntuu että rasvaa lentää ympäriinsä pysty- ja vaakatasossa ja keittolevyt ovat pienenkin käytön jälkeen ihan kamalassa kunnossa. Olenkin jo hyväksynyt sen tosiasian että tulemme ostamaan uuden hellan varmaankin kerran vuodessa tai parissa.

Ruuan hajusta vielä sen verran, että tarkoituksella haimme uutta asuntoa ostaessamme sellaista keittiötä jonka saa liukuovella eristettyä muusta asunnosta ja jossa oli paljon ikkunoita. Nyt mies saa kokkailla niin paljon kuin sielu sietää eikä vaimon tarvise seistä parvekkeella happivajauksen takia;)

Heh, taytyy myontaa etta me taloa etsiessamme yritimme varmistaa, etta keittiosta saa kaikki ovet kiinni. Huomasimme tosin harmiksemme, etta jotenkin ilmastointi on vedetty talossamme niin, etta kaikki ruuanlaittohuurut kiipeavat ovien ollessa kiinnikin ylakertaan ja etenkin meidan makuuhuoneeseen!! Keskitalvella tosifiiliksen ollessa -30 astetta sita ei oikein kehtaa lavayttaa ikkunoitakaan auki. Onneksi on tuoksukynttilat ja suitsukkeet, joita sitten poltan ruuanlaiton loputtua.

Ihailen todella reippauttasi, ja Tuhven myös, olette todella pitkäpinnaisia ja hienoja tyyppejä. On tosi rankkaa asua saman katon alla sukulaisten, ja varsinkin miehen sukulaisten kanssa, joten hattua nostan. Omienkin kanssa menee sukset ristiin, varsinkin minulla.



Tämä on tietysi ihan yksilöllinen juttu. Toiset siitä nauttivat, toiset ahdistuvat. Kuulun ahdistujiin. Olen kai hieman erakko, ja pitkäaikainen oleskelu miehen sukulaisten kanssa ei varmaankaan onnistuisi. Viikko, pari, kolme on ihan jees, mutta kuukausitolkulla kuulostaa painajaiselta.



Haluan painottaa, että mieheni sukulaiset ovat ihania. Vika on näiltä osin täysin minussa ja eristäytyvässä luonteessani.



Asun Suomessa ollessani pitkiä aikoja omien vanhempieni luona, mutta meillä on paljon tilaa ympärillä, ja ison talon siivessä pieni yksiö, jossa voin olla rauhassa. Silti välillä kolisee... :)



Kun äitini tulee tänne vierailemaan, on häntä vaikea saada olemaan meillä kotona. Hänen mielestään se on kiusallista, joten äidiltä lienen tämän perinyt. :) Kyllä äiti sen viikon verran on ihan mielellään, mutta pitemmiksi ajoiksi menee mieluummin esim. hotelliin tai vuokraa asunnon.

Tuli muilta aika synkkaa palautetta, joten oikaisenpa pari vaarinkasitysta...



Appivanhempani eivat itse asiassa vieraile meilla, vaan asuvat lyhyempia ja pidempia aikoja meilla, kunnes muuttavat meille pysyvasti ian lisaantyessa. Sain juuri tietaa, etta he tulevat taas syksylla viipymaan ties miten pitkaksi aikaa. Jos mieheni menisi ja sanoisi, etta alkaa viipyko kauaa, niin silla olisi varsin tuhoisat seuraukset. Ei perheenjasenille voi sanoa, miten kauan saa viipya.



Hajusta... Etenkin aamupahoinvointisena on pirun vaikea herata aamulla mausteiden katkuun ja se hermostuttaa. Kertatuuletus paivassa ei riita siihen maaraan kokkaamista, mita meilla on kaynnissa heidan taalla ollessaan. Mina olen kotiaiti enka voi paeta tyopaikalle karkuun. Muutoin he ovat aika pedanttia sorttia ja haluavat paikkojen olevan siistina, mutta ruuan haju ei tunnu heita hairitsevan toisin kuin minua. Ylipaansa koko ateriavouhotus on minulle peikko ja siten mieluummin vetaydyn noista keskusteluista taka-alalle.



Muutoin katson olevani varsin suvaitsevainen ja joustava, mutta valilla kulttuurit kolisevat heidan taalla ollessaan. Heidan kultturissaan minia on kuin tytar anopilleen, ja siten anoppi " maaraakin" minian elamaa vaihtelevissa maarin. Anoppini ei eparoikaan kertoa, miten hoitaa lasta, kotia, miten pukeutua, miten sisustaa kotimme jne. Olen kylla oppinut ottamaan kommentit yhdesta korvasta sisaan ja toisesta ulos, mutta valilla se on vaikeaa.



Ellei ole itse kokenut tallaisia pitkia asumisjaksoja erittain erilaisten vanhempien ihmisten kanssa, niin katson olevan tarpeetonta antaa " neuvoja" siita, miten olla ja elaa. Kaipasin todellakin VERTAIStukea, en mutinaa siita, kuinka olen suvaitsematon. Meita tosiaan on moneksi....

Itse asiassa taidan muistaa, etta kirjoitit asiasta muutama vuosi sitten?

Vaikka samalta mantereelta olenkin mieheni perheen kanssa, niin kolisi meillakin aika paljon. Ihmiset kun ovat erillaisia ja sitten oli se ¿sukupolvien¿ kuilu. Raskausaikana ja lapsen olleessa pieni ei oikein paassyt minnekaan pakoon naita kommenteja. Mutta enpa viitsi tassa sen enempaa.

Hei, jos haluat kirjoittaa silloin talloin ihan privaatisti niin, tassa e-mailini:supermamamonkey@yahoo.com

Mutta kun miehen vanhempia ei saa tanne suostuteltua millaan. Appiukko on kaynyt kaksi kertaa joskus kauan aikaa sitten kun meilla ei ollut viela edes lapsiakaan, mutta vain viikon lomilla. Nyt olisi elakkeella ja ei olisi tyoesteitakaan enaa.

Anoppi taas on kylla viela tyoelamassa mutta vain vuosi-pari jaljella elake ikaan, muttei silti varmaankaan uskalla tulla kaymaan. Matkustaa kylla mutten kahden maan valia useamman kerran vuodessa muttei uskalla tanne meille pain lahtea kun ei osaa englantia! Luulisin etta kylla esim. hanen osaamallaan ranskalla ja italialla parjaisi parin tunnin lennolla aivan loistavasti! Mies on tarjoutunut jopa hakemaan hanet, mutta en sitten tieda kuinka paljon houkuttelee tulemaan kun ei ole anopin kanssa yhteista kielta.



Mutta, siis minusta olisi tosi kivaa jos han tulisi meille asumaan pitemmaksi aikaa, saisi kylla taydet vallat keittiossa jos niin toivoisi, saisinpahan itse tauon! Ja kotihommat myos jos vain kiinnostaisi niin siita vain! Mies kertoo kuinka pikkutarkka ja kodin kiiltavan pitava ihminen aitinsa on, niin voisi pyortya meidan kodissa vallitsevan sekasotkun nahdessaan...



" Nuorikin" anoppi viela olisi, shoppailufriikki ja hurja huumorintaju, mutta ongelmana yha pysyy tuo etta kuinka saataisiin suostuteltua tuo mummi tanne...?



Alkuperaiselle kirjoittajalle ei paljoa ole vinkkeja. Voin vain elaa myotatunnossa, uskon mausteiden tuoksujen olevan ylivoimaisia varsinkin raskaana ollessa. Reippaasti vain ikkunat auki! Mitas jos todella etoo niin pahasti niin teet sen sen verran huomattavasti niin josko tajuaisivat itse levayttaa ikkunat auki, ja kaikki tietty vain raskauden piikkiin? ;o) Ja miten kivaa etta lapsesi saavat viettaa aikaa isovanhempien seurassa!