Isä otti eron äidistäni kun oli 50, muutti uuden naisensa kanssa Espanjaan

äitini oli 35, ja hänellä oli taloudellisesti hyvin, hyvin tiukkaa pitkään, päivätyönsä lisäksi käyden siivoojana toimistoissa,  kunnes sai vanhemmiltaan pienehkön perinnön. Isot veljeni ovat hyvää pataa isän kanssa ja viettäneet vuosien kuluessa, perheineenkin, paljon lomia Espanjassa hänen luonaan. Minä en halunnut.

Nyt 20 vuoden jälkeen on äitini muuttanut omaan kaksioon samaan rappuun kuin mieheni, pieni tyttärei ja minä. Ovemme ovat vastakkain. Hän on 55 ja kokopäivätöissä, me teemme paljon asioita yhdessä (leivomme, kokkaamme, käymme joskus kaupassa, näyttelyissä, pienillä reissuilla, jopa matkoilla).

Nyt on meteli suuri, kun isän naisystävä on kuollut ja selvisi, että ihanasta espanjalaisesta asunnosta vain puolet kuului isälle, minkä takia hän (nyt 70) on nyt Suomessa, asuu omistamassaan seniorkeskuksen yksiössä (missä hänellä on varaa asua kuolemaansa saakka), mutta siivous- ja kauppa-apua hän vaatii juuri minulta. Pojathan ovat aina auttaneet häntä, hän kirjoitti. Eivät varmasti ole, mitä nyt lukuisten ilmaisten lomiensa aikana jotain ulkoseinää kalkilla kaunistaneet tai venettä rapsutelleet. 

Olenko nyt huono tytär, kun en siivoa enkä käy kaupassa? Äitiäni tulen aina auttamaan.