Suomessa itsemurhakuolleisuus kasvoi vuoteen 1990 asti, jolloin Suomessa tehtiin yli 1 500 itsemurhaa. Tämän jälkeen itsemurhien määrä laski

Kyllähän 90-luvun alussa se itsemurhien piikkilukema nähtiin. Konkurssit, omaisuuden menettäminen, lama jne.

80- luku oli voimakkaan kasvun aikaa. Kilpailussa huonommin pärjänneet tai suorituspaineista kärsivät saattoivat päätyä lopulliseen ratkaisuun. 80- luku oli kostea vuosikymmen, kuten 70-lukukin. Nuoriso käytti rajusti alkoholia.

Erityisesti miehille loi paineita machokulttuuri.

Saattaa olla myös että ylisukupolven vaikuttaneet sotatraumat alkoivat helpottaa vasta 90- luvulla.

Itsemurhat suistaa läheisten elämän vuosiksi raiteiltaan ja eikä siitä edes ikinä kunnolla toivu. 

Ne oli niitä VANHOJA HYVIÄ AIKOJA.. Ajat oli kovat ja lapsia sai pieksää, hyväksikäyttää ja kaltoinkohdella aikalailla rauhassa. 

Myös väkivaltaa oli paljon, ja isäni on kertonut, että huono-osaiset tytöt seurustelivat aikuisten miesten kanssa. Helsingin päärautatieasemalla oli kuulemma paljon aggressiivista porukkaa ja väkivaltaisia jengejä ottamassa mittaa toisistaan. 

Taas ovat lukemat kasvussa. Huolestuttavaa kehitystä.

Mm homokielteisyys

Itsemurhayrityksiä on 10000-30000 vuodessa tässä maassa. Tilastojen mukaan vain noin 750 onnistuu. Kuka uskoo noin pientä määrää?

Poliisi ja terveydenhuolto tietää parhaiten ja heidän sanojensa mukaan muutama tuhat tekee itsemurhan vuosittain.

Teinien ikäluokat olivat 80-luvulla suurempia ja valkoisempia. Maahanmuuttajilla on yhteisöllisemmät kulttuurit. 

Itsemurhien vähenemiseen on LÄÄKETIETEELLINEN syy, uudentyyppiset lääkkeet, monoamiinin takaisinoton estäjät, joita heti ilmestyttyään ruvettiin määräämään usein.

Vielä suuren vähenemisen kynnyksellä tahot, jotka eivät aivokemiasta juuri tiedä, kuten sosiologit, uskoivat että eräät yhteiskunnallisen lainsäädännön muutokset nostavat ennestään korkeita itsemurhalukuja pilviin. Uusien lääkkeiden ansiosta itsemurhalukemat kuitenkin laskivat nopeasti kolmasosaan.

Tulos ei ollut kuitenkaan halpa triumfi, sillä se saavutettiin sillä, että 'mikään muukaan ei tunnu oikein miltään', kuten näin lääkityt potilaat sanoivat. Erittäin inhottava tunne, joka pani monen luopumaan oma-aloitteisesti lääkityksestä, mikä puolestaan johti psykoosiin ja pakkohoitoon. 

Tämän hetkinen tilanne, itsemurhien määrä on vain osa entisestään, mutta kärsimys on vain lisääntynyt.