Kysymys eskarilaisten vanhemmille!

kaikki hyvä mitä lapsennai on jäi matemaattisten taitojen puuttumisen jalkoihin..eli siirtymätilanteet sujuvat hyvin, tekee tehtävät loppuun, auttaa muita jne...mutta matikka painoi keskustelussa ja samoin se, että tykkää leikkiä...

Oltiin selvästi huolissaan.

Mietin vaan, että onko se nyt tytön tyhmyyttä ja omaa syytä, että ei osannut niitä laskuhommia, kun ei niitä ole tullut koskaan tehtyä..jotenkin vaan tuli tunne, että lastani pisetään erityislapsena, joka tarvitsee erityisopettajaa...

matematiikan alkeita ja äidinkieltä, mutta se, että matikasta oli ensimmäisellä vkolla kokeet..kolme sivua tehtäviä, niin on tytön puolesta jo vähän kurja olo..ja itsellä syyllinen olo..ollaan kyllä laskettu juttuja, mutta ne nrot 9, 8, 32 jne on olleet pienelle hepreaa...ja nyt arvatenkin lapseni on jutellut paljon, ettei osaa mitään:( vaikka osaa jo lukeakin lyhyitä sanoja...kaikki osaaminen tallattu laskemisen vuoksi. Mietin tosissani jo muuttamista muualle..kaupungin toisissa osissa ei ole niin vaativia esikouluja..ne kartoitukset olisi mun mielestä voineet olla keväällä...kun kerran eskarissa opetetaan nroita..

Päinvastoin oltaisi haluttu, että vähän enemmän olisi sitä ns. koulumaista opetusta mutta toisaalta hyvä näinkin. Leikkivät joka päivä, askartelevat, tekevät retkiä. Läksyjä ei tule. Kaikki menee täysin ilman paineita. Oma poikani osaa lukea ja tuntee numerot, osaa laskea jonkin verran, mutta ei näitä taitoja ole vielä eskarissa tarvittu.

Olen ollut siinä uskossa, että he saavat olla lapsia vielä pitkään...mutta sitä ihan tosissaan kummasteltiin, että lapseni tykkää hyppiä narua ja leikkiä barbeilla ja kotileikkejä...kun vaihtoehtona on tehtäviä..ja se erityisope kalvaa mieltä..lapseni on vasta 5-vuotias. Ymmärrän, jos koulussa jollain lapsellani tulee olemaan oppimisvaikeuksia, niin erityisopettaja on varmasti kullan arvoinen, mutta nyt jo? Ja vaan matematiikan takia. Itse pidin tärkeänä lapseni auttamishalua ja siirtymätilanteiden helppoutta...ja kiinnostusta tehdä uusia asioita. Mutta matikka vaan huolestutti ja huolestutti eskaritätejä:( Täytyy opettaa lapselle nrot...Laåseni myös keskittyy ja antaa työrauhan. Niin paljon positiivista, mutta kaikki jäi huolestuneiden ilmeiden varjoon, kun siirryttiin puhumaan mistä mahtaisi johtua, ettei tunnista nroita...ei tunnista, koska tyhmä äiti ei ole opettanut..

jos kerran suurin osa eskareista ei noita kartoituksia tee? Luulin, että 5-vuotiaalle riittä, kun osaa laskea varpaansa ja sormensa:) Nyt olen viisaampi ja opetan muut lapseni laskemaan ennen eskaria.

Meidän juuri 6v täyttänyt eskaripoika leikkii kotona ja siellä eskarissakin on paljon leluja joilla leikkivät päivän aikana. Vaikka siis on koulun yhteydessä oleva eskari. Sinuna juttelisin opettaja tai vaikka rehtorin kanssa tuosta asiasta ja noista testeistä. Ei tuo kuullosta normaalilta..

jos jossain on tilaa.



Harmillista siinä on sitten vaan se, että ei tutustu etukäteen tuleviin koulukavereihinsa. Ja se, että teidän lähikoulussannehan opettajat on tottuneet siihen, että koulutulokkaat osaavat jo kaiken, ja sit teidän lapsi ei osaakaan.



Omani ei ole vielä eskarissa, mutta mua ihan suututtaa tuollainen. Eskarin tarkoitus ei mun mielestä pitäisi olla lyhentää lapsuutta. Ja tosiaan lukemiset ja laskemiset kuuluu kouluun, ja nyt niitä kyllä monessa paikassa hivutetaan jo eskariin ja pian ollaan siinä, että oppivelvollisuus alkaakin jo 6-vuotiaana ja puolet ekaluokan asioista opetellaan jo eskarissa.



Mutta kun eskarin tarkoitus on valmistaa lasta koulunkäynnin aloittamiseen, niin se tarkoittaa sitä, että siellä ei käydä koulua vaan harjoitellaan koulunkäyntiin vaadittavia taitoja. Toki lukemisen ja laskemisen opettelua voidaan helpottaa jo eskarissa opettelemalla kirjaimia ja numeroja, opettelemalla kirjoittamaan oma nimi, jne. Mutta musta on pöyristyttävää, että oletetaan, että eskariin menijät (joista siis todellakin suuri osa on vasta 5-vuotiaita) olisi osattava lukea ja laskea jonkin verran. Ei tosiaan kuulosta kovin kannustavalta, ja siinähän eskari menee aivan metsään, jos saa lapsessa herätettyä koulu- ja oppimiskielteisyyden jo ennen kuin koulu on edes alkanut!

Eikö osaa sanoa esim. että mikä luku on 45 (jos näkee kirjoitettuna) . En tiedä, mikä on normaalia mutta oma eskarissa oleva poikani lukee sellaista karttakirjaa kotona ja huutelee minulle esim. että " Intiassa on 120, 5 miljoonaa asukasta, Dubaissa on 430 000 asukasta. Eli tunnistaa jo tosi isotkin numerot. Mutta hän osaa kyllä jo lukea, eli se varmaan auttaa. Osaa myös laskea esim. 5+5 = 10 jne. Mutta ei kovin isoilla luvuilla.

Se valmentaa kouluun...mutta en jaksaisi joka päivä kuulla samaa laulua huolestuneen ilmeen säestämänä, että "emma" se vaan tykkää leikkiä...ja perään..johtuu varmaan siitä, että kaikki on niin uutta...ja eikö eskarivuosi kehitä lasta? Kun yksi kommentti oli, että joskus lapsi tykkää leikkiä ja on sitten hyvä siirtää kouun menoa vuodella....Mä leikin kyllä vielä ala-asteella, mutta ei se koulunkäyntiä haitannut. Ymmärtäisin jos "emma häiriköisi, ei keskittyisi ja kokisi siirtymätilanteet ongelmallisena, ei osaisi vessatouhuja, ei pukisi, ei osaisi vetoketjuja jne....mutta tosiaan hoitaa annetut tehtävät loppuun..valitsee vaan mielummin leikin, kuin tehtävät silloin, kun annetaan vaihtoehtoja...

että ollaan huolissaan siitä, kun 10-vuotiaat nykytytöt eivät enää leiki. Että vielä kymmenisen vuotta sitten tytöt leikkivät nukeillä ym. 15-vuotiaaksi asti ja nykyään jo 10-vuotiaat meikkaavat, shoppailevat ja ovat liian cooleja leikkiäkseen.



Tähän verrattuna kuulostaa ihan suhteettomalta ihmetellä, jos 5-vuotias leikkii. Niinhän sen kuuluukin leikkiä vielä 10 vuotta!

(ap)

mutta jos kirjoitan pareille luvun 256 ei tunnista.

Perheen nuorin valvotti...

sanottiin ettei 6vuotiaan tarvitse osata kun laskea kymmeneen.aivan järjettömältä kuulostaa tuo AP:n lapsen eskari,tuohan on pahempi kuin koulu:( matematiikan kokeita,huhuh...meillä eskarissa just vanhempainillassa puhuttiin ,että niillä on pääasia se että leikitään,ja sitten laikin varjolla opetellaan esim.numeroita,kirjaimia,sit muotoja(kulkivat ulkona ja etsivät eri muotoja,liikennemerkeistä,ikkunoista...),koulussa kerkeää olla sit ihan tarpeeksi,vaikka eskari olisikin enemmän vielä leikkipainotteinen...

on kyllä vielä ihan leikinomaista. Vain yhtenä päivänä viikossa heillä on vähän "opetusta" eli silloinkin riimittelevät tms. Tekevät jotain sellaista kirjaa joissa vähän simppeliä tehtäviä. Mutta matikkaa ei ole.



Meidän lapset kyllä vielä leikkivät ja pitääkin näin olla! Poikakin on 7v (ekalla) ja leikkii paljon. Tosin meidän lasten serkku 8v ei enää leiki... Pelaisi mieluiten vain tietsikalla.

mutta jos kirjoitan pareille luvun 256 ei tunnista.

Riippuu yleensä tosi paljon eskarin lastentarhaopesta miten tarkasti syynää lapsia.

Itselläni käsitys, että osa ottanut ihan liian kirjaimellisesti jonkun koulukunnan opit siitä, mitä pitäisi osata.

Itselläni kokemusta 3 eri eskarista ja täytyy sanoa, että tässä viimeisimmässä missä poikani nyt aloitti syksyllä ope on aika herkkä laitaan testeihin yms. mutta vanhemmalla on oikeus kieltäytyä näistä, tiesitkö?

Siis ne yleiset kartoitukset tehdään kaikille mutta tarkemmat psykol.testit ei todellakaan ole pakollisia.



Ja tuokin miten leikkimiseen suhtaudutaan on hyvin opettajakohtaista.

Voit toki kysyä, että onko oikeasti niin, että 5 vuotiaan ei enää oleteta leikkivän?Ja pyydä perustelut.

Ei kannata niellä kaikkea purematta.



Itse olen kyllä menettänyt hieman luottoani myös kaikenmaailman testejä kohtaan.

Nimittäin meillä yksi erityislapsi jota on testattu vaikka millä lailla. Hänellä monenlaista ongelmaa. No, äidinkielessä hänen sanottiin olevan vähän keskitasoa alempana ja koko ajan höpötettiin että matikka on vahva. Nyt hän on tokaluokalla erityiskoulussa ja sanalliset tehtävät ei onnistu millään. Peruslaskut menee, mutta päättelykyky ei riitäkään. Koulun ope sanoi olleensa yllättynyt tilanteesta. Itse vaan tuumasin, että erikoinen meillä on matikassa oikeasti lahjakas ja olen ihmetellyt tätä "vahva matikka"-vouhotusta koska olen lastani tuntien havainnut, että hän ei kykene selvittämään muilla osa-alueilla sanallisia ongelmia.



Minulle on tullut näiden erityislasten kohdalla sellainen fiilis, että kun nykyään on muotia kehua eikä mollata niin sanotaan vaan missä on vahva ja missä on parannettavaa, mutta kukaan ei oikeasti sano, jos joku on ihan huono jossain. Pitää vaan kehua koko ajan ja lapsikin kuvittelee pärjäävänsä. Olen kurkkua myöten täynnä tätä kannustamista.... Joka ei johda muuta kuin yhä suurempiin pettymyksiin.