Ensimmäiset sydänsurut... Miten äitinä voin helpottaa tuota tuskaa?
Tai en oikeasti tiedä, onko ensimmäiset, mutta suurin suru ainakin. Tyttö oli vaihtanut lennosta toiseen. Tuosta itkusta ei tule loppua. Illalla pitäis vielä lähteä ajelemaan kohti mökkiä. Jotain tarvis keksiä.
Kommentit (19)
Anna olla omissa oloissa äläkä pakota mukaan mökille.
Sillä, ettei illalla lähde mökille. Kerrot, että nyt sattuu, mutta parin viikon päästä jo helpottaa. Käy ostamassa pehmeitä nenäliinoja. Pakkaseen lusikoita, joilla voi painella huomenna turpeita silmiä.
Vierailija kirjoitti:
Sillä, ettei illalla lähde mökille. Kerrot, että nyt sattuu, mutta parin viikon päästä jo helpottaa. Käy ostamassa pehmeitä nenäliinoja. Pakkaseen lusikoita, joilla voi painella huomenna turpeita silmiä.
Painotan, etten itsekään lähtisi mökille. Pojan kanssa keskustelisin, ja kertoisin ettei ole maailmanloppu, vaikka siltä tuntuu. Jotkut teinipojat päätyvät tekemään näisdä erotilanteissa itselleen jotai tyhmää, joten keskustelisin siitäkin, että jos tulisi itsetuhoisia ajatuksia, niin ne töytyy kertoa.
Jos kyseessä on poika niin ehkä isä osaisi auttaa.
Aika parantaa, ei mikään eikä kukaan muu voi auttaa.
Älä nyt pojalle sano tätä, mitä minä sanon sinulle: yleensä nuo lennosta toiseen vaihtavat haluavat testata omaa markkina-arvoaan. Se voi johtua lapsellisuudesta tai huonosta itsetunnosta. Tietenkään jätetty ei voi antaa sellaista anteeksi kovinkaan pian. Kannattaa sanoa pojalle, ettei toisen ajatuksia voi aina tuntea ja ymmärtää syitä, miksi toinen vaihtaa lennosta toiseen.
Tervettä ja hyvää itsetuntoa kannattaa rakentaa. Se ei suojaa elämässä pettymyksiltä mutta sen avulla pääsee pettymyksistä nopeammin ylös.
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä on poika niin ehkä isä osaisi auttaa.
Miksi? Meillä molemmat vanhemmat osaavat auttaa kaikkia lapsiamme sukupuolesta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä on poika niin ehkä isä osaisi auttaa.
Miksi? Meillä molemmat vanhemmat osaavat auttaa kaikkia lapsiamme sukupuolesta riippumatta.
Hyvä. Itse olisin kokenut teini-iässä kiusalliseksi kertoa äidilleni rakkauselämästäni.
Rakkaus vaikuttaa hormonaalisesti ja sotkee pään. Siitä on tehty tutkimuskin. En nyt muista tekijää. Aika auttaa mutta juuri silloin kun oman poikani vakava suhde kariutui, luin hänelle tuosta tutkimuksesta ja todella annoin aikaani. Hitaasti mutta päättäväisesti hän toipui. Uuden suhteen löytäminen tuntuu kuitenkin olevan vaikeaa.
Tsemppiä pojalle!
Meillä juteltiin yhdessä. En liikaa tuputtanut neuvoja, koitin kuunnella.
Laitettiin hyvää ruokaa, jälkkäriksi herkkuja. Katsottiin yhdessä leffaa. Olin saatavilla.
En jättäisi itsekseen pidemmäksi aikaa tuossa tilanteessa. Tunnekuohut voi tulla niin suurina nuorella.
Ole läsnä ja saatavilla, mutta anna hänelle silti omaa tilaa. Teini-ikäistä saattaa vain ärsyttää, jos oma vanhempi tuputtaa väkisin seuraansa ja patistaa puhumaan.
Tuollainen jätetyksi tuleminen on aina rankkaa, teini-iän tunnemyrskyissä vielä tuplaten ja toipuminen vie varmasti aikansa.
Olet kuvottava, jos luulet, että tuo kuuluu äidille millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Olet kuvottava, jos luulet, että tuo kuuluu äidille millään tavalla.
Täh?
Suosittele kaunista poikarakkautta
Siinä auttaa vain aika. Toki jos on hyvät välit, voit kysyä, saatko tulla seuraksi.