Puhuuko kuolemaa lähestyvä ihminen kuolemastaan?

Ihmiset erilaisia varmaan.

Olen miettinyt onko kuolema lähellä kun usein on mielessä, järjestelen, jätän lappuja mistä tulee laskuja sähköpostiin, mikä suorana, mikä postina.  Yms hävitän roinaa ja kuvia

Sehän riippuu täysin ihmisestä. Äitini sairastui 74v ja hän ei halunnut puhua kuolemasta ainakaan minun kanssani koska halusi uskoa että syöpähoidot auttaa/tehoaa. Ei elänyt kuitenkaan kuten ennen koska meni äkkiä huonoon kuntoon. Syöpä löytyi tammikuussa ja hän kuoli maaliskuussa.

Kun äitini sai syöpädiagnoosin, hän kertoi siitä läheisille avoimesti. Kaikki me tiesimme, että sei siltä tieltä takaisin tulla, mutta ei sitä kukaan ääneen sanonut. Ei tarvinnut.

Kaikki kunnia tädilleni, mutta hän puhui 2 vuotta joka viikko kuolemastaan, niin ehdin jo vähän antaa mennä toisesta korvasta ulos. Ensimmäiset pari kuukautta jaksoin miettiä hänen kanssaan, mutta en sen pidemmälle. Hän oli "vain" vanha. Ei sairastanut mitään erityistä.

Isoäitini oli oikein hyvällä tuulella sairaalassa kuolinvuoteellaan ja puheli, miten isoisä kyllä pärjää, kun hän on poissa. Sydän kesti vielä joitain päiviä, sitten hän nukkui pois. Minulle jäi tuosta tapaamisesta hyvä olo.