miten vierotitte tutista ja missä iässä

Meillä esikoinen jätti tutin vasta ollessaan 2v8kk, eli vuosi sitten. Söi tuttia enää öisin, jos aina silloinkaan, auttoi nukahtamaan ja rauhoittumaan. Tyttö jätti tutit suosiolla takapihan rapulle pääsiäispupulle, joka ne vei pupuvauvoille. Lahjaksi oli sitten ilmestynyt vähän ajan kuluttua rapulle kaksi pupukoristetta. Hyvin meni, eikä protestia ilmennyt ollenkaan. Siis me vanhemmat pääsimme myös helpolla :-)

Nuorempi nyt 1v8kk ja syö edelleen tuttia päikkäreillä ja yöunilla ja kyllä se niitä välillä päivälläkin jostain löytää, korjataan sitten sitä mukaa pois :-). En aikonut pitää kiirettä, vaan annan pitää tuttinsa vielä nukkumispuuhissa. Katsellaan sitten kesällä tai vieläkin myöhemmin, kun aika tuntuu olevan sopiva. En jaksa uskoa hampaiden tuollaisesta yösyönnistä nyt niiiiin paljon kärsivän.

touko03:

meillä tyttö söisi tuttia mielellään vaikka koko ajan, pian jo lähenee kahden vuoden pyykki...tiedän kyllä että olisi jo hyvä aika päästä tavasta eroon mutta kuulisin mielelläni teidän kokemuksianne.

Eka iltana vähän tuli itku, mutta muuten meni tosi hyvin. Aiemmin tuli poru heti jo päiväsaikaan, tutti oli tosi tärkeä... Oravavauvat oli tosi tyytyväisiä.

Poika söi tuttia vain öisin. Yhtenä iltana, kun lapsi oli hyvällä tuulella, päätettiin kokeilla nukahtamista ilman tuttia. Yhden kerran lopetuksen jälkeen hän vielä itki tutin perään, mutta unohti sitten. Sen verran tiukassa kuitenkin tuo tapa tuntui olevan, että vielä nytkin kun hän on lähes kolme, ottaisi kuulemma mielellään tutin suuhun, jos asiasta jutellaan ;-)

Meillä tutti annettiin tonttujen matkaan jouluviikolla, tyttö oli tuolloin 10 kuukauden ikäinen. Päätin vain eräänä iltana, että enää ei tuttia anneta kun neuvolassakin suositteli vierottamaan hyvissä ajoin ennen kuin siitä kerkiää tulla " pahatapa" . Ensimmäisenä iltana oli nukkumaan meno vähän työntakana, mutta sen jälkeen ei muistanut enää koko tuttia. Itse odotin kauhulla että miten mahtaa tutista luopuminen mennä, mutta se meni tosi hyvin. Ihan yllätyin!

eli viime maanantaina. Ensin yöt sujui paremmin, mutta sitten alkoi se vinkuminen ja kiljuminen, eikä oikeen millään rauhotu. Meinaa jo hermot mennä kun ei saa nukkua..:/ En kyllä viitsi enää tuttia takaisinkaan antaa! Kuitenkin ollaan puolitoista viikkoa jo selvitty. Mutta tavoitteena oli meillä saada yöheräilyt pois. Tyttö kun heräs aina etsimään pudonnutta tuttia. Ei kiva, nyt sitten herää kun sitä ei ole. Nooh.. Tulipa siitä sitten valitusvirsi!:)

eli kesällä, asiasta oli puhuttu mainitsemalla pari viikkoa ennen että tuttia ei voi syödä lopun ikää ja siitä pitää luopua. Sitä ennenkin systeeminä oli, että tuttia sai vain päikkäreille ja yöunille nukahtamiseen, eli sitä ei lutkutettu valveilla lainkaan.

Pari päivää ennemmin sitten alettiin puhua että (yli) huomenna on lauantai ja sitten mennään puistoon ja heitetään tutit sorsavauvoille ja sitten ei niitä enää oteta. Tästä puhuttiin monta kertaa ja tyttö osasi jo itsekin sanoa : tutti soosavauvalle heittää

Siihen mennessä hävitin kaikki muut paitsi yhden. Se sitten tosiaankin heitettiin veteen sorsille (anteeksi vaan roskaamisesta kotikaupungillemme..)

Koska silloin oli päikkäriaika, annoin typyn nukkua päikyt autossa, että nukahtaisi ilman tuttia - tähän oli sitten hyvä " vedota" : osaat jo nukkua ilman tuttia.

Moneen kertaan sitä kyseltiin ja kerrattiin tapahtunutta. Vielä VUODEN tästä tutinheitosta tyttö muisti paikan ja selitti.

Nyt, kun tästä on jo lähes 2 vuotta, tyttö löysin vahingossa kaappiin unohtuneen tutin ja imi sitä onnellisena yhden illan :o)

Yritettiin puhuttaa joulupukille antamisesta, että pikkutontut tarvii, mutta ei se mitenkään tehonnut. Jätti pari tuttia joulukalenteriin, johon sitten ilmestyi joku lahja sinne " lokeroon" , mutta tosiaan se tepsi pari kertaa, mutta kun tutit alkoi vähentyä niin eipä tepsinyt enää.



Sitten lopulta totesin, ettei satuilla enempää ja juteltiin pojan kanssa, että noin isot pojat ei syö enää tuttia ja kohta hampaat alkaa olla niin kovat, että tutit menee heti rikki suussa (okei, satuilua sekin on). Lopulta sitten vaan päätettiin päivä (joululoman eka päivä) ja poika itse leikkasi tuteista tuttiosan rikki ja vei roskiin. Pari nysää säästin (ja täytyy tunnustaa että pari ehjää tuttia muutenkin jos hermot olisi mennyt). Eka iltana poika itki jonkin aikaa ja näytin nysää (piti sitä kädessään vähän aikaa), mutta ei mitenkään paljon. Seuraavana päiväunille ei edes kysynyt tuttia, illalla pieni itkun tiraus ja kolmantena iltana ei edes kysellyt enää.



Ja oikeasti mä kuvittelin, että meillä tulee koko joulun kestävä sota, joka päättyy siihen, että annan tutit takaisin. Pojalla piti olla nimittäin suussa ja kädessä tutteja kun meni nukkumaan (tutti=unilelu), vaan ei mitään ongelmaa. Tuosta meni reilu kuukausi ja kaupassa pakkasimme tavaroita toisen äidin kanssa vieretysten ja toisella äidillä oli vauva kärryissä ja vauvalla tutti. Ajattelin, että meillä tulee huuto, mutta ei, poika totesi mulle, että " tuo syö tuttia, se on vielä vauva, minä olen jo iso poika" .



Meillä auttoi tuo, että poika halusi kovasti olla " iso poika" eikä vauva.

ja vierotus on juuri käynnissä. Nyt alkaa 4. yö ja huomattavasti on helpottanut. Poika söi tuttia koko ajan sekä päivisin että öisin. Maanantaina otettiin sit tutti pois kerta heitolla ilman mitään selityksiä. Päiväkodissa on päikkärit nukkunu tosi hyvin, mutta kotona 2 ekaa yötä meni huutaessa. Huusi välillä niin että ääni meni. Viime yö oli jo helpompi, ei huutanut kuin 30min keskellä yötä. Äsken kävi jo nukkumaan ilman kyselyitä tutista, toivottavasti tänä yönä saa nukkua koko yön. Heitin kaikki tutit pois kerralla ettei vaan sorruttaisi antamaan tuttia kun ei jaksa kuunnella huutoa.



Voimia teille ja pysykää tiukkana!

ja päätin hävittää tutit kun yöllä sai jatkuvasti olla niitä hakemassa ja antamassa. Käytin vanhaa keinoa eli kun poitsu pyysi tuttia niin hänen huomaamattaan kastoin sen etikkaan! Kauhean makuinenhan sitä tuli ja tuumasin vaan pojalle et tutit on menny jo pilalle kun poikakin on jo noin iso eikä mikään vauva enää ;o) Iltaisin ja yöllä edelleen vähän itkeskelli ja pyysi tuttia, mutta parin päivän jälkeen kertoi jo ylpeänä mummolle olevansa iso poika ja tutit menny pilalle! ... ja nyt nukutaan rauhallisesti!

kun poika täytti 2v.



leikkasin salaa tuteista imuosat pois, ja kun poika rupesi tutteja kyselemään, niin näytin ne rikkinäiset tutit, ja silmät kirkkaina valehtelin että kun hänestä nyt tuli iso poika, niin tuttimato kävi ja söi tutit.

se ryökäle tietää, milloin lapsesta tulee riittävän iso, että pärjää ilman tuttia, ja sitten se tulee, ja hotkasee kaikki sen lapsen tutit..



seurasi 10min raivari, ja illalla nukkumaan mennessä lievää kitinää.

siinä se, kaikessa " kauheudessaan" ..



ei poika yrittänyt edes hoidossa seuraavana päivänä ottaa pienemmän hoitokaverin tuttia!



päästiin helpolla, ja toivottavasti toimii tän toisenkin tuttihirmun kanssa aikanaan..



-ennis- ja sisu reilut 3viikkoa ja elmo 2,5v

Esikoinen vei tutin puuhun orava vauvalle, eka iltana vähän itki, mutta sen jälkeen ei näyttänyt muistavan koko vehjettä enää, ei kertaakaan kysynyt. 1v7kk oli ikää. Oli kyllä jo pitkään ollut tutti vain unille ruvetessa.



Toinen oli 1v10kk, ja toivottoman kiinni tutissa, eräänä päivänä sitten päätin, että nyt loppuu kerrasta. Leikkasin tutiin ison reiän ja annoin lapselle, sitä sitten ihmeteltiin monta päivää, eka ilta oli vähän itkuinen, mutta sitten ei enää itkua. Läheisyyttä kaipasi oikein erikoisen paljon tilalle, varsinkin yöllä, mutta muuten tosi reippaasti jätti tutin. Rikkinäistä tuttia säilytettiin kyllä pöydällä monta päivää, kävi sitä aina välillä ihmettelemässä, sitten yksi päivä, halusi laittaa sen roskiin, tosin sieltäkin piti vielä käydä katsomassa muutaman kerran:)



Minusta tuo kerrasta poikki systeemi toimii oikein hyvin, ja mielellään ei kovin paljon ikää, sitä helpommin näkyy unohtuvan, mitä pienempi on. Eikä osaa niin kyselläkään perään.

Poikamme oli 1v3kk. Tätini (varamummo) otti poikamme yökylään. Seuraavana päivänä hän soitti aamulla ja käski meidän piilottaa kaikki tutit, poikamme ei enää kuulemma niitä syönyt! Eikä olla sen jälkeen tuttia tarvittu!

Edellisenä viikonloppuna tätini oli vieroittanut pojan tuttipullosta, samaan tyyliin kuin tutin myöhemmin.

Eli viekään yöhoitoon ja käskekää jättää tutit ja tuttipullot pois! :)

helppoa oli ..eivät osanneet sillon vielä sitä kaivata

Aika tarkkaan vähän sen jälkeen kun oli 2-vuotta tullut täyteen.

Puhuin oravavauvoista,jotka taritsevat tutteja enemmän kuin isot tytöt joilla on jo hampaat.

Meillä li läjä tutteja (niitä kun neiti jätti aina minne sattui ja etsimiseen ois menny aina liiikaa aikaa),jotka oli tietyssä laatikossa keoittiössä.

Illalla sitten neiti meni sinne laatikolle tapansa mukaan ja näytti tyhjää tutti keppua ollensamalla kiukkuisen näköinen kun ne ei oleetkaan siellä.

Selitin taas oravavauvoista. Neiti otti laatikosta sen kipon jossa tutit oli ennen olleet ja heitti sen kiukkuisesti toiselle puolen huonetta.

Nukahti hyvin ilman tuttia ja ei kaivannut sitä yölläkään eikä sen jälkeen enään ollenkaan.

Todella helposti meillä tuo kävi. Kyllä ainakin parivuotias jo ymmärtää kun hälle selitää miks tutit otetaan pois. Samalla voi keksiä jonkun joka mukamas tarvitsee nitä enemmän kuin noin iso lapsi.

Minusta tärkeintä on selittää syy miks ei tutteja enään anneta,ettei ne vain häviä johku ilman selitystä.

Eka vain päikyiltä pois (touhuttu siihen malliin, et varmasti väsy) ja sen jälkeen ei päikyille annettu. Illalla en heti antanut, mut jos pyysi niin sai ja kun tuli eka ilta, et ei pyytänyt niin sen jälkeen kaikki piiloon. Ei kumpikaan ole perään huudellut, vähän niinkuin " unohtui" koko homma.



Naapurini teki niin, että alkoi vain hiljoitellen leikkaamaan tutista palasen pois. Kun se oli niin lyhyt, ettei suussa pysynyt, niin jäi pois itsestään.

1v 5kk otettiin vaan ja heitettiin joka ikinen tutti pois. Lapsi näki itse, että heitettiin roskiin. ILlalla sitten itketti ekana iltana 30min, seuraavana 15min ja vielä tuonkin jälkeen lyhyen hetken. Nukahtaminen muuttui lauleluksi ja jutteluksi aikaisemman tutin lussutuksen sijaan. Lapsi nukkui vielä tällöin pinnasängyssä.

Oli sellainen tuttimaakari ettei paremmasta väliä, olis kulkenu kaikkialla tutti suussa. Mitä enemmän tuli ikää sen enemmän olis tuttisuussa kulkenu. Alettiin rajoittaa syöntiä vain nukkuma-aikaan. Päiväunien jälkeen tutti hyllylle josta se sitten otettiin vasta yöunille mentäessä.

Kerran sitten tutti meni rikki tytöllä ja eihän meillä tietysti ollu uutta tuttia;)

Siitä ei sen enempää, siis kaikki suju ku rasvattu. Kaupoissa muutaman kerran näki tuttihyllyt ja huutohan siitä tuli, vaan ku sanottiin ettei niitä enää voi ostaa niin se meni ohi seki.





Pikkusiskolle ei olla annettu tuttia kokoaikana ku nukkumaan mennessä. Nyt on kiinnostus tuttia kohtaan selvästi noussu, vaan tutti tulee suuhun vain nukkumaan mennessä. Joskus jos loukkaa itsensä niin silloin tutin lohdutukseks suuhun saa. Saas sitte nähä millon siitä päästään eroon, tarkotus olis et viimeistään taas 2- vuotiaana olis tuttiaika taaksejäänyttä elämää.