Muuttunut köyhyys

Olen syntynyt 70 -luvulla. Lapsuudenkotini oli köyhä, niin oli monen muunkin. Siihen aikaan kuitenkin panostettiin koulunkäyntiin, opiskeluun, käytöstapoihin. Ei ne köyhien lapset eronneet muista muuta kuin kehnommilla vaatteillaan ja puuttuvina leluina ja siitä ettei nyt todellakaan käyty Lapissa laskettelemassa hiihtolomilla. Ihan yhtä hyvin se köyhän lapsi saattoi olla luokan paras oppilas. Samalla lailla ne köyhien lapset jatkoivat jatko-opiskeluihin yliopistoa myöten.

Mutta nyt vaikuttaa asiat olevan toisin. Politiikassakin halutaan puuttua koulushoppailuun siksi, että niillä köyhien alueiden kouluissa on niin heikkoa motivaatiota, niin paljon puhdasta häiriköintiä ja oppimistulokset sakkaavat. Aineellisesti tämän päivän köyhillä on varmasti enemmän kuin mitä 70 -80 -luvun köyhillä, mutta käytöstavat ovat toiset. Ei enää käyttäydytä samoin kuin kaikki muutkin vaan ollaan ikään kuin oppositiossa muuhun kansaan. Riehutaan, haistatellaan ja vanhemmat etunenässä. Säätykiertokin on pysähtynyt. Jakomäistä ei enää ponnisteta yliopistoihin. Enää ei ponnistella edes työelämään vaan jäädään sinne sosiaalitukien maailmaan. Miksi näin? Ja ihan puhun kantasuomalaisista, ei kannata sotkea tähän mitään rasismia.