Onko 30-vuotias vielä nuori? Sellainen tunne, etten ole ikäiseni tasolla tietyllä tapaa.

En haluaisi sanoa noin ja tiedän, ettei elämän tarvitse mennä tietyn linjan mukaisesti. Välillä silti kalvaa, että olenko jäänyt junasta jossain kohtaa. Olen varmaan ja nyt olenkin alkanut todella muuttamaan suuntaa. Päihteiden täyteinen elämä jäi ja pidän huolta itsestäni aivan eri tavalla. Minulle on kertynyt kokemusta paljon työelämästä ja elämästä hyvin paljon ylipäätänsä. Vaikeita kokemuksia mutta ne ovat myös hyvin paljon jalostaneet. 

En kaipaa elämääni oikein mitään muuta kuin hyvää oloa, hyvää tarkoittavia ihmisiä ympärille, terveyttä ja itsensä kehittämistä. Ura on minulla katkennut sairastumisien vuoksi ja tällä hetkellä etsin itseäni sekä pohdin kovasti mitä työtä haluan tulevaisuudessa todella tehdä. 

Minulla ei ole mitään taloudellista pääomaa, ei ole parisuhdetta enkä juuri nyt sellaista kaipaakaan. Lapsia ei ole ja pitäisi ehkä alkaa pohtimaan sitäkin asiaa, että haluaisinko vielä mutta en pidä sitä ajankohtaisena ja olen ajatellut, että annan sille ajatukselle aikaa vielä muutaman vuoden, sitten katson mikä tilanne. 

Pienet paineet jostain syystä alkaa tulemaan vaikka tavallaan ymmärrän, että se on tietyllä tavalla aika turhaa.