Mitä tehdä miehelle, joka syö jatkuvasti (ei varmaankaan tarvitse mainita lihavuudesta) ja

Mieheni lähisuvussa on paljon elintapasairauksia (esim. korkeaa verenpainetta huonon ruokavalion vuoksi) ja useita melko nuorena (n. 50-vuotiaina) äkkikuoleman kokeneita miehiä. Tätä taustaa vasten on melko helppo saada ylipuhuttua terveellisimpiin elintapoihihn.

joka päivä autosta löytyy tyhjiä karkkipusseja ja papereita jne.



Siksi toisekseen, jos hän tekee leivän itselleen, niin sen sisältämän yhden suositellun makkarasivun sijaan hänellä on kasa (n. 4 siivua tai enemmänkin) meetwurstia siinä leivän päällä.



Jos laitan vihanneksia esim. kastikkeisiin, niin plokkaa ne pois jne.



Huoh...



ap

jos toinen lihoo. Toki voit yrittää houkutella lenkille ja terveellisempiin elämäntapoihin, mut itse kukin ne ratkaisut loppujen lopuksi tekee.

Teen terveellistä ruokaa mutta just leivänpäällisiä menee tuhottomasti :( Ja se painonnousu alkoi viime vuonna, kun lopetti tupakoinnin. Menee jo reilusti ylipainoksi.. :(



Että en voi auttaa mutta hengessä mukana.

saa syödä rasvaruokia ja laihtuu, tosin ei tietty noita karkkeja mutta makean himo lähteekin nopeasti

Se, mikä hänessä viehätti joskus ennen, löytyy hänestä varmasti yhä. Miksi ette yritä lähestyä ongelmaa keskustelemalla? Kerrot, että olet huolissasi miehesi terveydestä ja tulevaisuudesta, ja ehdotat muutamia pieniä muutoksia, ei mitään radikaalia heti aluksi. Mies tarttuu ehdotuksiisi jos haluaa, sinä et voi pakottaa häntä.

Jos miehesi ei itse halua nähdä asiassa ongelmaa, et saa hommaa muuttumaan, vaikka tekisit mitä. Vaikka laittaisit ja ostaisit kuinka terveellistä ruokaa, mies itse kuitenkin lopulta päättää, mitä syö. Sitäpaitsi liika syöminen voi olla addiktioon verrattava tapa, josta ei tosiaankaan keskustelulla ja päätöksillä pääse eroon, vaikka haluaisi.



Tietty voit joskus tosi ystävällisesti kertoa, mikä sinua lihomisessa huolestuttaa, siis terveysvaikutukset ym. Ja korostaa, ettei kyse ole rakkaudesta tai toisen hyväksymisestä.



Mutta homma muuttuu vain jos miehesi suostuu ongelman myöntämään ja haluaa tehdä asialle jotain. Eikä sekään riitä, vaan sitten pitäisi saada elämäntapamuutos vielä toteutettua. Pirun vaikeaa.

oikeasti muuttaa, on miehesi itse. Mutta hän ei ilmeisesti halua nähdä ongelmaa syömisessään.



Jos mies ei itse valaistu ja halua muuttua, kaikki sinun yrityksesi puuttua asiaan päätyvät siihen, että mies loukkaantuu ja kokee, ettet hyväksy häntä. Ja siitä saa taas syyn hakea lisää mielihyvää ruoasta.

kehittymässä samaan suuntaan kuin vanhempansa? Voisin kuvitella, että esim. teininä saattoi inhota mässäilytapaa ja päättää, ettei ikinä itse tule samanlaiseksi.

olla linjoilla nyt?

Eli kuten jo moni sanoi; vain oma motivaatio sysää liikkeelle. Tietysti, jos sinä huolehdit perheen ruokaostoksista, ostat vain välttämättömät kotiin ja ylenmäärin " terveellisiä" , mutta kyllähän aikuinen mies kiihdyttää kauppaan aika ärhäkästi, jos haluaa. Mietin kans, että kannattaisiko kysäistä, eikö häntä pelota oma terveytensä ts. se, mihin tuo ylensyönti johtaa. Kerro, että pelkäät hänen terveytensä puolesta. Auttaisiko, jos kysyt, haluaako hän lapsiensa oppivan saman ahmimistyylin, vai millaisena hän haluaisi lapsensa nähdä. Isä on kuitenkin tärkeä roolimalli lapsilleen.

Meillä minä olen se, joka tulee ylipainoisesta perheestä ja kuten arvata saattaa, se näkyy minussa. Olin ylipainoinen jo mieheen tutustuessani, joten ei tullut hänelle yllätyksenä vaimon koko. Mies on kuitenkin suhtautunut todella hyvin. Siinä missä koskaan en äidin kanssa voinut arasta painoasiasta puhua, kuuntelin vain syyllistämistä, miehen kanssa puhutaan avoimesti.

Mies hoitaa meillä ruoanlaiton ja syödään yleensä samalta lautaselta(joo, kuulostaa oudolta, mutta yllättäen sitten tuleekin syötyä vähemmän..ja se voi olla romanttista/eroottista, miten vain). Yllätys, yllätys painoni alkoi tippumaan siitä alkaen, kun alettiin asua yhdessä. Sit mies houkuttelee mua kävelylle, varsinkin viikonloppuisin tehdään retkiä luontoon. Kesäisin käydään uimassa usein.

Vinkkinä siis, että kun itse ei tulisi lähdettyä, niin on tosi kiva, kun toinen kannustaa mutta ei paasaa, syyllistä tai painosta laihtumaan. Kyse elämäntavasta.

syöminen olla niin iso ongelma, että se on täysi tabu?



t. ruipelo

napsiminen voi kyllä myös edesauttaa epäterveitä ruokatottumuksia. Vaikka niin, että ei ikinä ota omalle lautaselleen rasvaisia juustoja tai jälkkäreitä, mutta lusikka käy miehen/vaimon/lapsen lautasella sitä tahtia, että saman tien voisi ottaa ihan reilusti itselleenkin. Minä ainakin olen niin vanhanaikainen, että uskon ruokatapojen tukevan järkevää syömistä muutenkin.

yhtään puhua, vaikka syöminen oli ajoittain niin suuri ongelma että meidän lasten karkkipäivänkarkit katosivat faijan mahaan. Loukkaantui aina ihan kamalasti ja kielsi koko jutun.