Onko täällä muita, jotka eivät ole oikein koskaan kelvanneet vanhemmilleen?

Tunnistin itseni otsikosta. Minulla on erityisvaikeus (nepsy). En kelvannut, koska olin "vääränlainen". Koko lapsuuteni sain kuulla, miten häpeävät minua.

No viime viikolla äiti kävi kylässä, kommentoi sitten, että kaverisi Liisa se sitten käy hiihtämässä ja avannossa. Tämä siis sillä äänensävyllä, että kun sinä et käy, voi voi. Totesin, että ihan hemmetin kiva homma, että joku käy. 

Hän arvostelee joka tapaamisella jotain: milloin on hiukset huonosti, meikki ruma, paksut nilkat, lapsi puettu väärin tms. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos

Jäin pitkäaikaistyöttömäksi ysärilamassa, isä oli kokoomuslainen konservatiivi. Ei oikein ollut yhteistä kosketuspintaa. Äiti lähti jo lapsena.

Äidillä oli tapana kertoa tavatessamme, miten oli nähnyt tuttuja ja miten he olivat aina kehuneet lapsiaan heidän työstään, harrastuksistaan, puolisostaan tai hienoista asunnoista. Aina äiti sanoi "miten häntä pisti vihaksi" kuunnella eikä hän sanonut mitään. Siinä tuli selväksi, että olin aina muita huonompi. Ainoa asia, jolla äiti pystyi pätemään oli lapsenlapset, heidän suhteen minä onnistuin, mutta sehän oli vain äitini ansiota.

Ei. Mulla ollut maailman parhaat vanhemmat, isovanhemmat ja sukulaiset maailmassa :) 

Täällä yksi. Olen opiskellut ja tehnyt aina kovasti töitä. Kerännyt mainetta ja mammonaa mutta mikään ei vanhemmille riitä. Aina jokin on pielessä ja pitäisi tehdä enemmän ja paremmin. Sisarukseni on jättänyt kaikki opintonsa kesken ja nyt perus duunari, häntä paapotaan silti edelleen. Nyt miettivät perintöasioita mutta ilmoitin heille, että aion kieltäytyä perinnöstä sillä tiedän joutuvani vain hoitamaan ja huolehtimaan kaikesta, en jaksa, olen omat rahani jo tehnyt.

Isälle kyllä kelpasin, mutta äitini sanoi naapurin tädille ollessani 5 v, että  minä en tuota tyttöä olisi halunnut, kun se pilasi terveyteni, mutta isäntä tahtoi vielä yhden lapsen. Koskaan ei selvinnyt, mikä se sairaus oli.

Pärjäsin hyvin koulssa ja olin suosittu kaverina. Kun äiti näki todistukseni, niin totesi, että, kyllä Pertti ( veljeni, nimi muutettu) olisi saanut paremman  jos olisi mennyt oppikouluun. Keskiarvoni 9 😏

Myöh aikuisena äiti sai kerran nenälleen. Olin kihlattuni kanssa kahvipöydässä lapsuudenkodissa ja kerroin äidilleni  opiskeluista ja töistäni, niin hän sanoi taas, että kyllä se Perttikin olisi päässyt vaikka mihin, niin kihlattuni kommentoi, että, jos tädillä olisi munat, niin se olisi setä😅

Sen koomin minua ja  veljeä ei vertailtu, mutta muuta kuraa kyllä tuli niskaan lasteni myötä. 

Vanhoja juttuja, mutta kuolleelle en osaa enää olla katkera, mutta te ihmiset, jotka koette perheessänne riittämöttömyyt, niin lyökää paskoille ihmisille luu kurkkuun. Siolloinen kasvatus vielä suosi vanhempien kunnioitusta, mutta unohtakaa nykyaikana se. Älkää alistuko vähättelyyn.🤗