Miksi AVIOPARIT eivät hoida lapsiaan vuoroviikoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo olisi ihan loistava järjestely. 

Millä tavalla se olisi loistava järjestely? Miten tuossa onnistuu vaikkapa harrastaminen? Ja miten ne lapset mahtavat reagoida, kun toinen vanhempi teeskentelee, ettei ole paikalla?

Miksi ihmeessä se noin hoidettaisiin, että esitetään ettei olla olemassa? Ihan vaan vetovastuu vaihtuisi viikoittain, ja tottakai voi harrastuksia "tuurata" myös toisen viikolla. 

Mitä se vetovastuun vaihtuminen käytännössä sitten tarkoittaa? Mä en vain tajua tätä kuviota. Kun meillä oli lapset pieniä, ei tarvinnut kinastella, kumpi tekee mitäkin, vaan molemmat hoitivat ne omat hommansa. En tajua, miten olisi helpottanut, että toinen ottaa vetovastuun j

Ja sitten heräsit ja päästit kissan ulos.

Kyllä me olemme vetovastuuta jakaneet. Olemme sopineet esim. kotitöistä kummalla on pyykki- ja kummalla tiski- ja ruuanlaittovastuu. Kun lapset olivat pieniä, sovimme myös kumpi hoitaa kenenkin iltatoimet vai otetaanko koko vastuu vuoroilloin. Annoimme toisillemme myös viikoittain vapaaillan (harrastusmenojen lisäksi) kodin- ja lastenhoidosta, jolloin toinen sai tehdä tai olla tekemättä mitä halusi ja toinen hoiti hommat. Hyvällä omalla tunnolla sai lähteä, vaikka olisi ollut mikä katastrofi tai hulabaloo kotona. 

Kun lapset olivat pieniä, jaksamisen kannalta tämä järjestely oli toimiva ja oikeastaan välttämätön siitäkin huolimatta, että joidenkin silmissä minä olen (ollut) huono äiti ja vaimo, kun en ole tehnyt enkä tee kaikkea, vaan vaadin miestäni, niin upeaa ja osallistuvaa, mukaan naisten hommiin. Huom! Mieheni EI itse ajattele näin. Hänelle on selvää, että yhteinen koti ja yhteiset lapset hoidetaan yhdessä. Ja tietysti hän myös ihan haluaa osallistua.

Emme ole yli 20 avioliittovuoden aikana ikinä riidelleet kotitöistä tai lasten hoidosta. Nykyään on niin leppoisaa, kun lapsetkin kantavat kotitöiden osalta kortensa kekoon, eikä heitä tarvitse hoitaa tai vahtia.

Antakaa naiset miestenne ottaa vastuuta ja hoitaa hommat omalla tavallaan. Jos vastuunottokykyä ei luonnostaan löydy, sopikaa vastuista selkeästi.

Olen itse hoitanut asian siten, että valitsin kumppaniksi normaalin ja tasapainoisen miehen, joka halusi hankkia lapsia. Yhdessä suunnitellaan torstaisin seuraavan ruuat ja tilataan aineet kotiin. Mies osaa laittaa ruokaa siinä missä minäkin. Lasten kouluvaatteet sopivat kaikki yhteen, ja mies on niin taitava otus, että osaa kaapista ottaa vaatteet lapselle. Kun arki on järjestelmällistä ja isä täyspäinen niin elämä on ollut helppoa. Minä vien lapset päiväkotiin ja mies hakee, kun minun työpäivät usein venyvät. Isän helpompi keskeyttää työt ja jatkaa illalla.

Meillä minä käyn töissä niin vaimo hoitaa lapset koska on työtön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska äiti hoitaa kaiken ja sitten erotaan, kun äiti ei jaksa????

Koska äidit ei anna isien hoitaa omalla tavallaan! Kun äiti päättää, että tänään on punaisen pipon päivä, niin isä ei saa sinistä valita! Kun äiti päättää, että makaronilaatikkoa ruuaksi, niin isä ei saa tehdä lohipastaa.

Naiset ei kestä sitä, että lapset pysyy hengissä ja on iloisia, vaikka äiti ei päätä kaikkea.

Vielä mitä. Sininen pipo ja lohipasta eivät kyllä normaalia naista millään tasolla vaivaa (poikkeuksina voi olla naisissakin esim. neuroottisia tapauksia). Sen sijaan minulle ei käynyt se, ettei mies välittänyt onko lapsella pipoa, ei "tiennyt" missä niitä säilytetään tai mistä ja millaisia pipoja lapselle ostetaan. Mulle ei myöskään käynyt se, että omalla kokkausvuoroilla haettiin mäkkiä ja heseä, käyttäen yhteen ravitsemuksellisesti huonoon ateriaan puolet viikon ruokabudjetista.

Erottiin, ja nykyään ex-mies jopa osaa huolehtia lapsen vaatteista ja aterioista, kun on pakko eikä kukaan muu ole kantamassa vastuuta seurauksista. Avioliitossa emme osanneet asiaa ratkaista, mies oli täysi vapaamatkustaja enkä minä osannut häntä muuksi muuttaa.

Miksi hankkia lapsia jos niistä huolehtiminen pitää kellottaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska äiti hoitaa kaiken ja sitten erotaan, kun äiti ei jaksa????

Koska äidit ei anna isien hoitaa omalla tavallaan! Kun äiti päättää, että tänään on punaisen pipon päivä, niin isä ei saa sinistä valita! Kun äiti päättää, että makaronilaatikkoa ruuaksi, niin isä ei saa tehdä lohipastaa.

Naiset ei kestä sitä, että lapset pysyy hengissä ja on iloisia, vaikka äiti ei päätä kaikkea.

Tämä nyt on aivan täyttä paskaa. Säänmukaiset asialliset vaatteet tarkoituksen mukaan pitää lapsella olla. En ole koskaan kuullut yhdenkään äidin valittavan, että isä pukee vääränvärisiä vaatteita. Sen sijaan valitusta tulee siitä, kun lapsi puetaan säähän sopimattomasti tai epäkäytännöllisesti. Kumma juttu miten mies osaa pukea itsensä, mutta sitten lapsen pukeminen on kuin ydinfysiikkaa. On muutenkin surullista, että osalle vanhemmista (usein juuri isille) ainoa tavoite on pitää lapset hengissä. Itse ainakin haluan tukea kaikin tavoin lapsen kasvua ja kehitystä, en vain pitää heidät hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska äiti hoitaa kaiken ja sitten erotaan, kun äiti ei jaksa????

Koska äidit ei anna isien hoitaa omalla tavallaan! Kun äiti päättää, että tänään on punaisen pipon päivä, niin isä ei saa sinistä valita! Kun äiti päättää, että makaronilaatikkoa ruuaksi, niin isä ei saa tehdä lohipastaa.

Naiset ei kestä sitä, että lapset pysyy hengissä ja on iloisia, vaikka äiti ei päätä kaikkea.

Haista jo jotain. 

Kuten mitä? Olen nyt seurannut sekä pojan että tyttären perheissä äidin käytöstä ja noin se menee, lapsen isä ei osaa mitään ja kaikki tehdään väärin. Jatkuvaa valitus siitä, että mies ei osaa pukea lasta oikein, että totta kai haalari ensin ja vasta sitten sukat jne. ja jokainen miehen tekemä asia osoittaa vain sen, että miehestä ei ole isäksi.

Naiset eivät anna miehen tehdä asioita omalla tavallaan. Siksi nainen väsyy, koska koko ajan pitää vahtia, että mies osaa lukea ajatuksia ja oivaltaa sanomatta, että tänään tuon mekon kanssa on kukalliset sukat, vaikka samanlaisen sinisävyisen mekon kanssa ei kukkasukkia tietenkään saa valita! Ja kauhistus, lapsi otti lelupäivänä mukaansa pinkin koiran, vaikka nyt nimeomaan olisi kiva ottaa vihreä lohikäärme, kun siitä on koko viikko luettu satuja, jotta lapsella on jotain kerrottavaa "lempilelusta".

Jollain voisi toimia, meillä ei toimisi. Ei varsinkaan silloin, kun lapset olivat pieniä.

Tuollaista järjestelyä varten miehen olisi pitänyt vaihtaa työpaikkaa. Nykyinen työ ei siihen työmatkoineen ja iltatöineen kävisi. Koska miehen olisi hankalaa löytää yhtä joustavaa työtä kuin minulla,  niin lasten pitäisi ottaa enemmän vastuuta harrastuskulkemisistaan, kokkailusta jne.

Lasten pitäisi myös joustaa ja ymmärrää, että joka toinen viikko ei apua lukiomatikkaan ja fysiikkaa olisi luvassa kun iskä olisi vapaaviikolla.

Minulle tuo olisi tuskaa vapaaviikoillani. Nautin lasten kanssa olosta. Puuhailen mielellään heidän kanssaan, kuskaan ja kyselen kuulumisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska äiti hoitaa kaiken ja sitten erotaan, kun äiti ei jaksa????

Koska äidit ei anna isien hoitaa omalla tavallaan! Kun äiti päättää, että tänään on punaisen pipon päivä, niin isä ei saa sinistä valita! Kun äiti päättää, että makaronilaatikkoa ruuaksi, niin isä ei saa tehdä lohipastaa.

Naiset ei kestä sitä, että lapset pysyy hengissä ja on iloisia, vaikka äiti ei päätä kaikkea.

Kun se nyt vaan ei kasvattajalle riitä, että lapset ovat hengissä ja iloisia. Jos toinen vanhempi heittäytyy lasten kaveriksi, kasautuu kaikki vastuu lasten kasvatuksesta, käytöksestä, rajoista, terveydestä yms. toiselle vanhemmalle. Lapset eivät aina ilahdu, kun vanhempi asettaa rajoja ja vaatiikin lapsilta jotakin. Molempien huoltajien täytyy kestää myös lasten mielipahaa, kun he eivät saa tahtoaan läpi. Molemmilla vanhemmilla pitäisi olla yhtäläinen vastuu kasvatuksesta sekä myös oikeus satunnaiseen hemmotteluun. Naiset eivät välitä hittojakaan pipon väristä, vaan he haluavat että mieskin kantaa yhtäläisen vastuun lasten kasvatuksesta eikä vain tyydy pitämään heitä hengissä ja iloisina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska äiti hoitaa kaiken ja sitten erotaan, kun äiti ei jaksa????

Koska äidit ei anna isien hoitaa omalla tavallaan! Kun äiti päättää, että tänään on punaisen pipon päivä, niin isä ei saa sinistä valita! Kun äiti päättää, että makaronilaatikkoa ruuaksi, niin isä ei saa tehdä lohipastaa.

Naiset ei kestä sitä, että lapset pysyy hengissä ja on iloisia, vaikka äiti ei päätä kaikkea.

 

Tämä nyt on aivan täyttä paskaa. Säänmukaiset asialliset vaatteet tarkoituksen mukaan pitää lapsella olla. En ole koskaan kuullut yhdenkään äidin valittavan, että isä pukee vääränvärisiä vaatteita. Sen sijaan valitusta tulee siitä, kun lapsi puetaan säähän sopimattomasti tai epäkäytännöllisesti. Kumma juttu miten mies osaa pukea itsensä, mutta sitten lapsen pukeminen on kuin

Olen töissä päiväkodissa ja joka viikko saan lapsen hoidosta hakevalta äidiltä kuulla siitä, että lapsella on tuo pipo siksi, että isä toi lapsen hoitoon eikä ymmärtänyt, että ei koskaan Tapparan fanipipoa vihreän haalarin kanssa tai että hän itse ei ikinä laittaisi varavaatteisiin pinkkiä paitaa.

Jos haluaa tukea lapsen kasvua ja kehitystä, niin antaa isän toimia tavallaan eikä koko ajan puutu siihen, mitä mies tekee. Lapsi ei menehdy välittömästi, vaikka kotipihassa hetki pallotellaan eikä mennä samantien laittamaan ruokaa.

Nainen saa hoitaa joka viikko.

Ai miksi?

Koska tekovaiheessa hän on saanut maata ja nauttia.

M42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska äiti hoitaa kaiken ja sitten erotaan, kun äiti ei jaksa????

Koska äidit ei anna isien hoitaa omalla tavallaan! Kun äiti päättää, että tänään on punaisen pipon päivä, niin isä ei saa sinistä valita! Kun äiti päättää, että makaronilaatikkoa ruuaksi, niin isä ei saa tehdä lohipastaa.

Naiset ei kestä sitä, että lapset pysyy hengissä ja on iloisia, vaikka äiti ei päätä kaikkea.

Kun se nyt vaan ei kasvattajalle riitä, että lapset ovat hengissä ja iloisia. Jos toinen vanhempi heittäytyy lasten kaveriksi, kasautuu kaikki vastuu lasten kasvatuksesta, käytöksestä, rajoista, terveydestä yms. toiselle vanhemmalle. Lapset eivät aina ilahdu, kun vanhempi asettaa rajoja ja vaatiikin lapsilta jotakin. Molempien huoltajien täytyy kestää myös lasten mielipahaa, kun he eivät saa tahtoaan läp

Miksi ihmeessä sinulle iloinen lapsi on synonyymi lapselle, jolle vanhemmat ovat kavereita? Ei rajojen laittaminen tarkoita sitä, että lapsi on surullinen ja masentunut. Ilahtunut ja iloinen eivät ole synonyymeja!

Isät ovat parempia kestämään lapsen mielipahaa, äidit pyrkivät selittämään, että vika oli isässä, joka kielsi ihan väärässä tilanteessa juuri ennen ruokailua.

Vielä mitä. Sininen pipo ja lohipasta eivät kyllä normaalia naista millään tasolla vaivaa (poikkeuksina voi olla naisissakin esim. neuroottisia tapauksia). Sen sijaan minulle ei käynyt se, ettei mies välittänyt onko lapsella pipoa, ei "tiennyt" missä niitä säilytetään tai mistä ja millaisia pipoja lapselle ostetaan. Mulle ei myöskään käynyt se, että omalla kokkausvuoroilla haettiin mäkkiä ja heseä, käyttäen yhteen ravitsemuksellisesti huonoon ateriaan puolet viikon ruokabudjetista.

Erottiin, ja nykyään ex-mies jopa osaa huolehtia lapsen vaatteista ja aterioista, kun on pakko eikä kukaan muu ole kantamassa vastuuta seurauksista. Avioliitossa emme osanneet asiaa ratkaista, mies oli täysi vapaamatkustaja enkä minä osannut häntä muuksi muuttaa.

Meillä oli samanlaista. Lapsilla omat vaatekaapit eikä mies koskaan löytänyt mitään. Lisäksi lapsilla on ikäeroa neljä vuotta, joten myös vaatteilla oli kokoeroa. Silti hän puki väärän kokoisia vaatteita heille. Talvella haalarin alla ei ollut pitkähihaista paitaa tai lapsella sukkia jalassa. Oli todella järkyttävää tajuta, ettei lasten isä osannut pukea lapsia, mutta itse kuitenkin kulki ihan säädyllisissä vaatteissa. Muutenkin exällä oli tapana vuorollaan tehdä kaikki asiat sinne, "koska seuraavalla voi sitten paremmin tehdä". Eli toisin sanoen, minä sain sitten tehdä asiat omalla vuorollani. Hän laski aina sen varaan, että tein terveellistä ruokaa, joten hänestä oli ok "välillä ostaa roskaruokaa". Olisimme syöneet todella epätervellisesti, jos olisin tehnyt samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo olisi ihan loistava järjestely. 

Millä tavalla se olisi loistava järjestely? Miten tuossa onnistuu vaikkapa harrastaminen? Ja miten ne lapset mahtavat reagoida, kun toinen vanhempi teeskentelee, ettei ole paikalla?

Miksi ihmeessä se noin hoidettaisiin, että esitetään ettei olla olemassa? Ihan vaan vetovastuu vaihtuisi viikoittain, ja tottakai voi harrastuksia "tuurata" myös toisen viikolla. 

Mitä se vetovastuun vaihtuminen käytännössä sitten tarkoittaa? Mä en vain tajua tätä kuviota. Kun meillä oli lapset pieniä, ei tarvinnut kinastella, kumpi tekee mitäkin, vaan molemmat hoitivat ne omat hommansa. En tajua, miten olisi helpottanut, että toinen ottaa vetovastuun jollain viikolla, mutta kuitenkin käytännössä oll

Mistä sikiää näitä ihmisiä, jotka eivät muka yhtään ymmärrä mistä puhutaan? Eikö pysty edes teoriassa kuvittelemaan tilannetta, että mikäs se semmoinen vetovastuu voisi olla, vaan pitää jeesustella ettei ymmärrä yhtään mitään. Kai nyt pystyy edes ajatuksen tasolla miettimään, mitä velvollisuuksia lapsen hoito sisältää, mitä voisi vaihdella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska äiti hoitaa kaiken ja sitten erotaan, kun äiti ei jaksa????

Koska äidit ei anna isien hoitaa omalla tavallaan! Kun äiti päättää, että tänään on punaisen pipon päivä, niin isä ei saa sinistä valita! Kun äiti päättää, että makaronilaatikkoa ruuaksi, niin isä ei saa tehdä lohipastaa.

Naiset ei kestä sitä, että lapset pysyy hengissä ja on iloisia, vaikka äiti ei päätä kaikkea.

Kun se nyt vaan ei kasvattajalle riitä, että lapset ovat hengissä ja iloisia. Jos toinen vanhempi heittäytyy lasten kaveriksi, kasautuu kaikki vastuu lasten kasvatuksesta, käytöksestä, rajoista, terveydestä yms. toiselle vanhemmalle. Lapset eivät aina ilahdu, kun vanhempi asettaa rajoja ja vaatiikin lapsilta jotakin. Molempien huoltajien täytyy kestää myö

Mitenhän tuohon jälkimmäiseen pitäisi kommentoida? Isiä ei kiinnosta lapsen mielipaha, jos ei itse joudu tilannetta selvittämään. Jos äiti ei ole paikalla niin isät menevät siitä mistä aita on matalin. Esimerkkinä ex-mieheni. Lapset saavat rajattomasti herkkuja, ruutuaikaa ja heitä kuskataan isän toimesta joka paikkaan. Samaan aikaan lasten isä valittaa miten lapsilla on niin epäterveelliset elämäntavat eivätkä osaa kulkea mihinkään. Toisen lapsen harrastus loppui siihen, kun isä ei vuorollaan saanut lasta oikeaan aikaan oikeissa varusteissa paikalle enkä viitsinyt maksaa harrastuksesta. Lapset osaavat kyllä kulkea, mutta koska he tietenkin menevät ennemmin kulkevat autokyydillä, he tarvitsevat kannustusta. Sehän ei ole kivaa, joten isä ennemmin kuskaa heitä ja valittaa minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska äiti hoitaa kaiken ja sitten erotaan, kun äiti ei jaksa????

Koska äidit ei anna isien hoitaa omalla tavallaan! Kun äiti päättää, että tänään on punaisen pipon päivä, niin isä ei saa sinistä valita! Kun äiti päättää, että makaronilaatikkoa ruuaksi, niin isä ei saa tehdä lohipastaa.

Naiset ei kestä sitä, että lapset pysyy hengissä ja on iloisia, vaikka äiti ei päätä kaikkea.

 

Tämä nyt on aivan täyttä paskaa. Säänmukaiset asialliset vaatteet tarkoituksen mukaan pitää lapsella olla. En ole koskaan kuullut yhdenkään äidin valittavan, että isä pukee vääränvärisiä vaatteita. Sen sijaan valitusta tulee siitä, kun lapsi puetaan säähän sopimattomasti tai epäkäytännöllisesti. Kumma juttu miten mies osaa pu

Kymmenistä vanhemmista on yksi tai kaksi äitiä, jotka ovat nipoja vaatetuksen suhteen ja tästä sitten teet yleistyksen. Onnea vaan valitsemallanne tiellä!

Olen miettinyt samaa. Tekisi äitiydestä paljon houkuttelevampaa. Yhteishuoltajia ei kuitenkaan samalla tavalla pelotella siitä, että lapsi ahdistuu jos vanhempi on viikon poissa tms. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me olemme vetovastuuta jakaneet. Olemme sopineet esim. kotitöistä kummalla on pyykki- ja kummalla tiski- ja ruuanlaittovastuu. Kun lapset olivat pieniä, sovimme myös kumpi hoitaa kenenkin iltatoimet vai otetaanko koko vastuu vuoroilloin. Annoimme toisillemme myös viikoittain vapaaillan (harrastusmenojen lisäksi) kodin- ja lastenhoidosta, jolloin toinen sai tehdä tai olla tekemättä mitä halusi ja toinen hoiti hommat. Hyvällä omalla tunnolla sai lähteä, vaikka olisi ollut mikä katastrofi tai hulabaloo kotona. 

Kun lapset olivat pieniä, jaksamisen kannalta tämä järjestely oli toimiva ja oikeastaan välttämätön siitäkin huolimatta, että joidenkin silmissä minä olen (ollut) huono äiti ja vaimo, kun en ole tehnyt enkä tee kaikkea, vaan vaadin miestäni, niin upeaa ja osallistuvaa, mukaan naisten hommiin. Huom! Mieheni EI itse ajattele näin. Hänelle on selvää, että yhteinen koti ja yhteiset lapset hoidetaan yhdessä. Ja tietysti hän m

Noinhan se kuuluisi hoitaa. Tai siis kuulostaa ihan normaalilta. Yksi vapaailta on kuitenkin eri asia kuin vapaaviikko, jota tässä aloituksessa taidettiin väläytellä. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo olisi ihan loistava järjestely. 

MItä ihmettä? Kiva lapsille, kun aina toinen vanhempi ei reagoi heihin mitenkään joka toinen viikko. Ihan sairasta menoa.