Mitä vikaa syrjäytymisessä on?
Tunnen useitakin syrjäytyneitä. Yksi menestyi peruskoulussa todella hyvin, mutta ei sen jälkeen jaksanut tehdä mitään ja jäi asumaan isänsä kanssa peräkylille, nyt on yli nelikymppinen ja perinyt talon isältään. Viimeisin työkokemus on kunnan kesätyö 16 vuotiaana. Veljensä on"normaali". Myös työkaverini on"normaali", mutta veljensä syrjäytynyt, omien sanojensa mukaan ei kiinnosta työt vaan haluaa nauttia elämästä, käy vanhemmillaan tekemässä kotitöitä ja pyytämässä rahaa sähkölaskuihin, asuu omillaan.
Myös serkkuni poika on syrjäytynyt, yrittänyt useaa koulua mutta kaikki jäänyt kesken, on linnoittautunut kämppäänsä ja äiti tuo safkat kaupasta ovelle. Ei juuri työkokemusta, ei nuorenakaan kiinnostanut kesätöiden hankinta. Nyt lähes 30v. Myös jonkintasoisia mt-ongelmia esiintyy.
Kaverini on ainakin jos ei syrjäytynyt niin pahasti syrjäytymisvaarassa, pitkiä työttömyysjaksoja, mt-ongelmia ja niistä johtuneita sairaslomia, ei ole töissä tällä hetkellä vaikka hoitoalan koulutus löytyy.
Tuossa muutamia esimerkkejä miun lähipiiristäni. Moni ihminen syrjäytyy suomalaisessa yhteiskunnassa, ei siinä ole mitään väärää. Rahaa saa kyllä kun osaa hakea tukia vaikka hallitus pyrkiikin kurjistamaan syrjäytyneiden oloja, myös hyvä tukiverkko auttaa, voi pyytää rahaa perheenjäseniltä, sukulaisilta, lainailla kavereilta.
Kommentit (2)
Ei niin mitään vikaa. Jokainen itse päättää miten on onnellinen. Syrjäytyminen on ongelma, jos ihminen ei itse sitä halua tai se tekee elämästä hankalaa (nälkä, asunnottomuus tms.).
Ei kaikki ihmiset voi olla ahkeria, eteenpäin pyrkiviä, sinnikkäitä"menestyjiä", jotka"ottavat vastuuta elämästään" Osalla vain ei riitä paukut eikä motivaatio sellaiseen.