Erittäin voimakas läheisyydentarve
Nyt kaivataan pikaisesti hyviä neuvoja! Kohta 2 kk:n ikäisellä vauvalla on erittäin voimakas läheisyydentarve. Sinänsä ihanaa olla se turvallinen syli, jota vauva tarvitsee ja haluaa, mutta oikein muuhun ei sitten aikaa jäisikään... Omassa sängyssä vauva ei viihdy, ei sitterissä ja vaunuissakin uni maistuu vain, jos vaunut ovat liikkeessä. Syli on paras paikka ja rinta suuhun on sitten kiva nukahtaa (tutti ei kelpaa, sylkee pois). Kokeiltu on neuvolan ohjeiden mukaan tassuterapiaa (väsyin kesken muutaman yön jälkeen, eikä meillä kukaan muukaan saanut nukuttua), harsoa kasvoilla nukutettaessa, omaan sänkyyn nukuttamista, syliin nukuttamista ja sitten sänkyyn kantamista (huonompi vaihtoehto, tiedän), mutta mikään ei tunnu toimivan. Pieniin ilmavaivoihin meillä on käytössä Rela-tipat ja Cuplaton, lisäksi vauvaa hierotaan ja " jumpataan" , mutta tuntuu, etteivät ilmavaivat ole se varsinainen ongelma, vaan se, että vauva yksinkertaisesti vain haluaa olla lähellä. Muutenkaan lapsi ei ole sairas, kasvaa ja voi hyvin.
Millaisia ovat muiden kokemukset vastaavasta? Jaksoitteko tassuterapiaa ja kuinka pian alkoi tuottaa tulosta? Itse olin tosi väsynyt muutaman yön jälkeen, eikä mieskään hurraata huutanut aamulla töihin lähtiessä kun taas oli rikkonainen yö takana. Varmasti tilanne helpottaa ajan kanssa, mutta kuinkahan pian...
Antakaa vinkkejä, kertokaa kokemuksia!
Kommentit (24)
Mutta kyllä meillä tämä " helppo" vauvakin nukkuu perhepedissä ja kulkee kantoliinassa, läheisyys on mielestäni ihana asia, ja toisaalta olin vähän huolissani jääkö kakkonen vähemmälle läheisyydelle kun viihtyy niin hyvin omissa oloissaan.
[/quote]
Piti vielä lisäämäni, että näin meillä myös, vaikka nykyisin syömiset ja wc-reissut yksin hoituvatkin ;)
sama juttu meillä oli ekat 3kk syli, tissi, äiti...ei minua haitannut. ihanaa vaan kun saan olla lapseni kanssa niin lähellä...nyt jo ikää 7kk ja on jo vähän itsenäisempi....
Nostan hattua sinulle ja kaikille joilla on vauva jolla on suuri läheisyyden tarve! kuinka ihmeessä jaksatkaan arjen pyörityksessä?
On helppoa olla hyvä äiti tyytyväiselle perusturvalliselle lapselle mutta on jo tosi vaikeaa olla hyvä äiti vauvalle joka antaa palautteeksi kaikesta hoivasta ja sylittelystä huolimatta pelkkää itkua. Siinä on koko perhe koetuksella ja siinä ei ole mitään tekemistä itsekkyydellä eikä väsymys ole huonon äityden mittatikku! Tottakai väsyt ja tottakai haluaisit että vauvasi voisi olla turvassa sen hetken kun saisit tehtyä sitä mitä perheen äidin on pakko tehdä, joka päivä.
Pois syyllisyys ja ota tilalle ylpeys, ylpeys siitä että kun voit olla hyvä äiti tällekin lapselle, niin selvitä mistä vaan sen jälkeen! =)
Itselläni on 5 lasta ja onneksi tämä nuorin (myös 2 kk) on rauhallinen tapaus, nukkuu hyvin ja viihtyy sekä sylissä että sitterissä, ihan sama! En voi kuvitellakaan miten rankka arki sinulla on, voimia siihen. Ei se kestä ikuisesti! Muista, ettei se tarkoita että haluat eroon vauvasta jos myönnät että olet väsynyt. Se on voima ja vahvuus!
Voimia kaikille äideille ja kevättä rintaan!