naisena? kokema osaamisen vähättely ja katkeruus

En tiedä johtuuko tämä siitä että olen nainen vai siitä että olen minä. Mutta minun osaamiseen ei ole koskaan luotettu.

Veljet on saaneet remontoida vanhempiemme taloa vaikka minulla on ammatti siihen ja heillä ei. Itse sain mukana olla sen verran että hain jonkin kynän jostain jos veli unohti sen.

Jos jollain on autossa vikaa, apua kysytään veljiltä vaikka minäkin osaan. Jos veljet ei kerkeä ja itse kerkeäisin niin hymyillen vastataan että ei tällä niin kiire ole.

Perhetutulla oli tulossa talo vuokralle. Kun halusin muuttaa sinne, vastattiin että siinä on liian iso työ minulle. Yksi veljistä sai talon ja se on sen jälkeen rapistunut, hän ei ole tehnyt mitään, edes vaihtanut palanutta poltinta makuuhuoneesta. Pelaa yötä päivää. Itse olisin korjannut pihassa olevan saunankin käyttöön mutta noh enhän minä osaa enkä pysty.

Töitä on hankala saada vaikka on kolme ammattia, koska enhän minä osaa. Nykyiseen työpaikkaan halusin todella kovasti. Esimies oli tyrmäämässä idean kun näki minut, sanoi että on raskasta työtä. Vastasin että ota minut harjoitteluun ja jos ei onnistu niin lähden. Tein 2viikkoa ilmaiseksi töitä vaan todistaakseni että ne paperit mitkä olen saanut koulusta on totta, minä osaan.

Alan olemaan aika katkera kun lähes päivittäin tulee ainakin pieniä tilanteita jossa minuun ei luoteta. Varsinkin kun perhe tekee niin. Jos haaveilen jostain ääneen, heti tulee jokin tyrmäys et sinä voi, et sinä pysty. Sitten menee luotto itseenkin ja ajattelen että enhän minä. Tuntuu että olen sellainen raukka luuseri joka ei selviä mistään. Vaikka kuitenkaan se ei ole totta.

Haluaisin kovasti tehdä jotain suurta että kaikki huomaa että minä osaan.