Haluaisitko olla vaan yksin?
Kommentit (24)
Selvä. Jätän sinut näihin tunnelmiin.
Vierailija kirjoitti:
Selvä. Jätän sinut näihin tunnelmiin.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.
Minä oon jo yksin. kirjaimellisesti.
tavallaan joo
toisaalta miks kirjoittelisin täälläkin ihmisten kanssa jos haluaisin olla vain yksin. miksen vaikka pelais pasianssia itekseni tms
Noin puolet ajasta viihdyn yksin, vaik mukava mies onkii mulla... :) onkiikin toisinaan... hah
Meill on asunto maalla ja kaupungiss.
En. Olen noin 40 vuotias ja vaila kokemusta pidemmästä parisuhteesta. - Ilman muita merkittäviä ja läheisiä ja vastavuoroisia ihmissuhteitani niin naisten kuin meieten kanssa olisin mahdollisesti tullut hulluksi. Mutta eiväthän nämä ole onneksi vastakkaiset asiat .
Tarkoitan vain, että uskon kyllä, että on erakoita mutta todelliset erakot jotka eivät lainkaan kaipaa ja tai koe tarvitsevansa lainkaan toisten seuraa -tavalla tai tosiella- ovat uskoakseni hyvin harvassa. - Ja vähän tulsi kyllä kumppanillekin paineita ja kenties kohtuuttomia odotuksiakin häntä kohtaan, jos hän olisi ainoa millään tavoin läheinen.
Ja varmaan läheisenä voi toisinaan olla, ainakin osaksi myös jokin lemmikkieläinkin, eikä sen tarvitse aina olla ainoastaan toinen ihminen, että on joku. ettei ihan yksin tarvitse olla
Asia jonka huomaan myös usein on, että osa ei ymmärrä käsiteiden olla ja elää yskin eroa siihen mitä on olla ja elää jne yksinäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Minä oon jo yksin. kirjaimellisesti.
Niin minäkin, on tosi orpo olo. Ei ketään, vanhemmat kuolleet, ei sisaruksia, kukaan ei minua kaipaa. Tällainen yksinäisyys tappaa.
Nyt kun oikeasti olen yksin lähes 100% ajasta en voi vastata muuta kun että en todellakaan haluaisi olla aina yksi. Pitkä avioliitto takana, mutta puolison kuolema ja asuinpaikkakunnan vaihto, tekivät minusta tosi yksinäisen. Tätä on nyt kolme vuotta jatkunut ja ainoa "sosiaalinen" hetki tulee kun kaupan kassan kanssa muutama sana vaihdetaan, 2-3 kertaa kk. Ei ole kyllä mitään nautintoa elää oikeesti yksin kun vieläkään en pysty muuta kun olla vaan yksin. Toivon todella, jos vaikka kesällä saisin itsestäni irti ja rohkaistuisin ihmisten ilmoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä oon jo yksin. kirjaimellisesti.
Niin minäkin, on tosi orpo olo. Ei ketään, vanhemmat kuolleet, ei sisaruksia, kukaan ei minua kaipaa. Tällainen yksinäisyys tappaa.
Sama täällä. Paitsi pari sisarusta on mutta ei tekemisissä kuin tooosi harvoin. Älä nyt, ei se tapa, vahvemmaksi vaan tekee. Voi kun voisin jotenki auttaa.
Vierailija kirjoitti:
tavallaan joo
toisaalta miks kirjoittelisin täälläkin ihmisten kanssa jos haluaisin olla vain yksin. miksen vaikka pelais pasianssia itekseni tms
Varmaan ehkä siksi, että osa heistäkin, jotka haluavat tai väittävät haluavansa olla vain yksin kaipaavat rohkaisua ja kannsutusta siihen, että ei ole mitään vääri, että haluavat olla ja elää yksin.
Kuitenkin väitän, että suurin osa meistäkin jotka viihdymme yksin kaipaamme enemmän ja vähemmän myös tois(t)en ihmisten seuraa. Kuten edellä kirjoitin, niin uskon, että erakoitakin on mutta he ovat verraten pieni joukko. - Ja useimmilta meiltä vaatii taitoa ja tai poikkeuksellistä kykyä, jos pystyy pitämään oman mielensä kirkkaana ilman minkäänlaista yjteyttä muihin ihmisiin tai edes yhteen ihmiseen; ei heidän määränsä vaan laatunsa. Ihmien on tai ainakin useimmat meistä on (ns.) laumaeläimiä.
Se mikä tuo yhteys toiseen tai tosiin ihmsiiin olisi oma kysymyksensä ratkaistavaksi. Mutta olen laittanut merkille, että pienilläkin "inhimillusyyden osoituskien" saamsiella tai antamsiella on iso merkitys silloin kun on kokenut itsensä hyvin yksinäiseksi; mutta se on tietysti eriasia kuin olla yksin.
En, olin kymmenen vuotta. Nyt on ukko ja lapsenlapsi kuvioissa!
Mieluummin yksin kuin entisen kumppanin kanssa. Hän jatkuvasti öyhötti maahanmuutosta ja paljastui kaappijuopoksi.
Oksitosiinia saa suihkeesta. Ei ihmisiä tarvitse.
Haluan. Ja olenkin alkanut järjestelemään asioita niin että viimeistään ensi vuoden aikana asunkoin jo pikku mökissäni keskellä metsikköä.
Just nyt haluan, kun olen niin stressaantunut, että viestiin vastaaminenkin tuntuu hirveältä vaatimukselta.
Kyllä. Varsinkin työpäivän jälkeen haluaisin olla yksin ja vain toipua kaikesta hälinästä. Se vaan ei enää onnistu, kun puoliso on jo eläkkeellä ja lähes aina kotona. Valtava puhetulva alkaa heti kun avaan kotioven.
Olen tosi kiitollinen puolisostani, mutta kaipaan päivittäin myös yksin olemista.
Joo