Epätodellinen/humalainen olo, katseen kohdistamisen hitaus ja aivosumu

Ajatus ei kulje, mistään ei saa kiinni. Puhuminen takkuilee, ja sanat unohtuvat kokoajan. Lähimuisti on heikko, eikä uusia asioita tahdo oppia. Maailma tuntuu sumuiselta. Kun siirrän katsetta toisesta paikasta toiseen, tuntuu kuin silmäni kohdistaisivat jäljessä. Tämä on varmasti osittain psyykkistä, sillä nuorena koin ajoittain epätodellisuuden tunnetta kirkkaiden valojen vuoksi. Silloin ajatukset kuitenkin kulkivat normaalisti, eikä silmien kohdistamisessa ollut ongelmaa. En edes pysty usein ottamaan katsekontaktia vanhempieni kanssa, koska se tuntuu niin epäluontevalta nykyään.

Joskus noustessa makuulta, tulee hetkellisiä huimauskohtauksia, ja näkökenttä saattaa mennä pimeäksi. Tämä on ortostaattista hypotensiota, mutta en tiedä, mistä se kohdallani johtuu. Sitä on esiintynyt jo 16-vuotiaasta lähtien. Aivot tuntuvat niin sumuisilta, että en edes tunne stressiä tai ahdistusta, vaikka syytä olisi. Ahdistukseni ilmenee lähinnä fyysisinä oireina, kuten silmien vuotamisena, huulien kuivumisena, jäykkyytenä ja tärinänä julkisilla paikoilla. Nykyään harvemmin kuin ennen. Uskon, että nämä fyysiset oireet johtuvat sumuisesta olosta, sillä kaikki tuntuu hitaalta, eikä muiden seurassa voi olla täysin oma itsensä, joka ahdistaa.

Hyvät elämäntavat, maadoitustekniikat ja lääkkeet eivät ole auttaneet. Vaikka psyykkisiä oireita on, uskon juurisyyn olevan jossain muussa kuin ahdistuksessa, mutta en tiedä mikä se on. Kilpirauhassairaudet, aivojen kuvaukset, uniapnea ja vitamiinin puutokset poissuljettu. Ideoita? Tätä on jatkunut jo vuosia, ja oireet ovat läsnä 24/7.