Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

lasten kotihoito tasa-arvokysymys!

09.03.2007 |

Luin eilen naistenpäivänä metron kolumnin, jossa kerrottiin kuinka maailmalla ollaan huolissaan eturivin tasa-arvosuomen takapakista eli siitä että kotihoidossa olevien lasten määrä meillä sivistyssuomessa lisääntyy! Mitä se siis tasa-arvon nimissä ei saisi tehdä!!! Tasa-arvoa on siis se, että laitan lapseni päivähoitoon ja menen itse veronmaksajaksi töihin! Eikä kukaan ole kiinnostunut siitä mitä isät, äidit ja lapset itse haluaa!!!



Ärsyttää näissä subjektiivisen päivähoidon rajoituskysymyksissä erilaiset näkökylmat talouden ja tasa-arvon puolesta, mitenkäs olisi tuo lapsen edun painottaminen kuitenkin ensi sijassa.



Puolestani kuka vaan saa palata töihin / laittaa lapsensa hoitoon tai jäädä kotiin heitä hoitamaan - tuskin kukaan näitä ratkaisuja kuitenkaan TASA-ARVON nimissä tekee!!!



Vai mitä miltä itse olette?

(itse olen työelämässä, lapset päivähoidossa. Jos talous sallisi ja asumisen arvovalinnat sen mahdollistaisi, hoitaisin itsekin lapset kotona. Oli se sit tasa-arvoista tai ei)

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
09.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

hoitaako lapset kotona vai meneekö töihin. Minua rasittaa, kun joka tuutista syyllistetään vanhempia. Jos jäät kotiin, rikot tasa-arvon ja ties minkä lakeja vastaan, jos menet töihin lapsestasi tulee vähintään massamurhaaja. Ihan kuin meillä vanhemmilla ei olisi kamalan syyllinen olo koko ajan muutenkin ja ratkaisujaan joutuisi miettimään, että miten tämä nyt lapseen vaikuttaa (tosin itse kyllä toimin välillä vähän liikaakin mutu-tuntumalla hehheh), ei siinä enää ulkopuolisten puuttumisia tarvittaisi. Puhun nyt siis ns. tavallisista vanhemmista, on tietysti perheitä, jotka tarvitsevat neuvoja ja suoranaista puuttumistakin, jotta lapsen hyvinvointi olisi turvattua.



Itse olen kotiäiti ja koen olevani ihan yhtä tasa-arvoinen kuin muutkin. Ok, mies maksaa palkastaan suurimman osan perheen menoista, mutta koemme että rahat on yhteisiä, kuten ne olivat silloinkin kun olin vielä palkkatyössä. Mies tekee töitä kodin ulkopuolella ja minä kotona. Aikaisemmin selittelin ratkaisujamme (lapsenhoidosta jne.), mutta nyt en enää viitsi. Jos jonkun mielestä olen mieheni elätti tai muuten yhteiskunnalle hyödytön, niin siitä vaan. Harva sitä paheksumistaan uskaltaa ääneen sanoa ja jos uskaltaa niin sitten voin asiasta asiallisesti keskustella.



Mielestäni äideillä ja isillä on oikeus mennä töihin ja laittaa lapsi hoitoon tai sitten jäädä kotiin. Kyllä molemmille ratkaisuille on varmasti jokaisella hyvät syyt. Mutta toisten ratkaisuja ei kannata minusta arvostella sen takia, että ne on erilaisia kuin omat. Tasa-arvoa ei minusta saavuteta sillä että pakotetaan vanhemmat jäämään kotiin tai menemään töihin, tasa-arvoa on se että annetaan kaikkille ihmisille sama arvostus.



Tulipas jotenkin aivan epäselvää vuodatusta :-)





Vierailija
2/14 |
09.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta tästä voi silti tulla myös tasa-arvokysymys. Esim. jos on tilanne, että molemmat vanhemmat pitävät kotihoitoa lapselle parempana vaihtoehtona, mutta kumpikin haluaa itse olla työtätekevä vanhempi. Kumpi sitten jää hoitamaan lasta/lapsia kotiin?



Tai jos toinen hoitaa lapsia kotona, mutta toinen ei arvosta hänen työtään. Minusta ainakin miehen " oikea" suhtautuminen oli tosi tärkeää ollessani lapsen kanssa kotona. Tietty muidenkin suhtautuminen vaikuttaa, mutta sille ei ole niin herkkä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
09.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli kurjaahan se on etteivät kaikki maksa yhtä paljoa veroja yhteiskuntamme hyväksi joten täytyy vedota milloin tasa-arvoon milloin huoleen naisten työssä etenemisestä. Ja ehdotellaan että hoitovapaa pitäisi jakaa molempien vanhempien kesken jostain aivan käsittämättömästä syystä. Aina se tuntuu jotakuta ärsyttävän että toiset haluavat ihan köyhyyden uhallakin hoitaa omat lapsensa itse. Harmillisen usein se ärsyyntynyt on mahtavan uran luonut äiti-ihminen joka on sitä mieltä että muiden pitäisi toimia samoin.

Vierailija
4/14 |
09.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Naisten työllistymiseen kun vaikuttaa se, onko lapsia (tulossa) ja onko ollut kotona hoitamassa lapsia. Eihän näin pitäisi olla, mutta on kuitenkin.



Usein kotihoidosta puhuttaessa puhutaan _äideistä_ ja lapsista, vaikka yhtä lailla asia koskettaa isiäkin. Kai? Kotihoidon suosion lisääntyminen ei sinänsä ole huono juttu, mutta silloin tilanne on tasa-arvon kannalta huolestuttava, jos äidit jäävät kotiin siksi, etteivät saa töitä. Eli kotihoidon lisääntyminen voi kieliä taustalla olevasta ongelmasta olematta itse ongelma.



Mun puolestani perheet päättäkööt itse, miten lapsensa hoitavat. Jos joku haluaa hoitaa lapsensa kotona, se on huippujuttu, mutta aina ei pitäisi väittää, että kotona hoitamisessa on kysymys vain arvoista.



(Itse haluan vanhempainvapaan ja lyhyen hoitovapaan jälkeen palata töihin lyhennetyllä työpäivällä, ja mies haluaa jäädä hoitovapaalle.)

Vierailija
5/14 |
09.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Viime ajat olen todella ajatellut että naisten (tai miestenkään) tasa-arvo ei ole mikään juttu, jota pitäisi tavoitella puusilmäisesti.

Lasten etu ensisijalla, ja kustannukset tasan voisi kyllä jakaa miesten ja naisten työpaikkojen suhteen. Mutta lapset pitää saada voida hoitaa siellä missä kukin sen parhaaksi kokee. Minusta on kamala ajatus, että vaikka tasa-arvon nimissä pakotettaisi miehille osa nykyisistä vanhempainvapaista, kun ei se kaikille sovi kuitenkaan. Vapaasti kyllä pitäisi saada valita yhä edelleen.



Eiköhän se ole vaan hyvä, että on tämmöinen hoitovapaajärjestelmä kun nyt Suomessa on. Toisissa maissa kun ei ole äitiyslomaakaan juuri ollenkaan, tai ehkä pari kolme kuukautta, riippuen alasta. Siellä sitä tasa-arvoa juuri kaivattaisiin, ja hoitovapaaoikeutta, nyt äidit joutuu käytännössä irtisanoutumaan, jos haluavat olla pidempään kotona.

Ja sehän ei ole tasa-arvoa.

Vierailija
6/14 |
09.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

kylläkin se, kumpi vanhempi jää kotiin hoitamaan lapsia el useinhan mies käy töissä kun saa sitä perheen isompaa palkkaa.. vaikka olisi halu jäädäkin kotiin. Ulkomailla mukamas tosiaan ihmettelevät miten kotihoitotilastot meillä kasvaa ja näkevät sen tasa-arvon toteutumisen kannalta huonona (omista kotiäitiyslähtökohdistaan tietysti katsovat, kun ei ole vaihtoehtoja hoitaa lapsia kuin kotona useinkaan). Silti se on naurettava tasa-arvokysymys suomessa mielestäni - se on tasa-arvoa ainoastaan, että annetaan molemmille vanhemmille samat mahdollisuudet tehdä valinta jäädä kotiin hoitamaan lasta, ettei se olisi aina automaattisesti äiti joka jää kotiin. Mutta kotihoito-päivähoito ei ole se tasa-arvokysymys.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
09.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jep eli kotihoito-päivähoito ei ole se varsinainen tasa-arvokysymys, vaan enemmänkin se miksi juuri naiset jäävät pääsääntöisesti hoitamaan lapsia kotiin. Se taitaa juontua naisten pienemmistä palkoista, joka on todellinen tasa-arvokysymys. Ehkä myös naisten roolin näkeminen perheessä ensisijaisena lasten hoivaajana on tasa-arvokysymys. Eli tasa-arvossa ei taida olla kysymys siitä hoidetaanko lapset kotona, vaan pikemminkin siitä kuka lapsia hoitaa kotona.



Ja ärsyttää aivan valtavasti kun lasten hoitoasioita puidaan aikuisten tarpeista ja näkökohdista lähtien, eikä lasten!

Vierailija
8/14 |
09.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se on tasa-arvoinen sitten kun se on jaettu kummankin vanhemman kesken.

Saattaa nimittäin olla että kumpikin haluaa jäädä kotiin mutta nainen " voittaa" koska on _äiti_. Tai kumpikin haluaa töihin mutta nainen " häviää" koska on huononpi palkkainen ja _äiti_.



Älkää nyt vetäkö herneitä nenään, tarkoitin vaan että ehkä olisi hyvä että ajattelumallia rikottaisiin.



LokaÄiti aiemmin kirjoitti:

" Minusta on kamala ajatus, että vaikka tasa-arvon nimissä pakotettaisi miehille osa nykyisistä vanhempainvapaista, kun ei se kaikille sovi kuitenkaan. Vapaasti kyllä pitäisi saada valita yhä edelleen."

Tarkoititko ettei se sovi kaikille miehille?



Olisiko niin että naiset tulevat aikojen loppuun saakka hoitamaan lapset jos miehiä ei siihen " pakoteta" ? Mistä johtuu että vanhempia pidetään tasa-arvoisina kun niin ei oikeasti ole? Äiti on edelleen se joka jää kotiin, jolla on hoitovastuu, lohduttaa, pesee, syöttää, nukuttaa jne. Isä tulee kotiin ja saattaa vaipan vaihtaa, jotkut jopa syöttävät, leikkivät ja nukuttavat! Miehet eivät vie pienokaisia neuvolaan, isän luo ei juosta saamaan lohtua, isää ei huudeta yöllä kesken painajaisen. Miehet ja naiset menettävät tämän vuoksi niin paljon. Se ei ole tasa-arvoa! Sitten kun kumpikin vanhempi tietää (lähes) yhtälailla lastensa asiat niin tasa-arvo on saavutettu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
09.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikesta sitä voidaan tasa-arvo keskustelu vääntää, mutta minusta on myös tasa-arvoa se, että minä voin jäädä lasten kanssa kotiin eikä minun tarvitse mennä töihin, kun he ovat pieniä. Pidän työstäni ja mielelläni sinne palaan, mutta nyt ovat lapset etusijalla. Enkä koe olöevani mitenkään kotiorjana.

Meillä mies ei voisi jäädä kotiin ( työllistää itse itsensä) vaikka haluaisi siksi tällaiset tasa-arvon nimissä säädetyt isyysvapaat, jotka pitää pitää tiettynä aikana ovat syvältä. Meille sopisi se, että mies voisi olla kotona muulloin. Tosin onneksi on lyhentänyt työpäiväänsä ja pitää paljon vapaita viikolla, kun ei voi yhtäjaksoisesti olla pois työstä. Jokainen perhe päättäköön itse!

Vierailija
10/14 |
10.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset


nythän jokaisella suomalaisella perheellä on periaatteessa (taloudellisesta tilanteesta, kunkin vanhemman työllisyystilanteesta, pätkätöistä, työttömyydestä jne. riippuen) mahdollisuus valita, kumpi vanhempi jää kotiin ja missä vaiheessa.



No, tulos on se, että äidit pitävät edelleen vuonna 2007 93 % kaikista vanhempainvapaista (ja tässä on siis *mukana* isille korvamerkityt lapsen syntymän yhteydessä pidettävät isyysvapaat). Ja mikäs siinä, jos äidit nyt omasta (ja isien) mielestä ovat 93 %:sti sopivampia lapsen kotihoitajia kuin isät.



Tämä kuitenkin aiheuttaa työmarkkinoille tilanteen, jossa nuoret naiset eivät saa vakituisia työpaikkoja, koska työnantajat eivät halua ottaa sitä riskiä, että vastapalkattu työntekijä jää pitkiksi ajoiksi kotiin. Tämä taas johtaa siihen, että yhä useammassa perheessä juuri äiti on se, jolla ei ole työtä mihin palata, jolloin hänen on paljon helpompi jäädä kotiin lapsen/lasten kanssa kuin että isä ottaisi hoitovapaata töistään ja äiti " ryhtyisi työttömäksi" . Jolloin edelleen perhevapaiden pitäminen pysyy äitien hommana, jolloin sama kehitys työmarkkinoilla jatkuu jne...



Eikä tässäkään mitään, jos naiset siihen itse suostuvat niin ei sitä systeemiä voida minusta pakollakaan muuttaa. Mutta se, mitä pitäisi mitä pikimmin muuttaa, on kotiin jäävän vanhemman taloudellinen tilanne pitkällä tähtäimellä. Nythän kotihoidontuesta ei kerry esim. eläkettä lainkaan, jolloin pahimmassa tapauksessa esim. yhteensä 7 vuotta kotona olleella äidillä saattaa olla 5 vuoden mittainen aukko eläketurvassa (ja niiden lopun kahden vuoden osalta matalampi eläkekertymä pienentyneiden tulojen vuoksi), kun saman ajan puitteissa aviomiehen eläke on karttunut ihan normaalisti.



Jos vanhemmat sitten eroavat vaikka 25 vuoden päästä kun lapset ovat jo lentäneet pesästä, miehen eläke on tämän verran parempi kuin naisen. Plus, että naisen kotonaolon aikana miehen ura on todennäköisesti edistynyt jonkin verran, tai ainakin ikälisiä on kertynyt normaalisti, joten hänen palkkansa työuran loppuosan ajalta on myös parempi.



Mitenkään ottamatta kantaa perheiden sisäisiin valintoihin, minusta nämä rakenteelliset epäoikeudenmukaisuudet ja epätasa-arvoisuudet pitäisi pikimmiten ratkaista. Esimerkiksi siten, että lasten kotihoidonkin ajalta kertyisi ikälisiä ja eläkettä. Ja siten, että työnantajille koituvat kustannukset vanhempainvapaiden ajalta tasattaisiin isän ja äidin työnantajien välillä riippumatta siitä, kumpi vanhemmista pitää vanhempainvapaita.



Nykytilanteessa luin Hesarista jutun, jossa miehensä uran vuoksi omia työelämäuhrauksia tehnyt vaimo oli vaatinut, että perheen yhteisistä rahoista maksetaan hänelle eläkevakuutusta. Loistava käytännön ratkaisu tässä yhteiskunnassa, jossa 50% kaikista avioliitoista päättyy eroon..



Kaikesta tästä riippumatta olen sitten *myös* sitä mieltä, että isien pitäisi *vapaaehtoisesti ja äitien kannustamina* jäädä enemmän kotiin hoitamaan lapsiaan, se olisi hyväksi ennen kaikkea isien ja lasten välisille suhteille. Nimimerkillä en synnyttänyt lastani mutta hoidin häntä vuoden kotona, enkä olisi voinut valita paremmin (vaikka työelämän kannalta valinta oli kyllä aika katastrofaalinen).



Pienessä tasa-arvoraivarissa,

zel

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
10.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pienempipalkkainen jää kotiin -> nainen; nainen jää kotiin -> työnantajat maksavat naisille/naisvaltaisilla aloilla pienempää palkkaa jne. Nykyään kai harvassa alkavat olla ne asenteet, että " naisen tehtävä on hoitaa lapset" ?



Meillä " tasa-arvoisen" kotihoidon on kyllä mahdollistanut sama palkka miehen kanssa; ei ole tarvinnut miettiä taloudelliselta kannalta kumpi jää kotiin, vaan molemmat ovat pitäneet hoitovapaata ja pidämme taas toisenkin lapsen kanssa.

Vierailija
12/14 |
10.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei!



Koska nykyään oletusarvoisesti kotiin jää äiti, niin isä joka jää lasten kanssa kotiin ei ole kiinnostunut työstään ja joutaa pois. Näin kävi todellisuudessa meille ja mies sai kenkää heti kun ilmoitti jäävänsä kotiin lapsia hoitamaan. Asiaa on sen jälkeen puitu ja lopulta myönsivät menetelleensä väärin.



Mutta joissain firmoissa miehen ei katsota sitoutuneet työpaikkaansa jos uskaltaa moisia ehdotella. Ei sekään kovin tasa-arvoista ole, että mies ei voida hoitovapaalle ilman että saa huonon työntekijän maineen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
10.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

On eri asia puhua vanhempainvapaista kuin hoitovapaista. Biologisista syistä (=imetyksen takia) äidin on usein välttämätöntä viettää alkuaika vauvan kanssa. Toisaalta esim. moni vauva saa joka tapauksessa korviketta, jolloin isä voisi yhtä hyvin olla kotona. Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei paluun töihin tarvitse tarkoittaa imetyksen lopettamista. Mutta ymmärrän hyvin, että erilaisia tilanteita on niin laaja kirjo, ettei mitään yleispätevää voi sanoa.



Monissa perheissä talous saattaisi kestää parempipalkkaisen miehen jäämisen vanhempainvapaalle, koska miehen päivärahakin on suurempi eikä menetys siis niin suuri. Mutta jos ideana on hoitaa lasta kotona vanhempainvapaiden jälkeen, silloin on enemmän taloudellista merkitystä sillä, jääkö kotiin se parempipalkkainen vanhempi. Jos perheellä on varaa siihen, että isä pitää osan vanhempainvapaata, mutta ei siihen, että isä jäisi myös hoitovapaalle, äidin on usein vaikea palata töihin niin vähäksi aikaa. Siksi varmaan isäkuukauttakin on käytetty niin vähän.



Vanhempainpäivärahojen kulut pitäisi jakaa tasan molempien vanhempien työnantajien kesken. Silloin naisen palkkaaminen ei olisi sellainen riski työnantajille kuin se nykyään on. Ja kotihoidon tukea pitäisi selkeästi nostaa.



Myös perheissä pitäisi muokata asenteita. Voisi edes laskea, paljonko eri vaihtoehdot maksavat eikä tyrmätä heti ajatusta isän kotiin jäämisestä. Samoin voitaisiin lakata puhumasta pitkästä äitiyslomasta, kun ei se äitiysvapaa oikeasti kestä kuin 105 arkipäivää. Mieheni on sitä mieltä, että monet isät eivät oikeasti tiedä, mitä menettävät, kun eivät edes harkitse jäävänsä kotiin lapsiaan hoitamaan, edes lyhyeksi aikaa.

Vierailija
14/14 |
11.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuli vaan mieleen noista tilastoista, että isien hoitovastuu lapsista ei aina näy vanhempainvapaan/hoitovapaan tilastoissa. Miehillä voi olla parempi työhistoria ja useampi isä voi ottaa myös vuorotteluvapaata lasten hoitamiseen (saa paremmat rahat). Lisäksi on varsinkin uusioperheitä joissa isät saattavat olla jo eläkkeelläkin (usein sairaseläkkeellä jo aikaisemmin) ja hoitavat lapsia. Tälläisiä vaihtoehtoja tiedän käytetyn. Lisäksi on näitä perheitä joissa molemmat vanhemmat käyvät töissä, mutta hoitavat lapset ristiin eri työaikojen puitteissa, me teimme esim. näin. Mies on ollut vastuussa hyvin paljon lapsista yksin koko päiviä (no minä olin sitten illat) jopa vuoden mittaisia jaksoja, mutta se ei näy missään tilastossa, kuten ei olisi näkynyt miehen lasten hoitoon hakema vuorotteluvapaakin (mutta se ei onnistunutkaan vanhan lain aikaan kun ei saanut työtöntä samaan hommiin tilalle). Eli tilastoiden ulkopuolellakin on mahdollisuuksia miesten hoitaa lapsia vastuullisena vanhempana.