Lue keskustelun säännöt.
Oletko muuttanut kumppanisi omakotitaloon, miten kotiuduit?
27.02.2025 |
Miesystävälläni on omakotitalo ja vietämme siellä suurimman osan ajasta. Minulla on kuitenkin omakin asunto. Mies toivoisi, että muutan sinne kokonaan, mutta mietityttää moni asia. Minulla ei ole paljoa tavaraa, mutta kaksion verran kuitenkin. Minun pitäisi luopua kaikista omista huonekaluista, kodintarvikkeista ym Miehen taas pitäisi myös luopua jostain, jotta kaikki häkkivarastoni ja vaatehuoneeni tavarat mahtuisi. Mies on luonteeltaan ennemmin tavaran kerääjä kuin minimalisti, eli helposti ei heitä mitään pois. Siellä on sujuvasti kaikki jo aikuisten lasten lelut ja pelit jotain exänkin kamoja jne nätisti tallessa. Häntä ne ei haittaa, eikä minuakaan niin kauan kuin se ei ole minun koti. Ja JOS muuttaisin sinne ja olisi myös minun koti, minulla pitäis myös olla sanavaltaa asioihin. Ensimmäiseksi nimittäin säätäisin kylppärin lattialämmityksen isommalle. Noh en ole muuttamassa, kunhan nyt leikin ajatuksella.
Ja vastatkaa otsikossa olevaan kysymykseen, kiitos.
Kommentit (12)
Hyvin kotiuduin. Asiaa varmaan auttoi se, että olemme luonteeltamme samanlaisia mitä tulee tavaroihin. Meillä on sama käsitys mitä säilytetään ja missä. Yhteenmuutto kun molemmilla on jo kertynyt omia tavaroita on aina kompromissi. Katsottiin vaan kumman tavara pidettiin ja kumman tavarasta luovuttiin, silloin kun toisen oli parempikuntoinen päätös oli helppo. Vaikeissa tapauksissa joko pidimme molemmat tai heitimme kolikkoa, riippuen siitä oliko ylimääräiselle tavaralle tilaa. Emme ole kumpikaan minimalisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tehtiin niin, että mun tavarat vietiin pääosin mökille, josta hävitettiin sitten vanhaa tavaraa
En kotiutunut. 12 vuotta yritin eikä se koskaan tuntunut kodilta. Kyseessä oli miehen lapsuudenkoti. Yritin sisustaa jonkin verran, mutta koska kaikki oli ns. valmiina ei mies halunnut isoja muutoksia. Toki tämä ei ollut suhteen ainut ongelma, mutta talo tuntui vain talolta - ei kodilta. En ole päivääkään kaivannut takaisin, vaikka lapsetkin kasvatimme siellä. Muistoja vaalin, mutta en muuta. Erossa kaikki jäi tietysti miehelle.
Kotiuduin, kun kiristin heti meille yhteisen tilin ja aloin sisustaa oikein urakalla. Mun työttömyyskorvaus ja ukon yrittäjätulot on ihana pesämuna. Nyt lastentekoon!
Ihkuu!
N25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloon kotiuduin kyllä kunhan se tosiaan ensin oli rempattu. Muuten olikin sitten haastavaa, työpaikka kaukana, siinä oli vähän säätämistä. Samoin uus paikkakunta, en ole mikään yltiösosiaalinen niin aikansa otti.
Me ei kumpikaan olla mitään sisustusintoilijoita, eli täällä on mun vanhat ja hänen vanhat kamat sekaisin, tilaa on paljon joten hyvin mahtuu. Ihan luxusta kun on oma makkari, oma pukeutumishuone, oma vaatehuone.. koirallakin oma huone :-)
Minä muutin miehen kotiin, joka ei tosin ollut omakotitalo vaan ihan kerrostaloasunto. Se oli valmiiksi sisustettu hyvällä maulla ja laadukkailla kodinkoneilla. Vuokrasin osalle tavaroitani irtovaraston ja huonekalut myin ja annoin pois.
Tunsin kokoajan olevani vain kyläilemässä, koska siellä ei ollut mitään minun valitsemaa. En kotiutunut koskaan. Parin vuoden päästä tuli ero ja pääsin laittamaan itselleni omannäköisen kodin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yrittänyt edes, koska tiesin että en sopeutuisi. Aikuisten suhteessa on ihan parasta kun on omat kodit ja omaa rauhaa.
Hyvin kotiuduin. Jätin oman mökkini vuokralaisille kaikkine tavaroineen. Mukaan otin vain vaatteet, mönkijän, valokuvat ja läppärin sekä parisataa kirjaa. Koirat tuli tietenkin, mutta koiria en laske tavaroiksi.
Olen ottanut käyttöön uuden kuppaninin edesmenneen vaimon astiat, liinavaatteet ja päällysvaatteet . Kalustukseen en ole tehnyt juuri muita muutoksia kuin lisäsin mattoja lattiall. löytyi miehen varastoista, ettei koirat liukastele.
Ainoa vaatimukseni oli, että koirilla saadaan pihaan aita, ja piha aidattiin, ennekuin muutin paikalle. Koirat saivat myös luukun takaoveen, joten voivat kulkea mielensö mukaan sisölle ja pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omia tavaroita oli vähän, niistä tuli lopulta lastenhuoneen peruskalustusta, muuten elelen jo vaikka miten monetta vuotta miehen omistamassa talossa miehen valitsemien tavaroiden keskellä. Ei ole ollut mitään ongelmaa, koska minulle koti ei ole tavarat, koti on mielentila. Ilahdun tietty kauniista verhoista ja vanhoista tauluista, mutta ei ole käynyt mielessä, että rakastamani miehen valitsemat huonekalut ovat jotenkin vääriä ja pitää ostaa uutta vain ostamisen ilosta.
Yhteenmuutossa kukaan ei luopunut mistään. Tai no joo, ennen autopaikkani oli 200 m päässä kodista isolla kerrostaloparkkipaikalla, nyt 8 m päässä kuistista.
Vähän niin ja näin. Laitettiin kyllä miehen kanssa kotia yhdessä, tehtiin pientä pintaremonttia, ostettiin huonekaluja ja sisustaa sain melko vapaasti, kun vaan esittelin ideat myös miehelle ennen toteutusta.
Suurin syy kuitenkin miksi en koskaan oppinut tykkäämään siitä talosta, oli se, että pohjaratkaisu oli uskomattoman huono ja materiaalivalinnat (keittiön kalusteet, lattiamateriaali, kph-laatat) vanhanaikaiset, koko talossa vain yksi wc jne. Miestä edeltävä omistaja oli tehnyt täydellisen remontin ja laajentanut taloa noin 10 vuotta aikaisemmin. Siksi kaikkea ei oikein viitsinyt taas räjäyttää, vaikka visioin kyllä kaikenlaista. Itse en olisi koskaan ostanut sitä taloa.
Eron jälkeen oli kyllä ihanaa etsiä juuri mieluisa koti.
Hyvin kotiuduin. Ensimmäiseksi toki sisustus laitettiin aika lailla uusiksi, en minä halunnut asua hänen ex-vaimon tyylisessä paikassa, kun oma tyyli ei ole yhtään samaa. Aika suuri osa huonekaluista yms. meni kierrätyskeskukseen tai kaatopaikalle, vain jotain parhaita molemmilta jätettiin.