Tunnetko helikopteriäitejä?

Minä tunnen, oma siskoni on oppikirjaesimerkki semmoisesta. Hitto että taas paloi hihat kun katsoin sen "kasvatusta" muutaman tunnin sivusta. Heti jos minä käsken lastaan (jo teini ja jo täysin toimintakykyinen nuori) auttamaan minua vaikka jonkun tavaran kantamisessa tai muutoin tekemään jotain, sisko ryntää väliin sanomaan "Ei, kyllä mä autan, mä teen, mä mä mä, Ei Ella-Ollin tarvitse..". Sanoin taas auoraan että ei Ella-Olli opi koskaan tekemään mitään kun teet kaiken sen puolesta, suuttui ja sanoi että "Kyllä kuule tekee vaikka mitä!".. 🤣 Voi luoja, enpä ole kertaakaan nähnyt että siako KÄSKISI Ella-Ollia tekemään mitään, paitsi läksyjä, niistä kyllä jankuttaa ja tekee läksyjä usein Ella-Ollin kanssa.. Mitä taas itse en voi sitäkään. ymmärtää, omat lapseni tekivät läksynsä itse, tai olivat tekemättä, ne eivät olleet minun velvollisuus. Olen aina myös tottunut yksinhuoltajana komentamaan lapsiani ja lasten on pitänyt osallistua kotitöihin ja auttaa missä pystyvät, samaa olen yrittänyt Ella-Ollille tätin ominaisuudessa opettaa, mutta eihän se onnisti kun helikopterimamma lentää aina taikaviitassaan väliin, tai curlingmamma.. Kumpi siskoni nyt lienee, vai ovatko sama asia.

Ella-Ollin ja minun välit on erittäin hyvät ja läheiset, ja jos siskoni ei ole paikalla kyllä hän aina on jelppinyt ja muutenkin autellut jos jotain pikkuapua olen pyytänyt, ei mitään ongelmaa ole ollut. Mutta annas olla kun siskoni on paikalla, hän hoitaa kaiken. Oikein jokapaikanhöylä. Vähän samanlailla taitaa asennoitua mieheensä. Yrittää miellyttää kaikin keinoin sekä miestä että lastaan, suojella pettymyksiltä ja vaivalta, mutta kumpikin niistä on silti aina pahalla päällä kun niitä näkee, vaikka sisko hoitaa kaiken ettei mikään vaan romahda.

Jokainen saa olla äiti ja ihminen omalla tavallaan, mutta olen vaan vähän huolestunut rakkaistani, että mihin tämmöinen lopulta johtaa vai onko tämä ihan normaalia nykyään. Ella-Olli ja isänsä ovat myös törkeitä suustaan, enkä ihmettele, koska Ella-Ollia ei ole koskaan komennettu äidin toimesta, ei ainakaan minun aikana. Kun minä olen sitten joutunut komentamaan, Ella-Olli on parahtanut itkuun, siskoni suuttunut minulle ja rientänyt lohduttamaan Ella-Ollia, etten tarkoittanut mitä sanoin (kyllä tarkoitin, enkä ole myöakään puheitani perunut).

No, se siitä. Perhe on välillä pahin hermojen kannalta. 

(Lapsen nimi muutettu, ette varmaan tajunneet 😉)