10kk ikäinen lapsi nukkumassa, mies työmatkoilla ja

Vierailija:

lähetin juuri avioerohakemuksen sähköpostilla käräjäoikeuteen.

Jani Sievinenkin haki maanantaina lopullista avioeroa sähköpostilla. (Joo, luen juorulehtiä.) Näin helppoa se nykyään on.

Kuopuskin on nyt jo vuoden, ja ihan hyvin meillä menee.

Ei ole " näin helppoa" ... Teknisesti ehkä helppoa, mutta muuten tärisen ja vapisen, enkä tiedä, miten tästä eteenpäin.



Yhteinen talo ja yhteiset lainat, pieni lapsi, minä hoitovapaalla ilman työpaikkaa johon palata.

rahallinen toimeentulo.



Sydäntäni riipaisee ajatus siitä, että lapsi ei ole koko aikaa kanssani, vaan tullee olemaan myös isänsä kanssa ja minä olen yksin.

Olinhan pienen lapsen äiti, ja raskaana, eli en kovin äkkiä menossa työelämään.

Yhteiskuntamme onneksi tukee yksinhuoltajia, ei kovin hyvin, mutta niin että pärjäämme.

Minulla huolenaiheena on nyt se, että isä ei näe lapsiaan kuin kerran kuukaudessa, hän ei kuulemma ehdi tavata useammin. Siispä lapset tuijottavat isäänsä kuin tuntematonta, pienempi vierastaakin.

Vierailija:

rahallinen toimeentulo.

Sydäntäni riipaisee ajatus siitä, että lapsi ei ole koko aikaa kanssani, vaan tullee olemaan myös isänsä kanssa ja minä olen yksin.

tulee viettämään lapsen kanssa aikaa mahdollisimman paljon. Miksi minä pelkään sitä? Olenko kauhean itsekäs äiti? Lapsen isä varmasti haluaa lapsen luokseen (vähintään) puolet ajasta. Sydämeni särkyy nyt jo tätä ajatellessakin.