Haluaisin alkaa sijais-tai tukivanhemmaksi.
Tahtoisimme esim kerran kuussa ottaa TERVE (resurssit eivät riitä kovin vaikeaan lapseen) lapsi meille viikonlopuksi. Omat lapset ovat 1- ja 7- vuotiaita, vilkkaita tenavia. Lisäksi meillä on kaksi isoa ja rajua koiraa, ja mieheni on lähes aina töissä. Kelvataanko, ja jos kelpaamme, miten edetä?
Kommentit (28)
rikosrekisteriotteessa näkyvät myös pedofilia-rikokset, siksihän koko järjestelmä aikoinaan luotiin. Tietenkään silläkään ei saa mitään 100% suojaa, voihan joku olla pedofili, joka ei ole koskaan jäänyt kiinni.
Lukekaa ihmeessä, oli tosi hyvä artikkeli.
Vierailija:
sijais-/tukiperheeksi? Minusta kuulostaa, että sinä olet aika täystyöllistetty jo niiden omiesi ja kahden koiran kanssa, vielä jos mies on paljon töissä.Lisäksi kuvittelisin sijoituksen lähtevän lapsen tarpeista eikä tuki-/sijaisperheen, vrt. ikä- ja sukupuolitoiveet. Tarkoituksenahan ei ole etsiä leikkikaveria sijoittajan perheeseen, vaan mahdollisimman sopivaa perhettä juuri ko. lapselle.
Täystyöllistetty, ehkä, mutta aikaa riittäisi kyllä tukilapselle, vaikkei ehkä sijaislapselle.
Minä olen kyllä sitä mieltä, että lapsen tarpeita ajattelen siinäkin, että haluan lapsen, jonka ikä (ehkä myös sukupuoli) sopisi perheeseemme. Haluaisiko esim yli 10-vuotias lähteä hoplopiin pikkulasten kanssa? Ymmärtänet mitä tarkoitan?
ap
Tukiperheistä on pulaa, joten etteköhän kelpaa.
saatte valmennuksen ja tiedon siitä, mistä sijais- ja tukivanhemmuudessa on kysymys
tukiperhelapsi taas on perheessä viikonoppuisin, lomillaan jne.. miten nyt sitten tukiperheen kanssa sovitaan.
t: tukiperheäippä
tukiperheessä tukilapsi vain käy. Yleisintä kai lienee tuo kerran kuussa -malli.
2
Tahtoisin kuulla miten arkenne toimii. Miten PELA ym. instanssit suhtautuvat uusperheellisyyteemme, emme siis ole perinteinen ydinperhe, onko sillä vielä nykypäivänä merkitystä?
ap
paitsi että sijaisvanhemmiksi voi olla vaikea päästä, jos miehesi ei ole koskaan kotona...
Eli vietämme ihan normaalia perheelämää. Eikä nykypäivänä ole merkitystä onko uusperhe tms. kunhan perheen keskinäiset jutut on kunnossa. Ja molempien vanhempien on sitouduttava asiaan täysillä. Meinaan usein lapset ovat vailla luotettavaa akuista ihmistä joten mikiskään tilapäis sijaisuuteen ei pidä ryhtyä vaan aloittaa homma sillä periaatteella että nyt sitten olemme tässä niin kauan kunes laspi täyttää 18 ja pidempäänkin, meinaan nuoriaikuinekin tarvitsee tukea jne.. mutta pela järjestää kurseja sijaisvanhemmille ja tukiperheille ja niiksi haluaville.. ota yhteyttä ihmeessä pelaan tai omankuntais sostoimeen. sieltä saat parhaiten infoa. Meistä on suuri pula joten auttavat meilellään.
Vierailija:
paitsi että sijaisvanhemmiksi voi olla vaikea päästä, jos miehesi ei ole koskaan kotona...
Mieheni on arkena töissä n. klo 8-18.30, lauantaisin klo 9-16
ap
sillä sijaisperheeksi ryhtyminen vaatii panostusta ja aikaa, ja sen pitää olla molempien juttu. Tukiperhe-ajatus voisi olla teille hyvä. Itsekin haaveilen tukilapsesta.
8
Minkäikäisiä lapset useimmiten ovat?
ap
Pelastakaa Lapset ry:yyn.
uusperheellisyys ei ole este, koirat eivät ole este. Tukiperheessä miehen poissaolot eivät ole este, mutta kaikkien perheenjäsenten tulee olla tukiperheyden takana (lapset tietenkin menevät vanhempien matkassa, mutta perheessä ei saa erotella lapsia kahteen kastiin). Ja usein " terveet" tukiperhelapset ovat yksinhuoltajaperheen lapisa, jolloin juuri isämalli puuttuu.
Usein " terveilläkin" tukilapsilla on ongelmia: tarkkaavaisuushäiriöitä, vilkkautta jne. Mutta ei sellaista tarvitse pelätä! He ovat lapsia ihan siinä missä muutkin ja tavallinen, turvallinen perhe-elämä pienine tapahtumineen on se mitä kaivataan. Eikä kehitysvammaisuuskaan ole mikään mahdottumuus - lapset ovat aina ensisijaisesti lapsia, jolloin turvallisuus ja läheisyys on tärkeää. Eikä kehitysvammaiset tai sairaat lapset synny perheisiin, jossa vanhemmilla on koulutus heidän hoitoonsa - ei tukiperheeltäkään odoteta sellaista koulutusta. Mutta laajaa sydänta ja avarakatseisuutta tarvitaan.
terveisin tukiperheäiti
... mutta fiksuinta vastata että kumpi tahansa käy.
Tänä päivänä sijoitettava lapsi tulee lähes aina perheen nuorimmaksi, kaikkien silmäteräksi. Se rajoittaa monen nuoren perheen odotuslistalle, näin kävi myös meille.
tukiperheäiti
Toinen lapsistamme on lievästi erityislapsi, joten emme pelkää poikkeavuutta. Mutta juuri siitä syystä emme kykene liian vaativaan lapseen, täydellisyyttä emme lapsilta kuitenkaan odota. Mieheni kykenee rakastaaan myös minun vaikeaa esikoistani, miksei siis toistakin ei-biologista lastansa? Häntä en ole kuitenkaan vielä saanut täysin ajatukseen lämpenemään, siksi en vielä ota sosiaaliviranomaisiin yhteyttä. Suuri sydän hänellä kuitenkin on, tällä hetkellä hän epäröi vain siksi, koska pelkää taloudellista puota.
Jos meillä olisi sijaislapsi, olisiko ongelmaa siinä, että hän olisi päivisin tarhassa, minulla normaali työaika.
Lisää kokemuksia?
AP
jolloin olisitte koolla koko perhe - yksi sinun biolapsi, yksi yhteinen ja yksi sijaislapsi?
Kannattaa miettiä kyllä tarkoin omat rahkeet tuolla paletilla. Ja työpäivien ja vapaa-ajan suhdetta.
Vaikka selviäisittekin juuri ja juuri , se ei kai ole tarkoitus? Vaan se, että elämä olisi myös mukavaa?
Ainakin Helsingissä on jatkuva pula sijaisperheistä. Teidän nuorimmainen lapsi on vielä niin pieni, että uskon monen kunnan haluavan teidän odottavan vielä pari vuotta.
Miehesi työssä olo ei ole este, mutta uusien sijaisvanhempien on käytävä Pride-koulutus. Myös miehesi on osallistuttava.
Perheeseen sijoitetaan lapsi mieluummin nuorimmaiseksi ja ainakin Helsinki vaatii sijaisäidin jäävän vähintään puoleksi vuodeksi kotiin sijoituksen alkuvaiheessa.
tukiperhelapsilla ei ole niinkään väliä kuinka vanha nuorin on.
Mutta tukiperhelapsi ei kaipaa periaattessa päiväkotia vaan turvalista perhettä ja arkea perheessä. siksi minusta ( henkilökohtainen mielipide) Tukiperheäidin olisi syytä olla kotiäiti.
sijais-/tukiperheeksi? Minusta kuulostaa, että sinä olet aika täystyöllistetty jo niiden omiesi ja kahden koiran kanssa, vielä jos mies on paljon töissä.
Lisäksi kuvittelisin sijoituksen lähtevän lapsen tarpeista eikä tuki-/sijaisperheen, vrt. ikä- ja sukupuolitoiveet. Tarkoituksenahan ei ole etsiä leikkikaveria sijoittajan perheeseen, vaan mahdollisimman sopivaa perhettä juuri ko. lapselle. Ainakin sijaislapset (ja käytännössä usein myös tukilapset) ovat lapsia, joilla on erityistarpeita. Mieti nyt itse minkälaisista perheistä lapsia tulee sijoitettavaksi... Lue esimerkiksi Verkkoklinikan sijaislapsikeskustelua, niin saat aika realistisen kuvan sijaisperheen arjesta ja ongelmista.
Mitä jos ottaisit kokeeksi vaikka hoitolapsen tms. joskus sunnuntaisin?