Tästä se lähtee! Juuri 3 v täyttänyt osaa lukea jo lyhyitä sanoja.

lapsineroa, jollei lapsi sitä luonnostaan ole. Tai vaikka onkin, lapselle pitää jäädä se käsitys, että hän kelpaa sellaisenaan. Luin just kasvatusopusta, ja siinä sanottiin, että todelliset vaikuttajat syntyy niistä jotka saadaan innostumaan jostain asiasta, ei asian suorittamisesta mahdollisimman hyvin.

Meillä kaikki lapset (4) ovat oppineet lukemaan 4- tai 5-vuotiaina. Siis lukemaan ihan oikeasti, saamaan selvää vieraistakin sanoista. Lukutaito on ehtinyt kehittyä hyväksi jo ennen kouluikää, kukin on lukenut kirjoja (helppoja, esim. usein ekaluokalla käytettyjä sarjoja, kuten Keltainen banaani jne.) jo eskarilaisena. mItään haittapuolta en ole havainnut ko. taidosta. Vahva äidinkielen taito on auttanut kaikissa kouluaineissa. Oppiminen perustuu kieleen.

Kukaan ei ollut mua opettanut vaan olin hiffannu jutun itse. Oli koulussa aina priimus ja kirjoitin kuus ällää ja pääsin heti opiskelemaan etc.



Mielestäni 3-vuotiaan lukutaito kertoo lahjakkuudesta ja älykkyydestä. Mitäpä tätä peittelemään?

Ja tämä tarina on tosi ihan oikeasti, ei miusta silti tullut tradenomia kummempaa ;)

En voi sanoa, että olisin ollut aina luokkani priimus, mutta kolmen parhaan joukossa kuitenkin. Sittemmin 6 laudaturia ja kaksi korkeakoulututkintoa. Joku oli kiinnostunut tietämään muita " otosjuttuja" , joten kerron oman kokemukseni. Meitä oli ekaluokalla viisi, jotka osasi valmiiksi lukea sujuvasti. Neljä tyttöä, yksi poika. Tuo poika ei koulussa myöhemmin enää pärjännyt, mutta meillä tytöillä oli lukioon saakka parhaat keskiarvot. Nyt näillä neljällä on kaikilla yksi tai kaksi tutkintoa (ekonomi, juristi, di, hammaslääkäri, lääkäri ja yksi väitellyt tohtori).



Syitä tähän on mielestäni monia. En lähtisi väittämään, että lukemaan oppiminen takaa menestyksen, mutta se varmastikin kertoo siitä, että lapsi on kiinnostunut tietynlaisista asioista, joita tarvitaan opiskelussa. Meillä myös pienessä koulussa pystyttiin kannustamaan näitä valmiiksi lukevia ja saatiin erikoistehtäviä jne. eli aina oltiin tavallaan askeleen edellä. Yksi vaikuttava tekijä on varmastikin myös se, että perheissä, joissa lapset oppivat aikaisin lukemaan, ovat vanhemmatkin kiinnostuneita aiheesta ja tavallaan tuuppivat lasta eteenpäin. Tiedän perheitä, joissa huonosti koulussa menestyneet vanhemmat eivät ole aikuisiällä lukeneet kirjan kirjaa ja lapsillekaan niitä ei lueta. Näin lapsille ei myöskään siirretä minkäänlaista kipinää.



En halua yleistää mitään näistä ja väittää ehdottomaksi totuudeksi. Nuo ovat vain omia pohdintojani. Varmasti joku tietään jonkun, joka on oppinut ajoissa lukemaan ja sitten hänen elämänsä onkin mennyt aivan penkin alle. Tietysti tällöinkin voisi syyttää lukutaitoa. Uskoisin kuitenkin, että tilastollisesti nämä tapaukset ovat vähemmistössä ja hyvin koulussa pärjänneet ovat yleisempiä.



Joka tapauksessa hieno juttu, että lapsesi ap osaa lukea! Turha uskoa noita, jotka väittävät, että tunnistaa vain sanoja ulkoasun perusteella. Omat vanhempani luulivat, että osaan omat kirjani jo ulkoa, kunnes luin heille Apu-lehteä ääneen!

mitä tarkoittaa konsumtionsmjölk (en tietenkään osannut sitä ääntää oikein). Nelivuotiaana luin pihapiirin 6-7-vuotiaille Aku Ankkoja ääneen.



Meillä esikoinen hahmotti kymmeniä sanoja parivuotiaana, myös eri fonteilla ja eri yhteyksissä (hän saattoi esimerkiksi vieraassa kaupungissa napata sanan " Poliisi" talon seinästä tavallisilla kirjaimilla kirjoitettuna). Hän myös nappasi sanoja esim. TV:n tekstityksistä. Sujuvasti hän osasi lukea nelivuotispäivän paikkeilla.



Pikkuveli taas ei tuon ikäisenä ollut lainkaan kiinnostunut lukemisesta ja oppi lukemaan " vasta" esikoulussa.



Hahmottamalla lukemaan oppiminen on muualla maailmassa ihan tavallinen lukemaanoppimismenetelmä, suomen kielessä tietysti kirjaimittain lukeminen on tietysti yksinkertaisempaa ja nopeampaa.

Osaa katsoa, milä sana näyttää.

Mutta todella hieno taito lapsellasi, oppii vaarmasti aikaisin lukemaankin!

Eli tunnistaa sanoja. Hieno taito sekin.

Ja voit jopa huomata, että tunnistaa jonkun logon, mutta tavallisina tai väärän värisenä tekstinä ei osaakaan " lukea" sitä.

Meillä 2v osasi tuota samaa ja oppi lukemaan 5 vuotiaana.

Kannusta häntä vielä koululaisenakin. Ehkäpä jonain päivänä olet kirjailijan äiti!

nimet täysin oikein. Mukit olivat ulkona tarjottimella hellepäivänä ja siinä tyttö vain luetteli, mikä muki oli kenenkin. Osaahan tuo nytkin kirjaimia ja tunnistaa oman, perheenjäsentensä sekä tietysti hoitokaveriensa nimet.

Juuri väritkin auttaa tunnistamaan sanan jos on joku kyltti tuttu.

Veikkaan kuitenkin,että eri värisenä ja eri paikassa sama teksti niin ei hahmotakkaan mitä siinä lukee.

Taitava lapsesi kuitenkin on mutta kyllä nyt äiti kuitenkin liikoja luulee :)

Kannusta lastasi mutta älä odota liikoja.

tyttö osaa sanoa, millä kirjaimella mikäkin sana alkaa..

Luimme eri kirjoista. Hän osaa lukea esim. sellaisia sanoja kuin voi, ja, on, se, nyt, vie... Eli ei ole kyse mistään tutunnäköisistä logoista kuten kokispullon kyljessä. Olen itse asiassa kieltenopettaja ja tietenkin lukenut paljon lasten kielen kehityksestä, mutta oman lapsen kyvyistä on tietenkin eri tavalla ällistynyt. :D Myönnän olevani aika innokas opettamaan, mutta en tyrkytä mitään oppihetkiä koko ajan.



AP

Noista tuntemistani taaperoälyköistä ei kuitenkaan luokkansa priimuksia ole tullut. Eivät ole hitaammin kehittyneitä paremmin pärjäilleet muutenkaan.

Itse kyllä olin, mieheni myös. Tutkimusten mukaan varsinkin varhainen lukemaan- ja laskemaanoppiminen korreloi positiivisesti koulumenestyksen kanssa. Varsinkin tytöistä erittäin suurella osalla aikaisin lukemaan oppineista on korkeakoulututkinto.



Mensan jäsenten yksi yhdistävä piirre on varhainen lukemaan- ja laskemaanoppiminen (muuten taustat voivat olla hyvin erilaiset). No, se niistä.



AP

Tunnen erään 3-vuotiaan joka osaisi sujuvasti lukea 3-vuotiaana. Oli värejä tahi mitä muuta tahansa. Oma lapseni taas on kielellisesti myöhässä, mutta eiköhän se siitä.

Mielestäni tärkeintä on, että lapsesi on onnellinen. Häntä ei painosteta, häneen ei istuteta hänen elämäänsä kuulumattomia kunnianhimoja eikä kenenkään muun tarkoitusperiä tai tavoitteita. Ja että hän kokee olevansa tärkeä sellaisena kuin hän on, ei sen perusteella mitä hän osaa. Ja ettei häntä eristetä ikäisistään, koska hän on " erikoinen" . Se tekee lapsesta onnettoman.



Tämän tuttuni varhaisen lukukokemuksen perusteella voin myös varoittaa, että koska lapsi oppii aikaisin lukemaan hän myös lukee paljon sellaista, mitä sen ikäinen ei kykene käsittelemään tai ymmärtämään. Jo lööpit yms. saattavat tuoda lapselle pelkoja ja ja hämmennystiloja.



Onnea lapsellesi!

Meitä oli aikoinaan 80-luvun alkupuolella 20 oppilaan luokassa 4, jotka osasivat lukea koulun alkaessa (tuolloin aika harvat oppivat esim. esikoulun aikana lukemaan). Näistä neljästä nykyään 2 on amk-insinöörejä (peruskoulussa ka 8:n tienoilla), 1 FM (ka 9) ja 1 kampaaja, joka peruskoulussa menestyi melko heikosti. Joo, kovin on pieni otoskoko, mutta jos jollain on vastaavia esimerkkejä, olisi kiva kuulla.

Vaikka 3-vuotiaan sanavarasto olisi tavallista laajempi, se on kuitenkin sen verran suppea, että varsinainen tekstinymmärtäminen on hankalaa. Jos lapsi ei ymmärrä lukemaansa tekstiä kunnolla, lukemisen funktio voi jäädä epäselväksi. Lapsi voi miettiä, miksi vaivautua lukemaan, kun tekstistä ei jää mitään käteen.

Ja kuitenkin minusta tuli se noloista noloin, nimittäin tradenomi ;)

Ja tämä tosiaan ilmeni siten, että alkoi lukemaa itsekseen ääneen aamun Hesaria. ;) Eli kyseessä ei voinut olla pelkkä sanojen tunnistaminen. Tämä tyttö alkoikin sitten lukemaan ihan itsekseen kirjoja omaksi ilokseen (siis ihan kirja-kirjoja, ei kuvallisia).

Ja koulumaailmassa tytöstä tulikin kielellisesti erittäin lahjakas (oppii kielet todella helposti ja luontevasti). Onneksi asuvat kaupungissa, jossa koulussa on tarjota monia eri kieliä. :)



Hienoa jos lapsei ap on siis oppinut jo lukemaan.

Jos hänkin esim. sisäistää sen ansiosta kielet ns. paremmin kuin muut, niin todella upea juttu. Todella suuri valttikortti elämään! :)