Millä sanoilla minä tuolle tämän kerron...
Olen työstänyt, kipuillut, yrittänyt ja tahtonut jo pitkän aikaa löytää tunteita puolisoani kohtaan. Panikoin, kun hän kertoo, kuinka ikävöi minua muutaman päivän erossa olon aikana ja kysyy oliko ikävä. Totuus on, että ei ollut. Nautin yksinolosta. En olisi edes muistanut olla yhteydessä, jos hän ei olisi ollut. En tunne rakkautta, ikävää, kaipuuta, en myöskään vihaa, inhoa tai muita ikäviä tunteita. En vaan tunne mitään. Alhaisin ajatus on, että toivoisin hänen jättävän minut. Itse en haluaisi kuitenkaan loukata hänen tunteitaan.
Onko kokemuksia, kuikka tästä pääsisi järkevästi eteenpäin?
Kommentit (3)
"Olen tunnevammainen. Minua kiihottaa porno, mutta en tunne kiintymystä ja lempeyttä ketään kohtaan, edes itseäni."
Mitäpä sitä turhaan totuutta kiertelemään
Kero se hänelle, mutta niin että otat syyt omille niskoillesi. Kerro että toivot teidän jatkavan kavereina.
Kyllä hän on sen huomannut ettet rakasta häntä, ei se tule yllätyksenä hänelle. Naiset ovat yllättävän teräviä tällaisissa asioissa. Hän ei vaan uskalla itse ottaa sitä puheeksi koska pelkää vastaustasi.
Hommaat kämpän ja laitat eron vireille.