Jos ihminen on ujo eikä saa sanaa suustaan yleisön edessä

Mä muutuin. En vieläkään nauti yleisön edessä esiintymisestä, mutta kiitos teatterikerhon, johon koulussa hetken mielijohteesta menin, selviän niistä tilanteista.

Kyllä se voi muuksi muuttua, mutta se vaatii mielen lujuutta. Kun on tahto ja motivaatio muuttua, niin esiintymispelon voi voittaa. Tiedän kokemuksesta.

Harjoittelu auttaa

Tiedän monia, ei ne muutu. Oppivat vaan kestämään sen tilanteen,a

Kyse ei ole muuttumisesta vaan siitä, että oppii käsittelemään esiintymispelkonsa ja siihen liittyvät tunteet. Ne on pelkkiä välittäjainepurkauksia aivoissa. On monia tekniikoita, joilla ahdistuneisuutta pystyy lievittämään itse nopeasti. Esim hengitystekniikoita ja tiettyjä lihasharjoitteita, jotka laskevat verenpainetta ja rauhoittavat vapinan.

Olin ihan helvetin ujo lapsi ja olen ujo vieläkin, mutta olen tottunut esiintyjä ja välillä jopa nautin siitä. On aika hienoa voittaa pelkonsa/häpeänsä/ahdistuksensa ja viedä yleisöä mielensä mukaan. Varsinkin kun tietää, miten vaikeaa esiintyminen voi itselle olla. Itsensä pitää voittaa joka kerta uudestaan.

Absurdia on, että yleensä ne, jotka eivä saa suutaan auki koululuokkansa edessä, kokouksessa tai naapuripalaverissa, ovat aikuisikäisinä solvaamassa esiintyjiä, julkisen työn tekijöitä tai poliitikkoja huomiohuorauksesta. Jos esiintyminen ei suju itseltä luontaisesti, miksi ja millä logiikalla ihmnen kuvittelee, että muut ihan vimmatusti haluavat esille?

Se on ihan työtä vaan, eikä työ aina ole unelmatyötä tai edes mieluisaa. Sitä tehdään rahasta ja sen oppii jos haluaa eikä ole pelkuri.

Tätä ei monikaan viestintäkouluttaja tajua. 

Kyllä. Ehkä ei ole motivaatiota myös sinne, on ahdistunut ja tilaisuus on väärä. Joku missä hän haluaa olla itse on parempi.