Millainen ihminen esittää kaveria ja juoruaa kaverin asiat eteepäin?

Entinen kaveri. Minulla nimittäin oli tällainen

Kaikki tekee sitä. Sinäkin.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tällainen ihminen on sisäisesti epävarma ja huomionkipeä. Mehevillä juoruilla saa huomiota ja "vipuvoimaa" kavereiden suhteen. Hän ei luota, että oma persoona riittää, vaan yhdessä oloa pitää höystää kiinnostavilla jutuilla. Tämä kaikki viittaa siihen, kuten yksi täällä jo ansiokkaasti vastasikin, että hän on kasvanut ympäristössä, jossa hänen tarpeisiinsa ei ole vastattu. Häntä on kenties mitätöity, hänen tunteilleen ja tarpeilleen ei ole annettu tilaa ja ehkä häntä on pidetty jollain tapaa ulkokehällä. Vastauksena tähän on sitte löytynyt tämä toisten asioilla pelaaminen.

Usein juoruilijat ovat myös vähän, no, yksinkertaisia. Heiltä puuttuu syvempi ymmärrys syyseuraussuhteista. Heillä ei tule mieleenkään, kuinka vahingollista heidän toimintansa voi olla. He eivät välttämättä edes ymmärrä, miksi heille suututaan, kun he jäävät kiinni. He eivät myöskään ymmärrä, kuinka hullulta heidän "kerron nyt va

Kerro lisää

Millainen ja millainen? Jankuti jankuti.

Lapsena 90% luokkakavereista (tytöistä) oli tällaisia. Pieni paikkakunta.

Naiivi, liian luottavainen ihminen, joka ei usko pahaa kenestäkään. Ei ymmärrä tekevänsä pahaa. Kun paha ei kuulu hänen maailmaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsena 90% luokkakavereista (tytöistä) oli tällaisia. Pieni paikkakunta.

Lapsena ja nuorena vasta opetellaan sosiaalisia sääntöjä ja taitoja, omia ja toisten rajoja ja koko elämää. Jos lapsi on juorukellojen kasvatti, niin jossain vaiheessa lapsikin juoruilee. Tuleeko jossain vaiheessa lapsen omat rajat vastaan, tunteeko syyllisyyttä omasta toiminnastaan ja sen seurauksista ja muuttaako käytöstään, eli kasvaako siitä ulos, riippuu täysin ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Täys p*rsereikä. Yleensä vielä saatesanoin "älä vaan sano sille että kerroin tämän nyt luottamuksella eteenpäin sinulle". Ja toinen uskoo sinisilmäisenä, että tämäpä on hyvä kaveri.

Muistakaa: jos joku juoruilee sinulle muiden asioita, hän juoruilee myös sinun asiasi eteenpäin. Aivan satavarmasti.

Tämä. Jos olet kuullut häneltä meheviä juoruja, hän on kertonut niitä sinustakin.

Täys paska.

Maaseudulla sekä miehet että naiset käyttäytyvät noin. Kaupunkilaisia ei kiinnosta toisten asiat.

Eräs tuttu voi olla ehkä kateellinenkin ihan pohjimmiltaan. Mutta hän on puhelias lärppä joka hölöttää tarkoituksella tai tahattomasti kaikki omat asiansa ja muiden asiat siinä sivussa.  Kuulemma ei ole pahaa tarkoitusta. Siitä en ole ihan varma?

Kokotin pirjo. 

Mulla oli aikoinaan sellainenkin kaveri, joka monesti kertoi jotain ja sanoi perään, että älä sitten puhu näistä kenellekään. En sitten kertonut kenellekään, koska olin niin luvannut, mutta tuo kaveri oli sitten itse mennyt puhumaan ympäri kylää siitä, mistä minua kielsi kenellekään kertomasta. Siis sehän oli niin nyrjähtänyt siltä mieleltään, että ei tarvi yhtään ihmetellä, miksi toimi tuollai. Sitten se puhui ympäri kylää minusta ja asioistani reilulla kädellä omiaan lisäten ja sitten hämmensi soppaa. 

Se oli kyllä niin hyvä, kun tuli mun luo ja alkoi selittää jotain asiaa ja sitten kielsi kertomasta tuon asian, jonka oli itse valmis levittämään koko kylän tietoon. Sitten siinä oli sekin, että kun hän jonkin jutun kertoi eteenpäin, niin se oli sitten siitä kyseisestä asiasta kaikkea muuta kuin totuus. Mihinkään ei kannattanut uskoa, mitä sen suusta kuului. Mytomaani Lahdesta, jota en ole nähnyt enää yli 18 vuoteen. On vissiin kuollutkin jo, kun se sen elämäntyyli oli mitä oli.

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttu voi olla ehkä kateellinenkin ihan pohjimmiltaan. Mutta hän on puhelias lärppä joka hölöttää tarkoituksella tai tahattomasti kaikki omat asiansa ja muiden asiat siinä sivussa.  Kuulemma ei ole pahaa tarkoitusta. Siitä en ole ihan varma?

Niin. Ihmisiä on kaikenlaisia. Toiset tekee jotain pahuuttaan ja toiset tekee tyhmyyttään. Kyllä fiksu ymmärtää, että jos menee puhumaan jonkun asioista ympäri kylää, niin sillä on jossain kohtaa huonoja vaikutuksia siihen ihmiseen, jonka asioita on levitetty niin tuttujen kuin tuntemattomien tietoon. Sitten kun siinä on se rikkinäinen puhelin ilmiö, että tarina muuttuu matkalla. Joku ei muista kuulemaansa oikein enää kymmenen minuutin päästä ja joku toinen torveloinen menee ymmärtämään kuulemansa väärin ja jo näiden johdosta asiasta on kolme erilaista versiota. 

Onneksi ei tarvitse olla enää missään tekemisissä.

Kaverissa on jotain ärsyttävää,jota ei voi sanoa suoraan päin nassua. Tai sitten kadehtivat kaveria,hänen elämää tms. Voi olla,että kaverisikin sanoo sinusta jotain toisille.

Hyvin moni. Valitettavasti. Suurin osa osaa selittää asian itselleen parhain päin. 

Olen jo alkanut kaipaamaan kunnon kasvatusta kymmenen käskyn mukaan. Jos et tee niin, niin sitten kohti helv-portteja. Ehkä ne silloin aikoinaan ihmiset tiesivät meidän perusluonnon selkeämmin. Raakaa, mutta totta. 

Sellainen jolla ei ole vaitiolovelvollisuutta, jotenka omalla vastuulla kertoo asioitaan. Miettikää mitä kerrotte kenellekkin. Joo, oppirahat on tullut varmaankin monilla maksettua kun on lapsellinen ollut. 

Minun esimies. Kertoo jopa sairaslomatodistuksen diagnoosin ihan vaan kahden kesken etkä sano sitten muille. Asiat on meidän työpaikalla yhteisiä. Naisvaltainen ala ja kunnalla töissä. 

Mulla oli tuollainen "paras kaveri", oikeasti mukava ja pidin hänestä, mutta juorusi kaiken eteenpäin, käänsi jopa lauluääneni huonoksi, ja siitä juoruili, keksi syyttää minua valehtelijaksi. Tämä oli monta vuotta minun paras kaverini, kunnes juoruili minun asiat ja jätti minut, koska sai juoruillaan niitä parempia kavereita, huomiota, en tiedä mitä. Nämä uudetkin sitten hylkäsivät minut, koska hän puhui ikäviä juoruja minusta ja jäin täysin kavereitta. Olin tosi häpeissäni jostain syystä ja luulin, että vika oli minussa.

Myöhemmin parikin näistä on pyytänyt anteeksi ja tämä kaveri juoruili heidänkin asioita, aina parempien kavereiden toivossa. Hänellä oli aina hirveä hinku päästä "piireihin", nuorena koulun suosittujen kaveriksi, sitten pikkujulkkisten kaveripiiriin. Aikuisena olen tuntenut vähän sääliä, että selvästi kaipasi ulkoista vahvistusta ja ja huomiota. Säälittää myös oma nuori minäni, turhaa häpesin kaverittomuutta, nyt sanoisin suoraan miten kävi. Sanoisin, että en ole sen valehtelevampi kuin kukaan muukaan, ja että tuo "kaveri" juoruilee minun asiat eteenpäin.

Katkaisin kaikki välit häneen, ja parempi on ollut.

Monella naisella on samanlaisia kokemuksia, mutta nykyinen miesystäväni oli aivan järkyttynyt tuosta, millaista ilkeyttä "kavereiden" kesken tytöillä voi olla.

Myöhemmin näin hänestä artikkelin, jossa hän kertoi loppuunpalamisestaan, ja jäi kuva, että ei vieläkään ole tyytyväinen normaaliin elämään, vaan yrittää keinotella jotenkin julkkikseksi.