Miten suhtautua exän jatkuvaan ilkeilyyn ?
Lyhyesti, olemme eronneet miehen pahenevien raivokohtauksen takia joihin hän ei suostunut hakemaan apua. Itse olisin ollut valmis tukemaan häntä muutoksessa, mutta hän halusi ottaa eron.
Meillä on pienet lapset, joten joudumme kuitenkin kommunikoimaan lasten asioissa.
Tämä on ihan mahdotonta. Mies lähettelee lasten asioiden varjolla whatsapissa törkeitä viestejä, joissa loukkaa minua vanhempana ja naisena.
Keskustellessa mies haistattelee ja kiroilee jatkuvasti. Esimerkiksi sairasta lasta hoitaessa lähettelee minulle töihin viestejä kysyen missä v***** lapsen särkylääke on ja miten v**** oksettava kotimme on (asun lasten kanssa siis), ja hoidan lapset lähes kokonaan yksin miehen vain käydessä välillä heitä tapaamassa.
Yhtään normaalia keskustelua ei voi käydä mistään asiasta. Henkisesti alan olla rikki tästä koska en ole ikinä tehnyt hänelle mitään pahaa. Hän myös uhkailee jatkuvasti lasten hylkäämisellä. Jos estän hänet whatsapissa, sama jatkuu viestein. Asioista sopiminen on hänen puoleltaan katkeraa ilkeilyä.
Miten tällaisessa tilanteessa pysyy kasassa ? Tilanne on kuin painajaisunta ja tuttu ihminen on muuttunut täysin vieraaksi.
Kommentit (17)
Jos laitan eston ja hän on lasten kanssa, eihän siitä tulisi mitään. Pelkään että estämällä vain provosoin häntä lisää. Täytyyhän hänen saada minuun yhteys lapsia koskien ja hänen minuun. Kuka ihmeen kolmas osapuoli toimisi vapaaehtoisesti viestinviejänä. Ei kyllä olisi kannattanut kysyä täältä mitään.
No esimerkiksi luotettu sukulainen tai sosiaaliviranomainen
Muussa tapauksessa kysyt häneltä, nauttiiko tilanteesta. Veikkaan että kukaan ei nauti ongelmista. Ja jos ei niin sovitte yhteiset pelisäännöt sille kuinka jatkossa toimitaan kumpaakin osapuolta tyydyttävillä tavoilla.
Mitä ihmeen peliä pelaatte? Päästät siis exän kotiisi haukkumaan ja arvostelemaan. Nyt estät heti. Et todellakaan kotiisi päästä. Hänhän kiusaa sinua eikä välitä lapsista. Muuten ei uhkailisi, vaan haluaisi lapset luoksensa.
Tiedätkö mistä raivokohtaukset johtuu? Jos tiedät niin osaat varmaan paremmin estää ja ennakoida niitä.
Hae yksinhuoltajuutta. Ei tuollainen isä ole lapsillekaan hyväksi.
Kuvakaappaukset kaikista viesteistä.
Puhu asianajajan kanssa. Hän osaa neuvoa paremmin kuin me. Tuo on henkistä väkivaltaa.
Säilytä viestit. Näytä ne lastenvalvojalle ja pyydä valvottuja tapaamisia. Joko teillä lasten takia tutussa ympäristössä tai virallisessa tapaamispaikassa.
Silloin miehellä ei ole tarve lähettää sinulle viestejä, kun apu eli tukihenkilö on samassa tilassa miehen ja lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Hae yksinhuoltajuutta. Ei tuollainen isä ole lapsillekaan hyväksi.
Kuvakaappaukset kaikista viesteistä.
Puhu asianajajan kanssa. Hän osaa neuvoa paremmin kuin me. Tuo on henkistä väkivaltaa.
Yksinhuoltajuus ei estä lapsen tapaamisia. Yksinhuoltajuudella merkitystä vain passin ja pankkitunnusten haussa.
Kuulostaa vaaralliselta. Lastensuojelu osalliseksi.
Tiedän että viranomaisten tehtävä ei ole toimia viestinviejänä vanhempien välillä.
Olen ehdottanut exälle isomman asunnon hankkimista niin lasten tapaaminen olisi helpompaa eikä hänen tarvitsisi nähdä minua niin usein . Tällä hetkellä asuu yksiössä ja kokee että lastenhoito helpompaa minun luonani, ja kyllä näin on koska nuorin lapsemme on vielä pieni taapero.
Tässä ei olisikaan minun puolelta ongelmaa jos tätä jatkuvaa kiusaamista ei tapahtuisi. Koska kyseessä ovat omat lapseni, hoidan heitä kyllä niin paljon kuin tarvitsee jos isä ei halua säännöllisesti osallistua.
En ymmärrä myöskään kiusaamisen ideaa koska hän itse halusi eron ja voisi kuvitella hänen nyt olevan onnellinen kun saa asua yksin, josta haaveili pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae yksinhuoltajuutta. Ei tuollainen isä ole lapsillekaan hyväksi.
Kuvakaappaukset kaikista viesteistä.
Puhu asianajajan kanssa. Hän osaa neuvoa paremmin kuin me. Tuo on henkistä väkivaltaa.
Yksinhuoltajuus ei estä lapsen tapaamisia. Yksinhuoltajuudella merkitystä vain passin ja pankkitunnusten haussa.
No sekin selkeästi tarvitaan. Tuollainen ukko voi aivan hyvin tehdä kaikesta mahsollisimman hankalaa.
Ja nuo valvotut tapaamiset ehdottomasti.
En mäkään siedä eksääni, vaikka itse sen eron halusin. Erosta on jo 7 vuotta. En olisi hänen kanssaan missään tekemisissä, ellei olisi yhteisiä lapsia. Ja tunne lienee molemmin puolinen. Meidän erolle oli hyvät syyt, ei olla erottu bestiksinä niinkuin nykyään on tapana toitottaa; jonka takia tuoreilla eronneilla voi olla asiasta vähän ruusuiset kuvitelmat. Jos se kanssakäyminen oli vaikeaa yhdessä ollessa, harvemmin se oikeasti hirveästi helpottuu eron jälkeenkään..
Tarvitte vaan rajanvetoa, sekä mahdollisimman vähän mitään yhdessäoloa ja kommunikointia. Sanot eksälle, että sun kotiin hänellä ei ole mitään asiaa. Viesteihin vastaat vain lasten osalta. Eksän asia hankkia itelleen kämppä, jossa hoitaa omia lapsiaan. Jos kiristää sillä ettei tapaa, niin sit on tapaamatta. Omapahan on asiansa.
Ap. Täällä on tullut muutamia tosi hyviä neuvoja, kuten valvotut tapaamiset ja tekstiviestien yms säilyttäminen mahdollista yksinhuoltajuuden hakemista varten tai muuta prosessia varten.
Tässähän on nyt sekin homma, että kun mies on noin aggressiivinen ja periaatteessa arvaamaton muutoksensa kanssa, niin lapsetkin voivat olla vaarassa, ihan oikeasti - jos miehellä pettää pinna lasten kanssa ja hehän ovat käsittääkseni pieniä lapsia, eli on useampi ilmeisesti alle kouluikäinen lapsi siellä...niin riski on tuollaisella miehellä menettää hermonsa ja tehdä jotain esim taaperon itkiessä tai kun eivät tottele, syö kunnolla tai tekevät jotain mitä nyt lapset tekevät.
Hae yksinhuoltajuutta ja yritä järjestää lasten hoitamiset jonkun muun luona, sukulaiset apuun tai sitten maksat jollekin hoitajalle.
Huom. näin kerran dokumentin telkassa, jossa rikoksiin päätyneellä miehellä oli myös käynyt vastaavanlainen persoonan muutos aggressiiviseen ja arvaamattomaan suuntaan päin, hän päätyi ampumaan ihmisiä jostain tornista. Häneltä löytyi aivokasvain.
Ehdota miehellesi tämän terveyden nimissä että menee neurologin vastaanotolle ja pyytää pään mg-kuvat. Jos menee terveyskeskukseen ns. normaalille ajalle, ne eivät tutki mitään. Kannattaa suoraan varata aika yksityiselle neurologille ja saman tien sitten asiat tsekkiin. Kyllä terveysasioihin tarvii olla varaa, jos jurputtaa vastaan, niin säästää siihen.
Voimia ja tsemppiä!
Oliko mies noin sekaisin silloin kun tapasitte? huh huh
Kirjoitin aika pitkän viestin, niin jottei tärkeä pointti mene ohi, laitan sen vielä selkeästi:
MIES PÄÄN MG-KUVIIN YKS. NEUROLOGILLE.
Tietenkään ei tavatessamme ollut mitenkään sekaisin. Kyllähän hänellä oli aina voimakas temperamentti, mutta vuosien myötä vihanhallinta taantui pikkulapsen tasolle, joten yhteiselo oli turvatonta. Fyysinen syykin tämänhetkiselle käytökselle voisi kai olla mahdollinen (joku sairaus), mutta ennemmin uskon että kyse on jonkinlaisesta katkeruudesta. Tästä löytyi vanha keskusteltu ja ilmeisesti tällainen on yleisempää kuin ajattelin. Minun oli hyvä lukea keskustelu niin huomasin että omat tunteeni ovat myös normaaleja. Henkisesti tällainen viha ihmiseltä jota olet rakastanut ja jonka kanssa olet jakanut elämäsi, on todella raskasta. Varsinkin kun en ole tehnyt mitään pahaa hänelle.
Ikävä tilanne, mutta miksi kerrot siitä täällä? Miksi et vain laita estoa tai jätä vastaamatta viesteihin? Puhelut ja viestitkin voi estää. Nautitko kuitenkin siitä huomiosta jota saat ja voit sitten tulla kertomaan tänne asiasta? Lapsen asiat voi hoitaa kolmannen osapuolen kautta. Googlaamalla löytyy auttava kriisipuhelin josta todennäköisesti saat paljon ammattimaisempaa apua kuin täältä. Tsemppiä!