Lue keskustelun säännöt.
3-kymppisenä elämä uusiksi - onnistuuko enää?
01.03.2007 |
Kohta 32-vuotias yhden lapsen äiti tässä pähkäilee, olisiko vielä mahdollista opiskella uuteen ammattiin. Taustalla on humanistisia/yhteiskuntatieteellisiä opintoja (nyt loppusuoralla) ja runsaasti niihin liittyneitä pätkätöitä. Edessä on tulevaisuus tyhjäntoimittaja- tai pätkätyöläis-FM:nä. Vaikka vakityö löytyisi, epäilen viihtyisinkö siinä. Jotenkin en ole kokenut aiempiakaan töitä omikseni. Mielessä on alkanut pyöriä sosiaalityöntekijän ammatti. Tiedän: palkka on huono ja työ rankkaa. Uskon kuitenkin, että pärjäisin tuossa työssä ja kokisin sen mielekkääksi. Lähipiirissä on sosiaalialan ihmisia, joten uskoakseni minulla on aika realistinen kuva työstä. Olisiko sulaa hulluutta lähteä yrittämään vielä uutta ammattia, kun olen saanut tämän tutkinnon pakettiin?
Onko kokemuksia 3-kymppisenä tehdystä onnistuneesta elämänmuutoksesta?
Kommentit (7)
ovat löytäneet sen oman alansa. Kun olet motivoitunut niin se näkyy, niin opettajalle kuin työnantajalle. Onnea vaan matkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja positiivisin mielin
nimenomaan 10-12 vuotta olen haahuillut ja nyt alkaa hahmottua mitä sitä haluaisi tehdä ja missä ja lapsetkin on jo tehty ettei ole esteenä äippälomat. :)
Opiskelin luokanopettajaksi 2000-luvun taitteessa, ja siihen porukkaan mahtui paljonkin " ikäloppuja" opiskelijoita. Suurin osa vaihtoi alaa tai täydensi aiempia opintojaan, olipa joukossa pari dimplomi-inssiäkin. Eli totaalinen alanvaihto heille! :)
Moni muukin on vasta nyt valmistumassa ja etsimässä paikkaansa työelämässä, ikää heillä samat 30-33 v. Ja minä ainakin olen pitänyt meitä vielä nuorina aikuisina ;) Eläkeikään on meillä kaikilla vielä ainakin toiset kolmekymmentä vuotta, eli nyt jos koskaan on juuri hyvä aika vaihtaa alaa, jos aiempi valinta tökkii... Rohkeutta ja onnea valitsemallesi tielle!
nelikymppisenä voit sitten laittaa uusiks, kolkyt on ihan out eikä mitään mahdollisuuksia tehdä mitään muutoksia.
Olen toista vuotta miettinyt, miten pääsis tästä umpikujasta ja saisi järjestettyä talouden niin, että opiskelu onnistuu. Olen ollut 9 vuotta töissä ja palkka hyvä, menot ja lainat sen mukaiset.
Haluaisin sosiaali- tai opetusalalle. Pienempi palkka ihan jees, mutta opintotuella eläminen pelottaa.
t: 31-vuotias alanvaihtaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin juuri äsken MOLin sivustolla katsomassa, mikä ala mulle sopisi niiden testien mukaan. Ja yllätysyllätys, olen niidenkin mukaan aivan väärällä alalla. Rahaa tienaan juu, mutta työn sisältö ei nappaa. Enkä pystyisi hyödyntämään koulutustani juuri ollenkaan, jos vaihtaisin alaa :( Meinaan ehkä silti ottaa opintovapaata ja ainakin testata alanvaihtoa! Jos ei tarttisi tehdä kokonaan uutta tutkintoa, kynnys olisi huomattavasti matalampi, nyt tuo opiskeluaika mietityttää minuakin taloudellisesti (asuntolaina esim. ei katoa mihinkään siksi aikaa...). Aikuisopintorahalla voisi elää muutaman kuukauden, kokonaisen tutkinnon tekeminen on hankalampaa :(
32 v oikeustieteen kandidaatti
Päinvastoin alkaa suututtaa kun joku voi edes ajatella, että kolmikymppinen olisi vanha ja ei kykene enään muutoksiin, silloin monet vasta tietävät mitä haluavat kun nuoruuden menot ovat jääneet taakse...Onnea elämänmuutokselle:)