miten toimitte uhmaikäisten kanssa?

Meillä noin 3 vee uhmaikäinen poika, joka uhmaa ihan täysillä päivittäin. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Hän ei usko kieltoihin eikä uhkauksiin (vaikka niistä aina seuraa rangaistus). Hän uskoo vasta konkreettista rangaistusta ja sekin kestää vain hetken. Jos hänelle yrittää selittää asioita, hän nauraa räkäisesti. Vasta konkreettinen rangaistus (omaan huoneeseen miettimään joko aikuisen kanssa tai viime kädessä yksin, jos jatkaa riehumista, kun aikuinen on siellä hänen kanssaan) auttaa tai sitten " auttaa" se, jos äidiltä tai isältä yksinkertaisesti menee hermot ja seuraa karmeaa kasvatuskarjuntaa :/.



Miten te toimitte uhmisten kanssa?? Miten kasvattaa omaa pinnaa, kun toinen vaan nauraa räkäisesti ja tekee omiaan??