Oletko mennyt pelkoa kohti? Mitä pelkäsit ja miten

Ei pelkoa voiteta. Pelko on varoitus. Pelko on täysin luonnollinen tunne, jonka tarkoitus on suojella meitä vaaralta.

Tarkoitat varmaan jotain pinnallista, toisenlaista pelkoa. Pelkoa menestyä, rakastaa jne. Silloinhan se pelko onkin ihan hyvä voittaa ;)

Olen. Pelkäsin aikanaan esiintymistä yli kaiken. Siksi päätin lähteä opettajaksi aikuiskoulutukseen. Muistan, kuinka ensimmäisellä tunnilla istuin pöydän takana, kädet pöydän alla, jottei käsien vapina näy. 

 

Kolmessa kuukaudessa pahin helpotti.

Pelkäsin esiintymistä. Menin kuitenkin esiintymään. Kaksi kertaa olen joutunut keskeyttämään esiintymiseni. Kummallakin kerralla elämä jatkui kuin ei olisi mitään tapahtunut, ja sain myöhemmin uuden mahdollisuuden, ja onnistuin.

Edelleenkin minua jännittää aina ennen esiintymistä, mutta kun olen valmistautunut esitykseen hyvin, ja tiedän osaavani sen, mitä minun odotetaan tekevän/sanovan, häviää jännitys, kun aloitan oman osuuteni ja keskityn tekemiseeni.

Voi, kun pääsisikin taas jännittämään esiintymistä.

Pelkäsin lentämistä. Alkuun otin pari rauhoittavaa, sitten lentojen lisääntyessä vähensin lääkitystä pikkuhiljaa ja nyt pystyn lentämään ilman pelkoa ja lääkettä. 

Kävin myös terapiassa asian tiimoilta, ei auttanut...

Tuo ensimmäinen vastaus oli tosi hyvä. 👍

Olen pelännyt ties mitä koko elämäni ajan. Vanhempien avioero ja ysärilama viimeistään veivät perusturvallisuudentunteen elämästäni. Kaverittomuutta, kun muutettiin uudelle paikkakunnalle. Teininä, etten ikinä löydä tyttöystävää. Etten pärjää koulussa, opiskeluissa tai työelämässä. Työttömyyttä ja köyhyyttä. Avioeroa ja sairautta.

Nyt yli viisikymppisenä jatkuvat pelot alkavat pikku hiljaa helpottaa, kun kaikesta on aina selvitty. Jäljellä on varmaan enää kivuliaan kuoleman pelko. Kuolema itsessään ei enää pelota, koska minulla on ollut hieno elämä ja olen saavuttanut sen kaiken, mitä olen halunnutkin.

Ajokortin ajoin, vaikka näin asian ihan mahdottomana kohdallani ja pelkäsin ajatusta liikenteessä ajamisesta todella.

Olin niin väärässä pelkoineni.

T. Autoilua rakastava

Vierailija kirjoitti:

Olen. Pelkäsin aikanaan esiintymistä yli kaiken. Siksi päätin lähteä opettajaksi aikuiskoulutukseen. Muistan, kuinka ensimmäisellä tunnilla istuin pöydän takana, kädet pöydän alla, jottei käsien vapina näy. 

 

Kolmessa kuukaudessa pahin helpotti.

Wau, isosti onnea!! Hyvä sinä! 👍

Rohkea ei ole se joka ei pelkää, vaan se joka menee pelkojaan kohti.