Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhemmat ovat usein yliarvioivat lastensa taitoja?
28.12.2024 |
Minut esimerkiksi laitettiin aina laulamaan joulupukille. Pukki parka. Tykkäsin kyllä laulaa, mutta vasta koulussa tajusin, etten osaa ollenkaan laulaa. Isäni oli kuitenkin itse musikaalinen, laulutaidottomuuden perin äidiltäni. Myös käsitöissä surkeita tekeleleitäni kehuttiin. Kannustus on aina hyväksi, mutta olisi hyvä tietää omien taitojensa tasokin.
Eräs tuttu arvosteli taitelija työtä sanoin "11-vuotias lapseni pystyy parempaan". No olen nähnyt tuon lapsen töitä, ysin piirtäjä koulussa, ei kympin. Ihan hyvä ikäisekseen, mutta ei todellakaan sitä tasoa että olisi parempia. Hänestä tulee sellainen hyvä perustason piirtäjä, mutta en pitäisi edes huippulahjakkaana, ainoastaan suht. hyvänä.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus yläasteella katsottiin bilsan tunnilla video ihmisen lisääntymisestä, raskaudesta ja synnytyksestä.
Videon loppupuolella kuvattiin vastasyntynyttä vauvaa turvakaukalossa matkalla kotiin synnäriltä ja juontaja kertoi jotakuinkin näin:
"Ihmislapsi on useisiin muihin nisäkkäisiin verrattuna poikkeuksellisen haavoittuvainen pitkän aikaa, mutta hänellä on salainen ase: lapsen saamisen hormonaaliset muutokset muokkaavat hänen vanhempiensa aivoja niin, että hän ei ole pelkkä ihmislapsi muiden joukossa, vaan vanhempiensa silmissä kertakaikkisen vastustamattoman ihana."
En muista miten se tarkalleen meni, mutta ydin oli että luonto on järjestänyt asian niin, että vanhempien (sekä isän että äidin) aivot adaptoituvat ja virittäytyvät siihen, että juuri heidän lapsensa on poikkeuksellinen ja tärkeämpi kuin muut lapset. Tällä tavoin luonto on hoitanut niin, että vanhempi suojelee lastaan jopa niissä tilanteissa, joissa se olisi rationaalisesti ajateltuna joko hyödytöntä tai jopa haitallista. Sympatian tunne omaa lasta kohtaan on niin hallitseva, että sen vuoksi vanhempi voi silmääkään räpäyttämättä uhrata vaikka tuhat muuta lasta jos sillä saa edistettyä oman lapsen etua.