Jouluinen satu pienistä nalleista

Olipa kerran kaukana metsän siimeksessä pieni kylä, jossa asui joukko pehmoisia, iloisia nalleja. He olivat ystävällisiä ja reippaita, ja heidän päivänsä kuluivat metsämarjoja keräten, tanssien ja leikkien kirkkaissa auringonsäteissä. Nallet rakastivat erityisesti hunajaa, jota he keräsivät ahkerasti isoista mehiläispesistä.

Eräänä päivänä metsään saapui outo, vaeltava karhu, jonka nimi oli Suru. Hänellä oli mukanaan salaperäinen pussi, jonka sisältö houkutteli pieniä nalleja. Suru väitti, että pussissa oli erityistä hunajajauhetta, joka saisi nallet tuntemaan olonsa kevyeksi kuin pilvet ja iloiseksi kuin kirkkaimman kevätpäivän. Uteliaat nallet halusivat kokeilla tätä uutta herkkua.

Aluksi kaikki vaikutti hyvältä. Nallet nauroivat, tanssivat ja unohtivat hetkeksi kaiken muun. Hunajajauhe teki heistä rohkeita ja huolettomia, ja he unohtivat kerätä marjoja ja hoitaa tehtäviään. Mutta pian hunajajauheen taika alkoi himmetä.

Pikku nalleista tuli väsyneitä ja alakuloisia, ja he kaipasivat lisää hunajajauhetta voidakseen tuntea olonsa taas hyväksi. He keräsivät kaikki hunajavarastonsa ja vaihtoivat ne Surulle saadakseen lisää jauhetta. Metsä hiljeni; leikit ja tanssit loppuivat, ja marjapuskat alkoivat kuihtua poimijoiden puutteessa.

Kun hunajajauhe lopulta loppui, Suru jätti kylän. Pienet nallet jäivät yksin. He olivat uupuneita, heidän turkkinsa olivat pörröiset ja sotkuiset, eikä kukaan enää halunnut leikkiä. Metsän valo tuntui himmeältä, ja nallet käpertyivät pieniksi mytyiksi pesiinsä.

Eräänä aamuna aurinko nousi tavalliseen tapaan, mutta metsä oli oudon hiljainen. Nallet eivät enää heränneet, sillä heidän sydämensä olivat väsyneet liikaa. Hunajajauhe, joka oli luvannut onnea, oli vienyt kaiken heiltä pois.

Metsä muuttui autioksi ja surulliseksi. Marjapuskat kasvoivat jälleen ja mehiläiset palasivat, mutta pienistä nalleista jäi vain muistot. Heidän ilonsa ja leikkinsä eivät unohtuneet, ja metsän tarina varoitti muita siitä, että kaikkein houkuttelevimmat asiat voivat joskus olla vaarallisia.

Ja niin, pieni nallekylä jäi osaksi metsän ikuista tarinaa tarinaa ilosta, mutta myös siitä, miten väärät valinnat voivat viedä kaiken rakkaan pois.