Pahin virhe, jonka avioeron jälkeen voi äiti tehdä, on

lastenlasten kautta

pahin virhe avioliiton aikana on haukkua lasten isää lapsille.



Ymmärtäsin jos äitini eroisi siitä juoposta ja jatkaisi haukkumista, mutta en todella tajua miksi yhä edelleen ovat naimisissa, kun moneen kymmeneen vuoteen ei ole mitään yhteistä enää ollut.

Ja siihen pystyy yleensä vain äiti, koska 70 %:ssa tapauksista lapset jäävät äidin luo asumaan ja niissä lopuissakin tapauksista lapset enimmäkseen ovat äidin luona kirjoilla, vaikka vuoroasumisjärjestelmässä. Vain 10-15 % asuu isällä.

isä on jo kuollut enkä koskaan saanut mahdollisuutta tutustua häneen

Erotessahan vanhemmat haluavat erota.

Miksi lasten pitäisi erota jommasta kummasta vahemmasta?

En usko,että kukaan vanhempi haluaa olla se joka toinen viikonloppu vanhempi.

Olisitko itse siihen valmis? Ja näinhän se on suurimmalla osalla isällä.

!!!

Sitä voidaan suositella vain, mikäli lapset ovat isoja ja tottuneet olemaan molempien hoidossa yhtälailla, vanhemmat eroavat täysin sovussa ja vanhemmat asuvat hyvin lähellä toisiaan.

Lisäksi pitää muistaa, että ero on aina kriisi lapselle ja siitä pitää yrittää selvitä niin, että nimenomaan LASTEN on mahdollisimman hyvä olla. Kyse ei ole siitä, mitä kumpikaan vanhempi tahtoo, vaan siitä mihin lapset ovat tottuneet ja mikä on heille parasta ja turvallisinta. Näinollen usein on niin, että koska äiti on lapsia hoitanut aikaisemminkin, hän jää myös jatkossa lasten lähivanhemmaksi.

Miehellä on ihan hyvät mahdollisuudet toteuttaa itseään isänä, mikäli hän hoitaa homman kunnolla alusta asti. Isyysloma ja vanhempainvapaa sekä hoitovapaa ovat myös isille mahdollisia, mutta hyvin harva jää edes parin viikon isyyslomalle...

Eron hetkellä on sitten jo liian myöhäistä itkeä ja miettiä muutosta.

Mietippä muuten itse, olisitko valmis elämään seuraavat 10-18 vuotta niin, että asuisit viikon vaikka Turussa ja seuraavan viikon Tampereella? Ilmeisesti olisit, koska sanoit että kannatat lasten huoltajuuteen vuoroviikkosysteemiä, ja juuri tuota se tarkoittaa käytännössä.

Vierailija:

Erotessahan vanhemmat haluavat erota.

Miksi lasten pitäisi erota jommasta kummasta vahemmasta?

En usko,että kukaan vanhempi haluaa olla se joka toinen viikonloppu vanhempi.

Olisitko itse siihen valmis? Ja näinhän se on suurimmalla osalla isällä.

Vierailija:

Vielä pahempaa on eristää lapsi isästä.

Ja siihen pystyy yleensä vain äiti, koska 70 %:ssa tapauksista lapset jäävät äidin luo asumaan ja niissä lopuissakin tapauksista lapset enimmäkseen ovat äidin luona kirjoilla, vaikka vuoroasumisjärjestelmässä. Vain 10-15 % asuu isällä.

ja käyttävät uutta suhdettaan ja lapsiaan kostaakseen äidille. Eivätkä muutenkaan käy asiallisesti eroa ja sen jälkeistä aikaa läpi lasten kanssa, koko asian setviminen jää äidille. Isi vaan mennä porskuttaa...



t. eräs tästä asiasta katkeroitunut äiti

kahden kodin elämää pariinkin otteeseen elämäni aikana ja viihtynyt hyvin. Ensin matkustin jatkuvasti Tampereen ja Jyväskylän väliä, sitten Turun ja Helsingin väliä. Lopetin sen molemmilla kerroilla muista syistä kuin siksi, etten olisi pitänyt siitä tai jaksanut jatkaa.



Lapselle kahden kodin systeemi on sillä lailla paljon helpompi kuin aikuiselle, että lapsi ei kanna vastuuta kummankaan kodin juoksevista asioista. Lisäksi hänellä on läheiset ja perhe molemmissa kodeissa. Kun aikuinen elää tuolla tavalla, hänellä on yleensä perhe tai puoliso toisessa kodissa ja toisessa hän elää yksin. Mutta lapsi elää aina perheessä ja hänestä huolehditaan molemmissa paikoissa.

On täysin eri asia elää reissuelämää aikuisena, omasta päätöksestä muutama vuosi, kuin lapsena vastoin tahtoaan koko lapsuus ajan. Aikuiset voivat myös jatkaa elämäänsä paikasta huolimatta omien tapojensa mukaan, lapset joutuvat sopeutumaan uudessa kodissa uuden kodin sääntöihin.

Oletko tietoinen, että hyvin monet lapset käyvät koulua, heillä on kavereita ja harrastuksia? Meinaatko tosissasi, että lapselle on ihan ok, kun joutuu olemaan erossa parhaasta kaverista puolet kuukaudesta? Uskotko, että lapsi sopeutuu kivutta ympäristön jatkuvaan ympäristön vaihtoon ja siihen, että on aina tavallaan ulkopuolinen? Hyvin harvalle aikuiselle reissuelämä sopii hyvin, kenellekään lapselle ei sitä voi suositella. Pikkulapsena siitä voi selvitä, mikäli on tottunut olemaan molempien vanhempien kanssa yhtälailla ja mikäli vanhemmat joustavat jonkin verran lasten toiveiden mukaan, mutta koululaiselle tilanne on sietämätön.

Vierailija:

kahden kodin elämää pariinkin otteeseen elämäni aikana ja viihtynyt hyvin. Ensin matkustin jatkuvasti Tampereen ja Jyväskylän väliä, sitten Turun ja Helsingin väliä. Lopetin sen molemmilla kerroilla muista syistä kuin siksi, etten olisi pitänyt siitä tai jaksanut jatkaa.

Lapselle kahden kodin systeemi on sillä lailla paljon helpompi kuin aikuiselle, että lapsi ei kanna vastuuta kummankaan kodin juoksevista asioista. Lisäksi hänellä on läheiset ja perhe molemmissa kodeissa. Kun aikuinen elää tuolla tavalla, hänellä on yleensä perhe tai puoliso toisessa kodissa ja toisessa hän elää yksin. Mutta lapsi elää aina perheessä ja hänestä huolehditaan molemmissa paikoissa.

Vierailija:

kahden kodin elämää pariinkin otteeseen elämäni aikana ja viihtynyt hyvin. Ensin matkustin jatkuvasti Tampereen ja Jyväskylän väliä, sitten Turun ja Helsingin väliä. Lopetin sen molemmilla kerroilla muista syistä kuin siksi, etten olisi pitänyt siitä tai jaksanut jatkaa.

Lapselle kahden kodin systeemi on sillä lailla paljon helpompi kuin aikuiselle, että lapsi ei kanna vastuuta kummankaan kodin juoksevista asioista. Lisäksi hänellä on läheiset ja perhe molemmissa kodeissa. Kun aikuinen elää tuolla tavalla, hänellä on yleensä perhe tai puoliso toisessa kodissa ja toisessa hän elää yksin. Mutta lapsi elää aina perheessä ja hänestä huolehditaan molemmissa paikoissa.

Lapselle voi käydä niin, että hän on " vieraana" kummassakin paikassa.

Siskoni erosi muutama vuosi sitten lasten ollessa 9 ja 11. Kuuli eron jälkeen sitten miehen pettäneen joskus lasten ollessa pieniä ja päätti sitten jakaa tämän lapsilleen. Muutenkin siskoltani karkasi mopo ja hän alkoi käyttäytyä kuin tyttäret olisivat jo aikuisia ja kertoi heille kaikkia pikkujuttuja avioliiton ajoilta ja miesseikkailuistaan eron jälkeen.



Joo, yritin puuttua ja sanoin, että soittaa mulle, jos tulee tarve jakaa asioita, muttei kuormita henkilökohtaisilla asioillaan alaikäisiä tyttäriään.

Mun mies ei vaan halunnut enää olla eksän kanssa. Kauhea painostus oli suvun puolelta, että pitäisi mennä takaisin yhteen. Mies sanoi, että hän olisi kuollut mielummin kuin mennyt takaisin. Miksi esimerkiksi tälläisessä tilanteessa mieheni olisi halunnut kostaa uudella suhteella lasten äidille mitään? Mies on osallistunut kyllä lasten elämään ihan normaalisti.

Vierailija:

ja käyttävät uutta suhdettaan ja lapsiaan kostaakseen äidille. Eivätkä muutenkaan käy asiallisesti eroa ja sen jälkeistä aikaa läpi lasten kanssa, koko asian setviminen jää äidille. Isi vaan mennä porskuttaa...

t. eräs tästä asiasta katkeroitunut äiti

meillä vaan kävi niin että minä halusin eroa miehestä ja se on käyttänyt lapsia kostaakseen minulle.



t. 16