Juttelutaidottomuus

Olet vaan vähän hidasälyinen.

* Asutko lähellä?

- Joo. Ei tästä oo ku kilometrin matka mun kotiin. Missäpäin sinä?

* Asun Espoossa.

- Okei. Sieltä onkin vähän pitempi tulla tänne. Autollako kuljet?

Jne.

Vierailija kirjoitti:

Olet vaan vähän hidasälyinen.

* Asutko lähellä?

- Joo. Ei tästä oo ku kilometrin matka mun kotiin. Missäpäin sinä?

* Asun Espoossa.

- Okei. Sieltä onkin vähän pitempi tulla tänne. Autollako kuljet?

Jne.

 

Voi olla. Juu siis tiedän kyllä teoriassa, että noin se keskustelu menisi. Mutta käytännössä se lopahtaa yhteen, kahteen sanaan. Jotenkin pää vain on tyhjä. Jossain anonyymissä nettichattailussa pystyn kyllä kirjoittamaan tuohon tyyliin. Mutta minuna se on haasteellista.

Mulla vähän sama juttu, vaikka yritän kyllä puhua ja sanoa enemmän. Se vaan ei millään tule luonnostaan. Näillä täytynee mennä.

Jos mietit etukäteen muutaman kysymyksen minkä voi heittää jos ei muuta keksi. Esim. Onko sulla pitkä joululoma?

Vierailija kirjoitti:

Jos mietit etukäteen muutaman kysymyksen minkä voi heittää jos ei muuta keksi. Esim. Onko sulla pitkä joululoma?

Arjessa pitäisi kai ehtiä tekemään muutakin kuin valmistautumaan lörpötykseen.

Joutava jutustelu ei varmaan stimuloi sinua?

Jutteletko kuitenkin mielelläsi syvällisesti ja pitkän kaavan mukaan itseäsi kiinnostavista aiheista?

Sama vaiva, enkä osaa sitä ratkaista, kun tilanteet tulee niin "äkkiä". Pitäisi kai jotenkin harjoitella kysymyksiä ja jutturunkoja, kuin toimittaja. Annan itsestäni tosi paljon juntimman kuvan, mitä oikeasti olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mietit etukäteen muutaman kysymyksen minkä voi heittää jos ei muuta keksi. Esim. Onko sulla pitkä joululoma?

Arjessa pitäisi kai ehtiä tekemään muutakin kuin valmistautumaan lörpötykseen.

Hyvänen aika, ei kai tuon kysymyksen miettimiseen montaa sekuntia mene. 

Vierailija kirjoitti:

Sama vaiva, enkä osaa sitä ratkaista, kun tilanteet tulee niin "äkkiä". Pitäisi kai jotenkin harjoitella kysymyksiä ja jutturunkoja, kuin toimittaja. Annan itsestäni tosi paljon juntimman kuvan, mitä oikeasti olen.

Sama. 

Sulla on muodostunut selkeästi kompleksiksi tuo kommunointivaikeutesi. Olet alkanut jännittää juttelutilanteita ja mitä enemmän jännität, sitä töksähtelevämmin puhut. Sen sijaan, että keskittyisit juttelukumppaniin ja ennen kaikkea puheena olevaan aiheeseen, sinä keskityt itseesi, siihen, miltä vaikutat, ja voi apua kuinka tämä nyt onkaan tämmöstä, nyt tulee paniikki jne. Yritä harjoitella olemaan läsnä keskustelussa, itse keskustelun aiheessa oman itsesi sijaan. Kun itse aihe innostaa, unohdat itsesi.

Yleisistä rentoutusharjoituksista voisi olla hyötyä. Sekä mindfulnessista! Mindfulness opettaa läsnäoloa, fokusoimaan kulloisenkiin hetkiin ilman, että hätäilemme mitään muuta. Tutki netistä mindfulness-harjoituksia. Onko sinulla kotona ketään, jonka kanssa voisit harjoitella keskustelua? Itsekseenkin voi puhua :). Tai lemmikin tai viherkasvin kanssa. Anna puheen soljua, älä pidättele. Jos sinulla on aikaa ja tarmoa, voisit alkaa vaikka vapaaehtoiseksi SPR:n ystävätoimintaan. Voisit käydä esim. jonkun vahuksen luona juttelemassa. Se harjaannuttaisi keskustelutaitoja. Ennen pitkää huomaisit, että toisen jutustelu saa sinut kuuntelemaan niin intensiivisesti, että unohdat täysin tarkkailla itsesi.

Tsemppiä!

Siinäkin on ero, onko keskustelu enemmän kuulustelua , haastattelua tai tenttaamista. Jos se ns. keskustelukaveri lataa konekivääriysymyspatterin, niin ei niihin kyssäreihin oikein voi vastata muuten kuin kyllä/ei/en osaa sanoa.

Keskustelu on kahden välinen ja kahdensuuntainen tapahtuma. Voi olla keskustelutaidoton tai keskusteluhaluton. Viimeksimainittua toteutan itse, jos joku pyrkii edelläkuvatusti iholle.

Oletko kiinnostunut keskustelukumppanisi asioista tai keskustelussa ilmenevistä aiheista? Onko vaikeus ennemminkin omien asioiden kertomisessa? Kuinka kirjaimellisesti otat kysymyksen mitä kuuluu ja kuinka rehellisesti koet että tuohon kuuluu vastata?

Small talk on viheliäinen ilmiö. Sanovat että moni autismin kirjoon kuuluva inhoaa sitä nimenomaan sanojen kirjaimellisesti ottamisen takia niiden symboliikan sijaan, sekä sen että pienikin sananvaihto tuntuu helposti merkitykselliseltä ja henkilökohtaiselta eikä oikein minkäänlaiseen keskusteluun huvita ryhtyä kuin jonkun todella luotettavan henkilön kanssa.

En sano että juuri sinä olet autisti. Ujo introvertti voit lyhyen esimerkkisi perusteella kyllä olla. Tyhmältä et vaikuta kun vaivaudut asiaa edes pohtimaan.

Jotenkin niin kiusallista tuollaiset hömppähömppä keskustelut. Kumpikaan ole kiinnostunut vastauksista, kunhan vaan muodon vuoksi rupatellaan.