Lue keskustelun säännöt.
Hyvä SUOMALAINEN biisi?
Kommentit (5)
Työttömyys, viina, kirves ja perhe
Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistoja menneiltä vuosilta hain,
etsin kansiot pölyttyneet.
Valokuvia, kirjeitä joita mä sain,
päiväkirjani unohtuneet.
Luin kannesta kanteen ne kirjani mun
ja palasin aikaan kun ollut en sun.
Ne kiviset tiet, rakkauden murtamat,
kohtalo käydä tarkoitti mun.
En mennyttä aikaa, en takaisin saa,
mut miksi sen tahtoisin ees uudestaan?
Tein virheitä paljon, niin kai vieläkin,
mutta sinusta onneni löysin.
Jään usein mä miettimään yön sydämeen,
oonko ansainnut rakkauden tän.
Se kuoleeko huomenna, haihtuu vain pois
vai kestää tän mun elämän.
Ja kaikki ne kyyneleet vain vuodatin,
oppiakseni nousemaan kolhuistakin.
Ne tekivät minusta sen mikä oon,
kohtalo käydä tarkoitti mun.
<3
hyvä suomalaisen säveltämä biisi (eli Esa Niemisen) on TOISET MEISTÄ.
Ellu oli vaarikassa
töissä siinä kahvilassa
jonka takahuoneessa jonkin aikaa joskus asuttiin
Itse kun en saanut töitä
yhdessä me öitä valvottiin
Mä en tiedä mitä teen
on kai pakko laittaa lapset laitokseen
Eikö elämässä riitä mikään
Eikö hellittäisi hetkeksikään mieletön kierre
Mekin yritimme uskotella
että hankkisimme sähköhellan jääkaapin viereen
Kun Ellu aina töissä itki
se sai sitten ne loparitkin
ja pankkiautomaatin eteisessä me öisin paleltiin
Se taisi olla taas raskaanakin
mä jostain sille takin varastin
Mä en tiedä mitä teen
olosuhteet minut saivat vangikseen
Eikö elämässä riitä mikään
Eikö hellittäisi hetkeksikään jatkuva paine
Kuinka usein täällä turpiin saakaan
Kuinka nopeasti kaikkoaakaan rahat ja maine
Kun Ellu jäi sen taksin alle
joka kääntyessään vasemmalle
ei suuntamerkkiä näyttänykään, vaikka väitti niin
Ne oli vaatimattomat hautajaiset
itse samanlaiset tahtoisin
Mä en tiedä mitä teen
olen nyt jo turtunut tuskan tunteeseen
Eikö elämässä riitä mikään
ei hellittäisi hetkeksikään mieletön kierre
Mekin yritimme uskotella
että hankkisimme sähköhellan jääkaapin viereen
Eikö elämässä riitä mikään
eikö hellittäisi hetkeksikään jatkuva paine
Kuinka usein täällä turpiin saakaan
Kuinka nopeasti kaikkoaakaan
rahat ja maine
Elina, mitä mä teen
Syyttömänä syntymään sattui hän
Tähän maahan pohjoiseen ja kylmään
Jossa jo esi-isät
Juovuksissa tottakai
Hakkasivat vaimot, lapset, jos ne kiinni sai
Perinteisen miehen kohtalon
Halus välttää poika tuo
En koskaan osta kirvestä
Enkä koskaan viinaa juo
Muuten juon talon
Lumihanki kutsuu perhettä talvisin
Vaan en tahdo tehdä koskaan lailla isin
Mut kun työnvälityksestä työtä ei saa
Hälle kohtalon koura juottaa väkijuomaa
Niin Turmiolan Tommi taas herää henkiin
Ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin
Kohti laukkaa, viinakauppaa
Se miehen epätoivoon ajaa
Kun halla viljaa korjaa
Keskeltä kylmän mullan hiljaa
Kylmä silmä tuijottaa
Kun kirves kohoaa
Keskeltä kumpujen
Mullasta maan
Isät ylpeinä katsovat poikiaan
Työttömyys, viina, kirves ja perhe
Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe
Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa
Joka tuhansiin järviin juosta saa
Katajainen kansa, jonka itsesäälin määrää
Ei mittaa järki eikä Kärki määrää
Jonka lauluissa hukkuvat elämän valttikortit
Ja kiinni pysyvät taivaan portit
Einari Epätoivosta ne kertovat