Miksi en pysty lopettamaan mässäilyä?

ajattelin vain että syöminen on joskus addiktio. Jos liikunnasta kehittää addiktion (ei liiallisen) niin se aivan varmasti korvaa syömisen tuoman hyvän olon tunteen. Eli siitä vain liikkumaan, enkä tarkoita mitään pelkkää kävelyä, vaan oikeasti sellaista missä tulee hiki ja adrenaliini virtaa. Alkuun toki kannattaa aloittaa varovaisemmin, vaikka sillä kävelyllä. Tuliko tsemppiä?

Minä olen aina harrastanut liikuntaa ja silti saanut ahmimiskohtauksia. Ainoastaan tarkka kuri ja rajat auttavat. Ruokaa vain tiettyyn aikaan ja vain ennalta suunniteltu määrä.

Mutta ei tainnut auttaa. Olen perusluonteeltani varmaankin laiska, koska liikunnan aloitukset on aina lopahtaneet innokkaan alun jälkeen. koskaan en ole jäänyt koukkuun mihinkään lajiin (paljon on kokeiltu). Yksinkertaisesti en pidä liikunnasta, en edes penkkiureilusta ;-) Hyötyliikuntakin lähinnä puistattaa ärsyttävänä sanana, tosin sitä tulee väkisinkin kolmen pienen lapsen äitinä harrastettua. Aikakysymys on vielä asia erikseen, vaikka niinhän ne väittää että jokainen syy olla harrastamatta liikuntaa on tekosyy. Mutta siinä vaiheessa kun mies tulee 17-18 aikaan kotiin, haluan itse syödä ja sitten tehdään välttämättömimmät kotityöt/kaupassakäynnit (ei, en mene kauppaan kävellen tai pyörällä, koska kantamista on paljon) ja sitten onkin jo nukkumaanmenoaika, jotta jaksaa taas seuraavan päivän shown. Viikonloppuisin käydään yhdessä kyllä retkillä, mutta eipä ne kovin paljoa sykettä nosta.

Liikun kyllä, mutta ei siitä mitään euforiaa tule. Mulla kans noita ahmimiskohtauksia tulee varsinkin iltaisin. Ja huono omatunto päälle. Kyllä yhden suklaapatukan syöminen on suurempi nautinto kuin liikunta. Tämä on kaiketi ikuinen taistelu:(

niinkuin joku mainitsi. ja paljon! kyllä minä itsekin puputan milloin mitäkin, mutta enää sillä ei ole mitään väliä kun kulutan kaiken pois liikkumalla. :)

Nykyisin kun on muotia olla hoikka, käyttää tietynmallisia vaatteita jotka korostavat tuota vatsan ja vyötärön aluetta, monet aiemmin pullukat ystäväni ovat laihduttaneet. Todella onnistuneet siinä. Eivät liian laihoiksi, mutta sopiviksi. Mutta minä, joka vielä 18-kesäisenä olin joukon hoikin, olen plösähtänyt, tosin lapsiakin saanut, mutta kyllä tämä suurelta osin ihan syömisestä ja liikkumattomuudesta johtuu :-( Ärsyttää, todella.

ap

oikeastaan liikaa silloinkin, tai siis liian isoja annoksia. Ongelmani on se, että minulla ei kelpaa kuin hyvänmakuinen ruoka, jota sitten syön aina 2 lautasellista. AEn käytä kermoja tms, mutta maustan tekemäni tuoan niin hyväksi, että sitä ei voi olla ottamatta lisää. Pitäisi tehdä ihan perus kalakeittoa jne., todellakin, mutta en voi itselleni mitään. Lapsille kyllä syötän kunnon ruokaa, useimmiten, onneksi.

ap

mieti että lopetat mässäilyn itsesi vuoksi, näytät itsellesi että minä olen vielä se sama mimmi joka olin ennenkin, se hoikka. jos teet päätöksen että et lopeta mässäilyä, on se ihan oma päätöksesi, ja vastuu on sinun, ei muiden.



mutta ajattele vaikka, että teet sen terveytesi vuoksi, ajattele, sitä hetkeä kun se sydän ja verisuonisairaudesta johtuva sydänkohtaus kenties tällä menolla iskee ja olet siinä ambulanssissa ja mietit että kuollaankohan tässä nyt sitten ja olisi pitänyt pitää itsestä parempaa huolta, niin siitä saat todellisen syyn jättää se mässäily ja lähteä lenkkipolulle. vastuu on vain ja ainoastaan sinun, kehosi on sinun ja sinä itse päätät miten sitä kohtelet. tsemppiä edelleen :)

En ole ikinä nauttinut liikunnasta! Nautin kyllä paljon enemmän hyvästä ateriasta...En ole koskaan löytänyt itseäni motivoivaa lajia, tai mitään lajia, joka ylipäätään antaisi mitään tyydytyksen tunteita. Hikiliikunta (se joka tuo sen hien pintaan ja muka antaa sitä adrenaliinia) on mielestäni kaikkein ikävintä; minulle se tuo vain tuskaisen olon. INHOAN sydämeni pohjasta sitä rääkin tuntua, enkä jälkikäteen ole mitään muuta kuin hiessä ja tympääntynyt ahdistavaan rääkätyksi tulemisen tunteeseen. Liikun suhteellisen säännöllisesti, koska tiedän että se on hyvästä; en mistään muusta syystä. Lisäksi suosin lajeja, joissa ltreeni tulee ikään kuin salakavalasti, huomaamatta. Uin, teen pilatesta, kävelen reippaasti. Ei siis todellakaan mitään sykettä kauheasti kiihdyttävää. Joskus jopa saatan hieman nauttia näistä rauhallisista liikuntalajeistani, mutta tuskin tekisin niitäkään ellen pakottaisi itseäni siihen. Eivät kaikki siis saa liikunnasta mitään kisejä!



Ja ruuasta kyllä nautin. Kaikenlaisesta ruuasta. Ja kaikesta makeasta, suklaasta eritoten. Olen kuitenkin hoikka. Itse asiassa laiha (painan 48 kg, pituus 164). Mutta en siksi, etten " lihoisi vaikka mitä syön" kuten jotkut, vaan siksi, että säännöstelen syömisiäni ja liikun väkisin. (Olen kyllä tosi pienikokoinen luonnostani. En tarkoita, että kaikki voisivat syömisiä säännöstelemälläkään olla yhtä pieniä kuin minä)...Mutta tiedän kokemuksesta, että lihon kyllä jos annan itseni lihoa. Olen nimittäin teini-iässä painanut kymmenen kiloa enemmän.



En osaa oikein antaa mitään vinkkejä siihen, miten ahmimiskierteen saisi katkaistua. Itse jotenkin vain opin syömään pieniä annoksia, ja sitten lopulta myös nauttimaan kaikesta kulinaristisesta eri tavalla. Sopiva annos huolella kokattua ruokaa kun on oikein kova nälkä. Ja pieni pulla tai muutama keksi aina kahvin kanssa. - Nykyään en oikein edes siedä ähkyn tunnetta, ja mielestäni suklaasta katoaa kaikki nautinto kolmannen rivin jälkeen. Mutta muistan kyllä ajan, jolloin söin levyn suklaata helposti kerralla.



Itse olen huomannut, että saavutukset motivoivat muutokseen. Periaatteessa en kannata ääripäitä; himolaihdutus minimikaloreilla päätyy usein vain totaaliseen repsahdukseen ja hirveään mössötykseen. Pitkällä aikavälillä ainoa mahdollisuus on oppia syömään jatkuvasti HILLITYSTI, sillä tavalla että voi sallia itselleen hyvää ruokaa ja jotain pientä makeaa joka päivä VÄHÄN. Aluksi ehkä kuitenkin voisit otta jonkun parin viikon tehokuurin. Hyvin lyhytaikaisen ja tehokkaan. Sitten kun on nopeassa ajassa tiputtanut jokusen kilon, se motivoikin pysymään vähempikalorisella tiellä. Ja kun on tiputtanut muutaman lisää, ei enää halua palata entiseen. Olen huomannut, että ihannepainossa pysyminen on paljon helpompaa kuin siihen pyrkiminen. Joten vaikka pikakuurit eivät ole avain pysyvään painonhallintaan, voivat ne olla alkusysäys sille.



Loppujen lopuksi laihtuminen ja lihominen on yksinkertaista: Syöt enemmän kuin kulutat ja lihot. Syöt vähemmän kuin kulutat ja laihdut. Syöt saman verran kuin kulutat ja pysyt samassa. Mitä jos vaikkapa muutaman viikon ajan jaksaisit pitää itseäsi vähän nälkäkuurilla (kyllä terve elimistö sen kestää, vaikka se ei olekaan se " tervein" tapa laihduttaa) ja sitten kun olet lähempänä ihannepainoasi, jaksat ehkä painonpudotuksen motovoivana muuttaa tapojasi pysyvämminkin.



Ja koita löytää uusi asenne herkkuihin. Mieti, miten hyvältä maistuukaan rivi suklaata tuoreen kahvin kanssa, kun sen sallii itselleen vain kerran päivässä iltapäiväkahveilla. Tai miten hyvältä maistuu tuore kala-ateria illansuussa valkoviinilasillisen kanssa kun on oikein kova nälkä. Keskity ruuan valmistamiseen, erilaisiin raaka-aineisiin, tutustu resepteihin, opi nauttimaan ruuan MAUSTA, ei sen MÄÄRÄSTÄ. Huomaat ihan varmasti, että se päivittäinen pikku pulla maistuu itsehillinnän päätteeksi paljon paremmalle kuin se päivittäinen pullapitko...



ISO TSEMPPI!

he asiat kokevat, niinkuin sinullakin on oikeus sanoa että mielestäsi asia ei ole niin. sepä tässä elämässä onkin mielenkiintoista, ihmisten erilaiset mielipiteet ja jokaisen oma ajatelukyky, että osaa etsiä ne omat juttunsa muiden neuvoista.

Viestisi oli motivoiva, kiitos!



Täytyy tähän nyt vielä todeta että vaa' an mukaan en ole millään tavalla lihava (167/56), ja (oikeanlaiset) vaatteet päällä näytän hoikalta. Ongelma on vähitellen vuosien mittaan juuri noihin ongelmakohtiin (lähinnä vyötärö, maha, jenkkakahvat) tulleet lisät ja ' löystyminen' . Kaikki mitä kirjoitit on minulle jo entuudestaan tuttua, mutta kiitos silti kirjoituksestasi, se oli motivoiva :-)



Pullapitkoja en kyllä syö, lähinnä ongelma on juuri tuo ruoan suuri määrä. Nami-pastaa jne tulee otettua aina vielä vähän lisää. Itsekuri siis puuttuu, voihan kerpele. Sinänsä tekemäni ruoat ei kyllä ole epäterveellisiä, kalorit tulee lähinnä oliiviöljystä ja siitä suuresta määrästä (en käytä voita, kermaa tms.).

ap