Pidätkö säälittävänä, jos joku ei pääse jostain asiasta yli?
Siis esimerkiksi erosta, potkuista, sydänsuruista?
Mulle tapahtui jotain järkyttävää, josta mun on ollut hyvin vaikea päästä yli (siihen liittyy myös henkistä väkivaltaa) ja selvästi muut olettavat, että siitä on nyt päästävä jo yli.
En saa asiaa käsiteltyä loppuun, kun koen etten voi millään antaa tapahtunutta anteeksi. En vaan voi.
Kommentit (17)
En pidä säälittävänä mutta harvinaisen rasittavana ihmistä joka mielummin jää roikkumaan johonkin negatiiviseen tapahtumaan tai asiaan eikä halua purkaa niitä omia solmujaan ja päästä itsensä kanssa sellaiseen tasapainoon että pääsisi yli ja voisi jatkaa omaa elämäänsä kokemuksesta kasvaneena ja oppineena.
Mikään ei vaan auta. :( Varsinkaan toisten syyllistävä ja säälivä suhtautuminen. ap
Ammattilaiset ovat sitä varten. Käsittele asia ja jatka elämää. Pyydä apua, jos et yksin pärjää
Riippuu vähän asiasta.
Lapsen kuolemasta ei koskaa pääse yli, mutta joillekin taas joku sata vuotta sitten kuultu lause tai sana pilaa koko elämän.
No mulla itsellä on välillä vieläkin ikävä väkivaltaista exää. Erosta pari vuotta ja suhde vei fyysinen lisäksi mielenterveyden. Silti ikävä
Muiden puolesta ei oikein voi aikarajoja antaa, jokainen toipuu ja käsittelee asiat omassa tahdissaan.
Katkeroituneet ihmiset tosin on vaan surullisia.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei vaan auta. :( Varsinkaan toisten syyllistävä ja säälivä suhtautuminen. ap
Ymmärrän. Pitäisi olla vaan paijausta ja haijausta sekä loputtomasti teetä ja sympatiaa eikä vahingossakaan saa ehdottaa ammattiauttajan juttusille menoa koska sehän vain kuulostaa kylmältä ja julmalta ettei jaksa olla reppanuudestaan nauttivalle 24/7 -terapeuttina ja antaa imeä omatkin energiansa kuiviin ja vieläpä kiittää siitä.
Ja jos voisin, niin miettisin ihan mitä tahansa muuta kuin sitä asiaa ja tilanteessa mukana olleita henkilöitä. Mutta ei voi palata ajassa taaksepäin. :( ap
On asioita, joista ei tarvitse päästä yli, mutta jossain vaiheessa niiden kanssa olisi hyvä oppia elämään. Suurin suru hellittää useimmiten kai parissa vuodessa.
Kyllä pidän, lopettakaa se ruikutus ja uhriutuminen ja ottakaa vastuutanne vakavasti. Elämässä voi luulkaas tapahtua mitä hyvänsä, käsitelkää ne asiat ja menkää eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
En.
Minä ainakin pitäisin valheellisuutta, kuten vastauksesi sekä alkuperäinen viesti, säälittävänä
Vierailija kirjoitti:
Ammattilaiset ovat sitä varten. Käsittele asia ja jatka elämää. Pyydä apua, jos et yksin pärjää
Mikä asia? Mitä apua saisit siitä? Keskustelusta?
No onhan se säälittävää, jos jollekin on tapahtunut jotain oikeasti kamalaa eikä pysty pääsemään yli siitä. Pienistä asioista valittajia en niinkään sääli, mutta en nyt heidänkään ongelmiaan lähtisi vähättelemään.
Kaverini sanoi, että pitäisi päästä läheisen ihmisen kuolemasta jo yli. Tämä oli vähän hassua sikäli, että juuri tälle kaverille en ole juurikaan puhunut koko asiasta. Hän ei ole siis joutunut kuuntelemaan mitään tilityksiä. Nyt vain erehdyin mainitsemaan asiasta jotain.
Kyllä. Voisit mies jo päästä yli. 10 vuotta on pitkä aika ja eihän sulla edes seiso kunnolla kuulemani mukaan.
En.