Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun ystävien seurassa tulee vain ärsyyntynyt olo...
02.12.2024 |
niin mistäköhän on kysymys? Tiedän ja tiedostan että ongelma on omani, ei heidän. Mutta kun ystävän kysymykset tuntuu omituisilta ja olemus tuntuu kiusalliselta, niin mikä mulle on tullu? Ei tee enää yhtään mieli viettää muutaman kanssa aikaa. En osaa itse selittää muutosta.
Kommentit (17)
Kannattaa eritellä tarkemmin, netissähän tässä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli sama joskus 30v päälle kun ehdittiin ja kaverilla alkoi mennä möläyttelyt ja huono käytös niin överiksi että nyt kun olemme 45v, emme ole enää vuosiin olleet tekemisissä. Hänellä siis kaikkea rattijuoppoutta, muiden haukkumista, besservisseröintiä vaikkei tiennyt mistään mitään, johtajuuden halukkuutta jne.
En tiedä, minusta hän ei nuorempana ollut ihan tuollainen vaikka kyllä on pokannut kavereidensa miehiä jne. Vai enkö vain huomannut? Halusin katsoa läpi sormien?
Mene ja tiedä mutta elän itse tasapainoisemmin ja draamattomammin nykyään kun ei tarvitse enää olla varpaillaan yhden henkilön takia että joudunko näissä illanistujaisissa itse hänen höykytettäväkseen...
Mule tuli sekna vastaan yhden kaverin kanssa, joka on todella omanapainen. Mä olin vuosia sen kanssa luovinut, mutta sitten ykskaks mua alkoi tökkimään. Istuttiin iltaa ja kaikki mitä suustaan päästi kuvotti mua.
Meitä oli onneksi muitakin, että pienen riidan haaston (sitä ei kukaan huomannut) jälkeen tajusin, että mun on lähdettävä.. kohta olis iso riita, jos en lähde.
Suht vaivattomasti pääsin pois ja köröttelin kotiin. Mitä tapahtui? Miksi? Olisko asian pitänyt antaa mennä riidaksi.. huutoa ja nimittelyä, sovintoa, anteeksipyytämistä..? Olisko se puhdistanut ilmaa, tuonut haluttua muutosta, avarakatseisuutta?
Meidän välit on nyt 10 vuodessa todella laimeat. Satunnaisesti nähdään, ei yhteydenpitoa. Kun mä en pidä.
Eräs toinenkin jäi kelkasta tuolloin. Vastaavasta syystä.
Kasvoinko ihmisenä vai mitä, mutta itsekkyyttä en enää siedä. Kyllä keski-ikäsillä pitää olla muutakin puheenaiheita kuin omanapa.
Henkilökemiat? Oliko alunperin jotain "oi, kuuma beibe"-tyylistä tai "mennään vaimon kanssa baariin"-juttua ja poseerauksia? Ja nykyään ovat aikuisia eivätkä enää näytäkään niin upeilta jos liikutte kaupungilla?
Olet tulossa keski-ikään. Silloin ei enää jaksa tietynlaista seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo selittyy jos nuo muut otti CV-injektion mikä edelleen on pedon merkki ja sinä et, tai toisinpäin ja myös jos sinä vielä uskot Jeesukseen ja muut ovat antikristuksen hengen, joka vaikuttaa olevan ajan henki, vallassa. Eihän silloin voi olla enää oikeastaan mitään yhteistä.. Mitä yhteistä valolla on pimeyden kanssa Toinen Korinttilaiskirje 6:14
Itse kun vanhenee ja muuttuu sisäisesti niin tututkin asiat voivat alkaa näyttää ja tuntua erilaiselta kuin ennen. Ihan normaalia kai
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mikä tekoälyketju tämä on? Ei päätä eikä häntää vastauksissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo selittyy jos nuo muut otti CV-injektion mikä edelleen on pedon merkki ja sinä et, tai toisinpäin ja myös jos sinä vielä uskot Jeesukseen ja muut ovat antikristuksen hengen, joka vaikuttaa olevan ajan henki, vallassa. Eihän silloin voi olla enää oikeastaan mitään yhteistä.. Mitä yhteistä valolla on pimeyden kanssa Toinen Korinttilaiskirje 6:14
Nyt hoitoon nopeasti!!!!! 😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli sama joskus 30v päälle kun ehdittiin ja kaverilla alkoi mennä möläyttelyt ja huono käytös niin överiksi että nyt kun olemme 45v, emme ole enää vuosiin olleet tekemisissä. Hänellä siis kaikkea rattijuoppoutta, muiden haukkumista, besservisseröintiä vaikkei tiennyt mistään mitään, johtajuuden halukkuutta jne.
En tiedä, minusta hän ei nuorempana ollut ihan tuollainen vaikka kyllä on pokannut kavereidensa miehiä jne. Vai enkö vain huomannut? Halusin katsoa läpi sormien?
Mene ja tiedä mutta elän itse tasapainoisemmin ja draamattomammin nykyään kun ei tarvitse enää olla varpaillaan yhden henkilön takia että joudunko näissä illanistujaisissa itse hänen höykytettäväkseen...
30+ ei enää halua tuhlata aikaa mihinkään turhiin tyyppeihin, kun taas 20+ saattaa katsella monenlaista eläjää kaveripiirissään. Draama ei samalla tavalla häiritse, vaan voi olla jopa hauskaa kuulla mitä kaikkea on taas tapahtunut. Sitten kun aikuistuu, niin ei jaksa yhtään mitään draamaa eikä kiinnosta yhtään ne draamailijoiden stoorit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ehkä ikä tehnyt tehtävänsä. Olen tosin jo 30++++++++++++++
Olen miettinyt viime aikoina ihan samaa. Ystäväni ajelee ties minne maakuntiin muiden kanssa ajanviettoon, mutta meidän luoksemme ei koskaan tule, vaikka asumme aika lähellä. Lisäksi hän tuntuu arvostelevan meidän elämäämme oudoilla tavoilla, on levoton vieras ja kyselee että remontoidaanko sitä ja tätä ja itse sitten sanon että no ei tosiaan olla remontoimassa. Että sori vaan jos sulle ei kelpaa. Ennen ajattelin että hän on mukavan vieraanvarainen, mutta nykyään tuntuu että se on ystävyyden keskeinen ehto että me käytämme aikaamme hänen luonaan, hänen luokseen tulemalla.
Ihmisten arvot ja kokemusmaailma voivat eriytyä hyvinkin kauas vuosikymmenten aikana. Ei kai siinä mitään ihmeellistä ole, jos ei huvita pitää yhteyttä ihmisiin, jotka kokee ärsyttäviksi. Itsellänikin on yksi kaveri, jonka näkeminen ärsytti joka kerta ehkä vuoden pari ennen kuin tajusimme kumpikin olla ottamatta yhteyttä. Meillä ärsytys johtui siitä, että toinen jäi pois töistä elämään koroillaan ja kun muutaman vuoden tuijottelee lähinnä televisiota ja jotain insta-influenssereita, niin kyllä siinä itsekin pikkuhiljaa alkaa kärsiä aivomädästä. Lisää tähän vielä uskomus, että itse on parempi ihminen kuin muut, joiden pitäisi vaan mennä töihin.
Alue: Aihe vapaa
Onko kellään muulla käynyt näin?