masentaa! 30-kriisikö?

Mä olen aina ollut elämääni tyytyväinen ja enemmänkin. Olen menestynyt elämän eri osa-alueilla yllättävänkin hyvin, minulla on ollut paljon ystäviä ja olen ollut kaunis. Kaikki se tuntui vähintään oikeutetulta vaikean lapsuuden jälkeen. Koin, että minusta vielä tulee jotain suurta...se olisi kuin tuhkimo tarina.

Mutta nyt yht äkkiä heräsin todellisuuteen. Lapsen saannin jälkeen ei oikein mikään enää ole luistanut. Raskauden jälkeisestä masennuksesta ei ole kyse, sillä lapsi on jo 1,5 vuotta. Olen työtön ja en pääse mihinkään työhön, koska minulla on pieni lapsi. Asiaa ei helpota se, että ala minne pyrin, on nuoria varten ja minulla ikää on nyt 29-vuotta. Viimeiset hetket on käsillä ja haluaisin jo lisää lapsiakin. Tuntuu, että pakka hajoaa käsiin. Suolaa haavoihin ripotteli mies joka totesi minun olevan vanhan näköinen. Ei kuulemma tarkoittanut pahalla, vaan katseessani ja olemuksessani on jotain elämänkokemusta joka tuo ikää lisää. Ryppyjä se vaan tarkoitti. Että se siitä viimeisestäkin hyvästä...kauneudesta!

En nyt oikein tiedä, mitä tällä kirjoituksellani haen, mutta teki mieli purkaa sydäntä. Onko tämä nyt sitten se 30-kriisi ja miten tästä noustaan?