Minua ärsyttää ihan suunnattomasti kun lapseni huomauttelee puheestani.

Ärsyttävää, ja monet jäähyt onkin jo asian vuoksi istunut huoneessaan. Minä en nimittäin siedä sitä että ruvetaan vänkäämään loputtomiin vastaan sanomisiini tai niitä vääristellään tai juuri tuollaista kuin ap:n esimerkissä.

lapsi huomauttaa, muttei haittaa.

Lapsia myös kolme, ja monesti menee nimet sekaisin juuri silloin kun haluan jonkun lapsista tulevan paikalle..

Mulla kun on kolme omaa koululaista, ja neljä kokopäivästä hoitolasta (ja kesälomillahan kaikki on koko päivän paikalla!), niin kun huutelen noilla etutavuyhdistelmillä niitä, niin kaikki kerääntyy puoliympyrään mun eteen, kunnes saan suustani oikean nimen!



Joskus menee aivot niin lukkoon, että täytyy osoittaa sitä lasta jolle oli asiaa, ja todeta että "sinä, mulla oli...."



Ja noille kaikille alkaa jo ollakin ihan keskinäinen vitsi mun pääkopan nimeämishäiriöt =D

Meillä ei sitä kyllä noteerata sen kummemmin. Joskus jos menee ihan hullunkuriseksi, nauretaan kaikki.

nimillä Heli-Jaana-mikäsinäoot ja Jaana-Heli-mikäsinäoot :-)

mutta hän saa sen anteeksi... Hänellä kuitenkin on useampi oma lapsi, pitkälti toistakymmentä lapsenlasta ja lapsenlapsenlapsiakin alkaa olla jo melkein kymmenen...

Mä olen niin tottunut siihen, että mä olen aina "tarja-niina-heidi-kaisa-mikäsänytolitkaan"...

Mun isä kyllä tekee samaa... ja meitä ei ole kuin kolme siskosta ;) Ehkä se on periytyvää...

millaista on päiväkodissa: 14 lasta ryhmässä ja monella vielä samantyyppisiä nimiä. Usein tulee koko litania ja sitte vasta se lapsi jota tarkoittaa. Ja kun pitäisi vielä nopeasti herättää ko. lapsen huomio niin ei oo helppoa.