Mitä tatuoinnit kertovat ihmisestä?

Kun tatuoinnilla on tärkeä merkitys, ei siihen ole " syytä kyllästyä" . Ja minua ei ainakaan kiinnosta muutenkaan tuhlata aikaani kuvitella, miltä näytän 50v. päästä! ;)

-5-

Mutta onneksi meitä on erilaisia ihmisiä olemassa, jotka tykkää eri asioista. Ajatelkaa, jos me kaikki olisimme samanlaisia! Ei voisi haukkua ketään ;)

Rastoja, hiusten värjäämistä, kenkien lukumäärää ei voi kuitenkaan mitenkään verrata TATUOINTEIHIN, koska tatuointi on useimmissa tapauksissa koko elämän kestävä ratkaisu.. hiusväriä saa vaihdettua niin usein kuin tykkää. Hyvin harvalla on varaa poistattaa tatuointi.



Minusta on vain harkitsematonta tatuoida kroppaansa koko elämän kestävillä kuvilla. Kannattais varmaan miettiä miltä se tatuointi näyttää esim. 50 vuotiaana. Tai jos lihoo niin, että tatuointi venyy rumaksi XD Onhan se kuitenkin jokaisen oma päätös. Tiedän ihmisiä, jotka on myöhemmin katuneet tatuointien ottamista.



Ja jotenkin tuntuu, että jokainen tatuoinnin ottanut ainakin jossain vaiheessa elämäänsä kyllästyy niihin ainakin väliaikaisesti... mutta tämä on vain minun intuitioni, eihän se välttämättä pidä paikkaansa. Itse en ottaisi koskaan tatuointia, koska tiedän, että kyllästyisin.

Kun tatskat oli kovasti muodissa jokunen vuosi sitten, kaikilla ämmillä oli joku kukkanen/perhonen/väkerrys joko nilkassa tai sitten siellä ala- tai yläselässä.

Varsinkin niitä tassunjälkiä olen nähnyt ainakin 20 naisella, toooosi omaperäistä!

Ja miksi ne on AINA yh-äitejä?? Onko se joku luonnonlaki ;D

itselläni on kolme. Kun otin ensimmäisen tatuointini joskus silloin vuosia sitten, huomasin hyvin pian että siitä kuvasta tuli luonnollinen osa mun vartaloa. en mä kyllästy sen enempään omaan nenääni tai sormiini jne kuin tatuointiinkaan. Ne on kaikki osa mua, enkä ymmärrä miten voisin niitä katua. Niin, enkä ole elämäni päivänä ollut jakorasia tai huligaani :D

Ei ole kyllästynyt eikä iho ole mitenkään rytyssä. Eletyn elämän soisi näkyvänkin sitten jo vanhainkoti-iässä jotenkin, joka sitten koittaa jos koittaa siinä 70-80 vuoden hujakoilla. Minulla eräs piirre itseäni on tatuointi.

koittakaa nyt ihmiset ymmärtää että kaikki eivät esittele tatuointejaan vaan ottavat semmoisen tarkoituksella paikkaan josta se ei näy. Minusta se paikan valitseminen on vähintäänkin yhtä tärkeää kuin itse kuvan miettiminen.

Vierailija:

kuvasta tuli luonnollinen osa mun vartaloa. en mä kyllästy sen enempään omaan nenääni tai sormiini jne kuin tatuointiinkaan. Ne on kaikki osa mua, enkä ymmärrä miten voisin niitä katua.

Ajattelee olevansa jotenkin rohkeampia ja " kovia mimmejä" , kuin sellaiset, jotka ei halua mitään kuvia ihoonsa.

Niinkuin Morre tuossa jo sanoikin, niin yllättävää kyllä useimmat tatuoidut tosiaan ymmärtävät, että tatuointi kulkee mukana koko elämän. Sen lisäksi aika moni tajuaa myös sen, että me kaikki vanhenemme ja kehomme muuttuu sen mukana. Samoin kuin se tatuointi. Ehkäpä tatuoidut suhtautuvat omaan kehoonsa ja iän myötä tuleviin muhkuroihin ja roikkumisiin huumorintajuisemmin kuin muut, sillä enpä ole juuri kuullut kenenkään surevan kyseistä asiaa.



Se, onko tatuoinnin ottaminen harkitsematonta vai ei, on näkökulmakysymys. Jos tosiaan on niin ulkonäkökeskeinen, että vanhenemisen mukanaantuomat muutokset kauhistuttavat, ei varmaan kannata ottaa tatuointia. Aina on kyse riskistä monellakin tavalla, mutta tatuoinnin ottaneet tiedostavat asian.



Ja tosiaan, kyllä siihen kuvaan kyllästyy aika ajoin, aivan niinkuin omaan naamaansakin silloin tällöin. Mutta niin se menee, se kuuluu elämään :)

Vierailija:

koittakaa nyt ihmiset ymmärtää että kaikki eivät esittele tatuointejaan vaan ottavat semmoisen tarkoituksella paikkaan josta se ei näy. Minusta se paikan valitseminen on vähintäänkin yhtä tärkeää kuin itse kuvan miettiminen.

vaikka se oliski paikassa josta se ei näy niin sillä retostellaan, kuinka ollaan nyt oltu niin rohkeita

Molemmilla vanhemmillani on tatuointeja. Lapsuudessani perhetuttavilla useimmiten oli lukuisia tatskoja. Johtuen rock-/cruisingympyröistä, joissa vanhempani liikkuivat.



Kaikki ennakkoluulot tatuointeja kohtaan ovat tulleet minulle tutuksi vasta aikuisena. Enkä ymmärrä niitä laisinkaan. Itse olen nähnyt niin paljon erilaisia ihmisiä, etten heitä tatuointien perusteella voisi lokeroida minnekään luokkaan, kuten " yksinhuoltajat" , " juntit" tms.

siis tatuoinni on kuitenkin niin yleisiä, että enemmän sävähdyttää jos tapaa jonkun jolla ei ole yhtäkään, eikä ole aikeissakaan ottaa....

Kyllä minäkin tosiaan näytin tatuoinnin ystävilleni. Miksi en olisi? Kerron heille aika paljon tekemisistäni ja ostamisistani.

Ihan kuin hekin kertovat minulle.



Ei siihen liity mitään retostelua.



Todella kummallisia näkökulmia?

Ei tatuoinnin ottaminen mitään erityistä rohkeutta vaadi. Ei se ollut (minulle) järin kivuliastakaan.



Minusta synnyttäminen ja ylipäätään lapsen hankkiminen on paljon rohkeampaa!

Vierailija:

siis tatuoinni on kuitenkin niin yleisiä, että enemmän sävähdyttää jos tapaa jonkun jolla ei ole yhtäkään, eikä ole aikeissakaan ottaa....

Yksi ystäväni haluaisi tatuoinnin..

Hän on kysynyt minulta enkö minä haluaisi.. kun sanoin, että en hän tuntui ottavan sen jotenkin loukkauksena..

minusta on jokaisen oma asia haluaako vai ei ja PISTE

mutta asiaan, tatuoinnit on estetiikkaa. kauniita. mageita.

sitten niistä tullee osa vartaloa, ja vartalo vanhenee. se on normaalia.



on ihanaa meikkailla. olis ihanaa vaan tatuoida itseään ( jos olis vehkeet ja taito tai tarpeeks massia)

on ihanaa värjäillä hiuksia. ihanaa ostaa kenkiä ja vaatteita (jos massit riittää).

musta kaikki tää on ihanaa. ja tatuoinnit on ihania.

mun miehen olkapää on kahta ihanampi, koska siinä on upea tatska.

mun huono proosantaito estää mua tarpeeks hyvin kuvailemasta kuinka paljon mä pidän tatuoinneista ja kuinka paljon arvostan hyvien tatuioijien taitoja.

mulla siis 0 tatskaa, byhyy

Juuret muinaisuudessa



Tatuointi ei suinkaan ole mikään nykyaikainen keksintö. On löydetty tatuoinnein koristeltuja egyptiläisiä ja libyalaisia muumioita, jotka ovat peräisin satoja vuosia Kristuksen päiviä edeltävältä ajalta. Tatuoituja muumioita on löydetty myös Etelä-Amerikasta. Monet tatuoiduista kuvioista liittyivät suoranaisesti pakanajumalien palvontaan. Tutkija Steve Gilbertin mukaan ¿varhaisin tunnettu tatuointi, joka ei ole abstrakti kuvio vaan jotakin esittävä kuva, edustaa Bes-jumalaa. Egyptiläisten mytologiassa Bes oli irstas hillittömän juhlimisen jumala.

Vaikuttavat älykkyysosamäärään, seksuaaliseen aktiivisuuteen, itsetuntoon, luonteenpiirteisiin... Vau!

Kylläpä teillä on syntyy vahvoja tunteita toisten tatuoinneista. Mammat taitaa käydä vähän ylikierroksilla ;D