Miten olet antanut anteeksi ihmisille

Usein esim.vuosikymmenien ikäerot tai neuropsykiatriset haasteet tuovat suuria haasteita vuorovaikutustilanteisiin. Miten olet oppinut antamaan anteeksi ihmisille, jotka sanovat tökerösti?

Esim.anoppini sanoi usein että näytän järkyttävän laihalta eikä puolisoni puhu minusta koskaan mitään hänelle. Tätä ihmeteltiin monet kerrat ja se tuntui aika ikävältä. Puolisoni on kyllä myös aika introvertti ja hiljainen, mutta toki se tuntui loukkaukselta ja vaikutti suhteeseenkin paljon, että miksi ihmeessä kuulen tuommoisia kommentteja koko ajan. Mies sinänsä itse silloin näytti tunteitaan paljonkin minulle ja kertoi tunteistaan koko ajan. Hän osti kukkia ja kertoi että rakastaa ja yritti kaikkensa. :)

Muuten anoppi oli sydämellinen ja pyysi aina mukaan joka paikkaan ja halusi kovasti viettää aikaa, paljon enempi mitä itse pikkuvauvan arjessa olisin ehtinyt (kommentit tulivat kuitenkin ennen sitä joten eivät selity esim.suuttumisella). Näimme kuitenkin joka toinen viikonloppu säännöllisesti. Koin että vaikka kuinka yritin "lakaista maton alle" kaikki ikävät kommentit niin ne huusivat päässäni esim. kun menin yksin lenkille. Myös itsessäni on vikaa, että päästän ikävät tunteet liian ihon alle. Miksi ikävät lauseet huutavat päässäni kun menen ulos? Miten olet itse saanut toruvat kommentit päässä loppumaan?:) Tavoitteena olisi päästä yli ikävistä kommenteista, ja ihmettelen miksi en pääse niistä yli, normaalisti ihmiset unohtavat ne helpommin? Olenko henkisesti sairas?