Kihlaus
Kihlaus on muinainen tapa, joka juontaa juurensa Raamatun ajoilta, jolloin vanhemmat tai huoltajat järjestivät avioliitot. Keskiajalla järjestettyjä kihlajaisia käytettiin kuninkaallisten dynastioiden vahvistamiseksi, diplomaattisten liittoutumien solmimiseksi sekä omaisuuden kartuttamiseksi.
Kihlaus määritellään Suomen laissa tilanteeksi, jossa pariskunta sopii menevänsä avioliittoon keskenään. Kihlauksella ei kuitenkaan ole nykyään juridisia seuraamuksia.
Kihlasormus, tai vihkisormus, ei ole edelleenkään pakollinen. Käytännössä sormusten vaihtaminen on kihlaus perinne, jota lähes kaikki parit haluavat noudattaa. Sormukset muistuttavatkin avioliittoon lupautumisesta. Sormuksilla on tärkeä rooli myös evankelis-luterilaisessa vihkikaavassa, jossa sormus on liiton ja yhteyden symboli. Vihkikaavassa pappi lukee sormusrukouksen, jonka jälkeen vaimon tai molempien puolisoiden nimettömään pujotetaan sormus symboliksi sitoutumisesta, yhteydestä, ikuisuudesta ja rakkaudesta.
Kommentit (5)
Nykyään kihlat eivät velvoita astelemaan alttarille vuoden sisään, vaan kihloissa saatetaan olla vuodenpäivät. Ennen ajateltiin, että oli soveliasta olla kihloissa kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen ennen kuin hääkellot soivat ja papin aamen kirkossa kuulutettaisiin.
Monet eivät kuitenkaan pidä kihlausta lupauksena avioliitosta, vaan merkkinä suhteen vakavoitumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Kihlasormus merkitsee monille lupausta avioliiton solmimisesta. Toisille kihlat ovat merkki suhteen vakavoitumisesta.
Kylläpä sinua hiertää kun kihlaus=yhteinen avioaie eikä mitään muuta. Kauhea on yritys muuttaa sanan merkitystä.
Kihlasormus merkitsee monille lupausta avioliiton solmimisesta. Toisille kihlat ovat merkki suhteen vakavoitumisesta.