Kuinka hedonistinet kehtaat olla, kun samaan aikaan miljoonat kärsii nälkää?

Ihan hyvin voin nauttia, en kykene vaikuttamaan nälänhätään.

Itse oon ajatellut köyhiä paljon lähiaikoina. Ei se vaan vaikuta reilulta että täällä herkutellaan ja mässytetään, kun samaan aikaan muualla kärsitään nälästä. Oon laittanut pannaan omia herkutteluja ja joulusuklaat tauolle.

Vierailija kirjoitti:

Itse oon ajatellut köyhiä paljon lähiaikoina. Ei se vaan vaikuta reilulta että täällä herkutellaan ja mässytetään, kun samaan aikaan muualla kärsitään nälästä. Oon laittanut pannaan omia herkutteluja ja joulusuklaat tauolle.

Kuis toi ajattelu auttaa asiaa???

Jos kaikki nälänhätäiset saisi ruokaa 20 vuoden ajaksi, niin meillä olisi triplaten nälänhätää 20 vuoden päästä.

Live Aid ja muut Afrikan auttamisohjelmat saa ihmiset lisääntymään ja luomaan lisää ruuantarvitsijoita.

Vierailija kirjoitti:

Itse oon ajatellut köyhiä paljon lähiaikoina. Ei se vaan vaikuta reilulta että täällä herkutellaan ja mässytetään, kun samaan aikaan muualla kärsitään nälästä. Oon laittanut pannaan omia herkutteluja ja joulusuklaat tauolle.

Hyvä, laita säästyneet rahat lahjotuksiin 🌠

Jos joku kärsii Suomessa nälästä niin ne vähätkin rahat menee takuuvarmasti alkoholiin, tupakkaan tai huumeisiin.

Miten minun nälkäni tekisi kenestäkään kylläistä?

Olen kuin Sanna Marin. Ajattelen että köyhät voivat nauttia minun kauttani luksuselämästä.

Aina kun ostan jotain kallista, niin mietin kuinka joku köyhä varmaan nauttisi siitä. 

No kyllähän mä aika hedonistinen olen. Ironista kyllä, nälänhätään ei auta se että nälkämaihin syytetään rahaa ja ruokaa, kehitysmaalaiset lisääntyvät kuin heinäsirkat. Voisin itsekin lahjoittaa jos sinne kohdistettaisiin sivistystä ja ehkäisymenetelmiä. Nyt siellä katolilainen kirkko häärää käännyttämässä vääräuskoiset ja heikentämässä naisten asemaa entisestään.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuin Sanna Marin. Ajattelen että köyhät voivat nauttia minun kauttani luksuselämästä.

Aina kun ostan jotain kallista, niin mietin kuinka joku köyhä varmaan nauttisi siitä. 

Sanna Marin on nykypäivän Marie Antoinette.

Kun vielä saisi saman kohtalon.

Ei tasan tarkkaan kiinnosta.

Aina on köyhempiä ja rikkaampia kuin juuri minä. Jokaisella on yksilöllinen sisäinen elämä, eikä kaikkia lainkaan haittaa nähdä ihan naapurissakin köyhyyttä ja surkeutta, vaikka itse voisi helposti auttaa. Osa taas tuntee vastuuta koko maailmasta. Tavallaan kumpikin lähestymistapa tuottaa kärsimystä, koska siellä rikkaassa kuplassa eläminen on pitemmän päälle syrjäyttävää ja tuhoaa ihmiseltä terveen suhteellisuudentajun ja toisaalta aito suru vaikkapa gazalaisten tilanteesta ilman että pystyy heitä auttamaan muuten kuin marssimalla ja lahjoittamalla ruokarahaa on myöskin kurja tilanne. Itse häilyn näiden kahden välillä, joskus jaksan sulkea silmäni, toisinaan taas en.

Nykyään on kärsimystä Suomessakin jo niin paljon, että itkuksi menee. Mutta kun on tämä "demokratia", niin ei voi muuta kuin äänestää ensi kerralla viisaammin.

Ruokahalu menee kun tuota Ukrainankin tilannetta ajattelee. Miten onnettomiä vässyköitä meillä on Euroopassa johtopaikoilla... tutisevat Putinin edessä kuin mitkäkin hampaattomat vanhat akat.

Ajatellaan kaikki kovasti maailman köyhiä samalla kun mässytetään herkkuja. Se auttaa niitä varmasti.

Minusta tuntuu, että suurin osa kuluttajista ei erityisesti nauti touhuistaan. Senhän takia sitä kuluttamista tehdään, että voidaan niin huonosti, että pitää epätoivoisesti yrittää saada jostain kiksejä. Tasapainoista elämää elävän ei tarvitse hirveästi kuluttaa tai kimpoilla

Jos lapsena piti syödä ruokaa, joka oli omasta mielestä pahaa, äiti aina torui miten afrikassa lapset näkevät nälkää ja olisivat iloisia jos saisivat syödä tuon pahan ruuan. Niinpä syön joka aterialla lautasen tyhjäksi jotta se afrikan lapsi ei näkisi nälkää.

Näin on ollut aina, nälänhätää on ollut aina. Afrikassa heimosotia, aseisiin riittää siellä rahaa ja tämä kautta aikojen. Totinen totuus on se, ettei nälkää rahalla poisteta maailmasta. 

Kuule kun jo kouluaikana pakotettiin syömään koulussa kaikki mitä lautasella oli, keittäjät jakoivat joten ei auttanut sanoa ettei halua kuin lusikallisen, perusteluna oli kun jossain päin maailmaa nähdään nälkää. Sen ala-asteen jälkeen olen valinnut itse syömiseni ei kiinnosta onko jossain nälkää vai ei, tilanne ei ole muuttunut miksikään sitten 70 luvun, ei siellä missä on nälkä ihmisten vatsat täyty vaikka olisin viikon syömättä 

Mietin toki, paljonkin. On hyvä pitää mielessä, että olemme silkkaa onnekkuuttamme osa yhteiskuntaa, jossa meillä pääsääntöisesti on ruokaa, katto pään päällä ja rauha. Emme myöskään voi olla millään tasolla täysin onnellsisia, koska osa lajitovereistamme - myös lapsia - kärsii joka hetki katastrofaalisesti. Minä ja ajatukseni pysyvät näillä mietteillä kohtuudessa; tiedän olevani kyvyssäni auttaa ja jaksamisessani rajallinen. Silti tiedostan. Ilman tällaista ajatusmaailaa katoaa sekä etiikka että moraali. 

Ap:n vaatimaton elämä = klo 7- 23 päivittäin av:lla.