Tässä yksi syy lisää olla ostamatta Bratz-nukkeja

Tottakai vanhemmilla on vastuu ja tasa-arvon vankkana kannattajana olen varmasti uskon olevani hyvä esikuva lapselleni ja mieheni ei ole sentyyppinen että arvostelisi tyttäreni ulkonäköä.



Maailma on kuitenkin muuttunut siitä mitä se oli kun me olimme lapsia ja nuoria. En puhu nyt vain nukeista vaan ympäröivästä kaupallisesta massakulttuurista jossa tytöillä näyttää olevan arvo vain ulkonäkönsä puolesta. Syömishäiriöt ovat lisääntyneet jyrkästi ja medialla näyttää olevan tässä suurempi rooli. Median antamiin esikuviin lapset vertaavat jatkuvasti itseään, tätä ei voi kukaan kiistää. En ole nyt eniten huolissani omasta tyttärestäni vaan ajattelen asiaa maailmanparannusmielessä. Ja haluisin että lapseni saisivat olla rauhassa lapsia ilman että aikuisten " seksikästä" kaupallista massakulttuuria tyrkytetään jo niin varhain.



Missä ovat aktiiviset Peppi-tyyppiset sankaritarnuket (muut kuin peppi-nukke), joiden kanssa voi leikkiä muullakin tavalla kuin laittaa hiuksia tai pukea. On tutkittu että pojille suunnatut nuket ovat aktiivisia toimijoita, joilla on kädessä jotain. Kun taas tytöille suunnatut passiivisia " hyvännäköisiä" .

Itse koin lapsena ja nuorena että halusin kehittää itsessäni muitakin osa-alueita kuin vain " tyttöjen juttuja" ja toive-ammattina oli tulla yrityspomoksi tai etsiväksi. Barbi-leikkien lisäksi muistan monet sankaritar -leikit mutta vain Peppi oli ainoa jonka tunsin näissä tilanteissa esikuvaksi. Muutaman kerran kävi niin että minua ja ystävääni ei otettu mukaan minua kiinnostaviin poikien leikkeihin, vain siksi että olimme tyttöjä eli toisin sanoen en saanut tämän jaottelun takia ehkä kehittää jotain osa-aluettani itsesssäni. Ja näinhän käy valitettavasti lukemattomille pienille tytöille ja pojillekin joka päivä - he eivät saa kehittää ulkoa annetun sukupuolirajan ylimenevää puolta itsessään.



Koska minulla on myös poika, haluisin että lapseni myös isompina kun ovat päiväkodissa ja koulussa saisivat leikkiä sukupuolineutraaleilla leluilla. Toisaalta en nytkään pysty estämään tämän kulttuurin vaikutuksia, mennessämme leluosastolle silmille hyppäävät hirviömonsterit ja sankarimiehet jotka ovat tarkoitettu pojille (pakkauksessa ja mainoksíssa pojat leikkivät niillä) ja melkein yksinomaan vaaleanpunaisiin paketteihin pakatut tyttöjen lelut (nuket yms). Miksi näin? Tiedän kyllä että vaihtoehtoja leluille löytyy, mutta niukasti.



Lasten kehityksen kannalta haitallista että jo lapsena pitää lelutkin jo lokeroida. Miksei joku hoidettava poni voisi olla sukupuolineutraalissa paketissa jotta pienet pojatkin (ja heidän vanhempansa...) tuntisivat sen enemmän omakseen. Äskettäin lelukaupassa 2v poikani halusi saada sellaisen ponin ja lupasin hankkia sen synttärilahjaksi. Mutta on paljon vanhempia jotka tässä tilanteessa sanoisivat pojalleen suoraan että tuo on tytön lelu, et voi saada sitä.



Markkinoinnin ammattilaisena tiedän tarkasti miten tehokasta mainonta on nykyään ja se tulee monesta eri kanavasta: televisiosta, videoista, filmeistä, tuotepakkauksista ja lehdistä. Sukupuolineutraali leluteollisuus ei ole taloudelluisesti kannattavaa, jos perheeseen syntyy pojan jälkeen tyttö, hän voisikin leikkiä samoilla leluilla - jotta tämä estetään saadaan lisämyyntiä pitää saada ihmiset ostamaan tässä tapauksessa tytölle lisää ja siten eri leluja joten on haluttu segmentoida ja erityiseti paketoida (!) molemmille sukupuolille omanlaiset lelut.



Tottakai poikia ja tyttöjä ja varsinkin eri yksilöitäkin kiinnostaa erilaiset lelut tai leikit mutta erot eivät ole niin suuret mitä massakulttuuriin kuuluva vaate-ja leluteollisuus haluaisi sen olevan. Tiedän tämän koska minulla on sekä poika ettätytär.

mutta bratz-nuket on vain yksi esimerkki... lelujen lisäksi useiden lasten vaatemerkkien kaksimieliset tekstit jne, vaikuttaa myös... Ajattelen myös, että vanhempien oma käytös vaikuttaa myös tosi paljon. Siis jos vanhemmat ovat tasapainossa itsensä ja toistensa kanssa, niin lapselle kehittyy helpommin terve kuva itsestään.



Boikotoin itse myös kaikkea edellä mainittua lasten ja nuorten välineellistävää tyyliä/tuotteita jne.

varsinkin musiikkivideot ovat ihan kamalia.



Mutta miten Bratzit eroavat esim. Barbeista? Bratzit ainakin ovat selkeästi sellaisia, ettei kukaan voi sellaiselta näyttää (valtava pää suhteessa ruumiiseen) .Barbit ovat paljon enemmän real-alike.



Bratz videot, joissa käytös todella hömppää, ovat asia erikseen.

viime aikoina olen ihmetelly erityisesti Barbie-nukkeja. Kun eikös niihin muutama vuosi sitten lisätty rintoihin nännit?!



Täytyy kysyä että miksi ihmeessä 5v tytön (tai miksei pojanki) täytyy siinä iässä ymmärtää että tisseissä on nännit? Eikös se selviä ihan käymällä äitin kans saunassa? Ja toisekseen niillä on AINA kapea vyötärö ja suuret rinnat, puhumattakaan pitkistä hiuksista. Kun oikeasti meitä ihmisiä on pitkää, pätkää, lihavaa, laihaa, suuri rintaista ja täysin rinnatonta.

Minun mielestäni leluja ei voi syyttää. Minun työni vanhempana on kasvattaa lapseni tietämään mikä on oikea kuva esimerkiksi naisesta. Lapseni voi leikkiä millä leluilla tahansa oppimatta väärää kuvaa naisesta, kun heillä on turvallinen koti missä leikkiä. Jos jotain asiaa salaillaan ja siitä tehdään mörkö, niin silloin lapsella herää mielenkiinto asiaa kohtaan ja varmasti tulee vääristynyt mielikuva kun asiaa vain salaillaan ja siitä ei puhuta. Miksi alastomuus ja seksuaalisuus on niin kauheita asioita? Miksi lapselle ei voisi opettaa pienestä pitäen että alastomuus on luonnollista ja kaunista.

Mielestäni on järkyttävää että alusvaatemainoksia syytetään namusetien innostamisesta. Sama juttu että minihameessa kävelevän naisen saa puistossa raiskata!

Jos tuolla tutkimuksen kriteerillä pitäisi luopua leluista niin meillä ei juuri olisi leluja, kaikkihan jollain tavalla halventaa jotain ihmis- tai eläinryhmää...

seksiä tai naista alistavaa toimintaa. Nuket ovat äitejä, sikoja ja kavereita jotka käyvät kaupassa, laittavat ruokaa, vievät lapsia leikkipuistoon jne. Ja nuket puetaan usein kunnon vaatteisiin eikä tyttö ne minimaaliset alkuperäisvaatteet juuri kiinnosta. Niin kauan kuin lapseni leikit pysyvät lapsen omaisina niin ei ole huolissani millä hän leikkii. Mutta eim. Braz videoita yms. en anna hänen katsella niiden ikävän kielenkäytön jne. takia. Enemmän minua huolestuttaa vaateteollisuus joka syytää markkinoille vaatteita pienille tytöille jopa vauvoille jotka ovat tuollaista teini pissis tyyliä ja aivan liian seksikkäitä pienten lasten pitää. Läpinäkyvät napapaidat ja mikrokokoiset minihameet eivät todellakaan anna tytölle oikeeta kuvaa siitä miltä tytön pitää näyttää ja siksi onkin kurjaa että vanhemmat kuitenkin pukevat lapsiaan näihin vaatteisiin ja kun tyttö on tietyn ikäinen haluaa hän olla kuin kaverinsa ja sitten saa vääntää niistä vaatteista kättä lapsen kanssa.

Kohta 4 vuotias tyttö on nyt talven aikana hurahtanut kyseisiin nukkeihin ja voi sanoa että niillä leikkimenen on ainakin kehittänyt lastani.brats tyttöä hänellä ei vielä ole mutta poika on .Ja niillä leikitään kotia ,matkustelua,jne... siis todella leikitään eikä vaan levitetä ja kohkata.Saataa jutella nukeilleen reilun tunninkin omassa huoneessa,pukea ja passata niitä ja siis kyseessä on tyttö joka ei ennen oikeen kiinnostunut mistääm leluista,piirteli ja palapelejä teki vaan ja luettiin.

Minustakin se on aikuiset jotka tän maailman niin seksitää ja koton ajo kauhistella alstomuutte jne.Eihän lapset itse häpeile alatomuuttaan jne.Ja mielummin tyttö laittaa niitä minihameja jne nukkien päälle kun itselleen.Olen ainakin huomannut että mitä enemmä lapsena rajoittaa niin murkkuna ne kaikki lävähtää vanhempien kasvoille,vaikka olis koko elämä eletty ku pyhä koulussa.

Siis kohtuu kaikessa myös lapsien varjelussa.

Minulla tytöt vielä pieniä ( 1v5kk ja 3v ), eikä kyseiset nuket vielä kiinnosta. Kovasti isompi jo katselee ja ihailee prinsessoja ja pitkiä hiuksia. Samoin vaatteista on kovasti kiinnostunut molemmat ja vaatteita sovittelevat. Korut ja pompulat, siis kaikki tyttömäinen kiinnostaa.



Lähtökohtana on mielestäni se, miten äiti itseensä suhtautuu. Äiti luo omalla käyttäytymisellään mallin lapselle siitä, millaista on olla nainen. Itse tykkään kaikesta kauniista, tykkään vaatteista ja kengistä. Meikkaan ja laitan hiuksia. Oma äitini oli samanlainen joten mallin olen saanut sieltä. Tärkeää on mielestäni se, että on tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on. Se välittyy lapsille. Laihduttamisesta tai lihavuudesta puhuminen kaikenaikaa ei myöskään kannata. Ennemmin korostan sitä että kaikki ovat kauniita sellaisina kuin ovat.



Myöskin tuo luonnollinen suhtautuminen alastomuuteen on mielestäni tärkeää. Lasten joskus tukaliinkin kysymyksiin on vain vastattava asiallisesti ja kielellä jonka lapsi ymmärtää. Meillä kovasti ihmetellään isin erilaisuutta.



Jos haluaa boikotoida kyseisiä nukkeja, se on ihan ok, itse kuitenkin ajattelen että jos ne lapsia kiinnostavat, niin niillä sitten leikitään. Kuitenkin keskustellaan siitä, että oikeasti ei olla sen näköisiä. Sitäpaitsi ainakin isommat lapset leikkivät kaverin luona jos ei kotona ole.



Ja tuohon vaatetarjontaan. On todellakin vanhempien valinta millaisissa vaatteissa lapset liikkuu. Tarjontaa on niin paljon, että sieltä löytyy jokaiselle jotain. Itse olin pukenut puolivuotiaani farkkumekkoon juhlissa ja sain kommentin, että tyttö on niin aikuismaisesti puettu. Sitä jäin kyllä vähän miettimään.



Minsku kera pikkuneitien

Olet pitkälti hyvin oikeassa tässä kirjoituksessasi. Alastomuus ja seksuaalisuus ovat todellakin kauniita asioita.

Mutta nykyaikana on vallalla sellainen käsitys että että erityisesti naisen täytyy sopia tietyyn muottiin ollakseen kaunis alastomana (hoikka, isorintainen, pitkähiuksinen). Tämä käsitys näkyy myös leluissa, nämä barbit ja bratzit ovat juuri sellaisia. Minä ainakaan en ole nähnyt yhtään lihavaa barbieta. Samoin ovat monissa mainoskuvissa missä naiset esiintyvät, kaikki viimeisen päälle hoikkia. Syksyllä pyöri televisiossa Seppälän mainos jossa esiteltiin " normaalipainoisia, oman elämänsä sankari-naisia" mutta ei edelleenkään yhtään oikeasti todella ylipainoista naista, eikä kyllä miestäkään.

Lyhythiuksisista tytöistä ja naisista sanotaan melkeinpä aina että hän sporttinen.

Näin vääristyneellä julkisuuden ihmiskuvalla ei ole mikään ihme että tytöt viimeistään murrosiässä alkavat katsella itseään todella kriittisin silmin ja todeta että eivät ole kauniita tai seksikkäitä koska eivät mahdu mittoihin ja muotteihin, ts. vaikea arvostaa itseään juuri sellaisena kuin on. Tässä vaiheessa välit vanhempiin voivat kipuilla pahastikin ja päällimmäisenä on se mitä ystävät (ja ne pojat itsestä ajattelevat).

mina-77:

Minun mielestäni leluja ei voi syyttää. Minun työni vanhempana on kasvattaa lapseni tietämään mikä on oikea kuva esimerkiksi naisesta. Jos jotain asiaa salaillaan ja siitä tehdään mörkö, niin silloin lapsella herää mielenkiinto asiaa kohtaan ja varmasti tulee vääristynyt mielikuva kun asiaa vain salaillaan ja siitä ei puhuta. Miksi alastomuus ja seksuaalisuus on niin kauheita asioita? Miksi lapselle ei voisi opettaa pienestä pitäen että alastomuus on luonnollista ja kaunista.

monen kokoisia, näköisiä ja värisiä. Ja jos oikein miettiin niin jos tulisi susirumia Barbeja tai liahavia Brazeja niin kuka pikkutyttö niillä leikkisi? Pikkutytöthän elävät prinsessa vaihetta jossa kaikki kaunis miellyttää silmää eikä ajatella leikeissä kovin konkreettisesti. Eihän muutkaan btyttöjen lelut, nuket yms. ole aina aidon kaltaisia tai muuten pitäisi söpöjen vauvanukkejen joukossa olla myös niitä lihavia, keskosia, hörökrvaisia, kierosilmäisiä, kehitysvammaisia yms. nukkeja. Kukaan ei kuitenkaan boikotai tai kiellä tyttöään leikkimästä näillä näteillä vauvanukeilla jotka myöskään eivät anna oikeeta kuvaa siitä millaisia vauvat oikeasti ovat. Sama pätee moneen muuhunkin leluun eli jos kaikista alkaa etsimään sitä miten ne korreloivat todellisuutta niin pian ei lapsilla ole ollenkaan sellaisia leluja joilla voisivat leikkiä.



Eli se millä lapsi leikkii ei ole tärkeää vaan se millaisen kuvan ihmisistä vanhemmat lapsilleen välittävät. Siinä kyllä yhdyn monen mielipiteeseen että telkkarista ja mainoksista lapset saavat ihan liian seksistisen kuvan naiseudesta vaan onko lasten sitten pakko sitä telkkaria katsella. Sitä voi jokainen sitten harkita jos haluaa lapsiaan suojella liian seksistiseltä naiskuvalta.

Kyllä se niin on, että turha tuota mediaa ym. on syyttää, vaikka vääritynyttä se nykyään onkin. Vanhemmilla on vastuu kasvatuksessa, se vaan tuntuu monilla olevan hukassa.

Itse olen lapsuuteni leikkinyt Barbieilla, eikä minun ruumiinkuva ole vinoutunut, ei myöskään ole tullut syömishäiriöitäkään, ja seksuaalisuuteni kanssa olen sinut.

Luinpa töissä yhden tutkimuksen, jossa kerrottiin, että tutkimustulosten mukaan isän kommentit tyttären painosta, etenkin jos isä on itse ylipainoinen altistaa helpommin anoreksialle.

Siis tervettä järkeä ja vastuuta kasvatukseen, turha on aina ulkopuolista tahoa kaikesta syyttää.