Pitääkö väite paikkansa että parisuhteessa (ongelmissa yms) ei ole voittajaa eikä hävijää. Ollaan tiimi, ei kilpakumppanit!

Pitää, jos ruvetaan kilpailemaan suhde kärsii ja joskus jopa loppuu.

En olisi hetkeäkään suhteessa joka tuntuisi kilpailulta tai jossa nainen yrittäisi jotain valtapeliä. Jättäisin heti.

Tiimissä on välillä erimielisyyksiä

Se kuinka niistä selvitään ja millä tyylillä on toinen juttu

On voittajia. Jos esim. onnistuu vieraannuttamaan ja kaikki kärsii, niin se on voitto!

Mun mies oli lapsuudenkodissaan oppinut että riita = toiselle huudetaan suutuspäissään todella pahoja asioita. Mitä pahempaa keksii, sitä parempi. Ja se joka keksii sanoa jotain niin rumaa ja loukkaavaa että toinen ei enää pysty sanomaan mitään, on voittaja.

Hän on aina ollut muuten äärimmäisen rauhallinen ja hellä, mutta riidassa muutuin viholliseksi NAPS. Sen näki hänestä kun napsahdus tapahtui, en ollut enää vaimo vaan pahin vihollinen jota vastaan täytyy taistella kaikin keinoin. Haukkua huo*aksi ja vaikka mitä. Lapsesta saakka oli noin joutunut puolustautumaan.

Todella tuhoavaa.

Riippuu siis suhteesta.

Mieti mieti mieti

Hyvä Mies, nuori tai iäkkäämpi! Jos lyöt naista niin on hyvin kyseenalaista voiko sen jälkeen enää olla mitään seksiä välillänne. Seksi saattaa tuntua vain väkisinmakaamiselta eli raiskaukselta - myös muiden miesten kanssa myöhemmin! Tämä on vakavaa ja erittäin surullista! Kerron omasta kokemuksestani - ei ollut enää palaamista entiseen suhteeseen ja se oli sitten loppu siihen paikkaan vaikka ehkä roikuttiin vielä jokunen vuosi! Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja jos kadut niin se saattaa painaa mieltäsi - myös ehkä naisenkin jos hän rakasti sinua - koko lopun elämääsi ja et ehkä pääse asiasta koskaan yli. Ei ole kaikkien naisten vika jos yhteiskunnasta on tullut niin kummallinen että se syrjäyttää miehet ja naiset selviävät paremmin. On kamalaa, että nykykoululaitos ei oikein ole poikia varten ja suosii naisia näiden ominaisuuksilla. Kuka osaa sanoa mikä on johtanut tämmöiseen kehitykseen ja tähän pisteeseen? On ehkä yliarvostettu jotain 'kirjaviisautta' mikä on ollut aivan hölmöä! Alkakaa ajaa asiaa että saatte poikakouluja, joissa kunnon miehet ovat opettajinanne! Älkää unohtako että teillä on siskoja - yrittäkää luoda mitä parhaimmat suhteet siskoihinne ja suojautukaan yhteiskunnan tyrkyttämää paskaa vastaan, mutta älkää lyökö naisia. Välttäkää irtosuhteita ja varsinkin kaikkea vieraitten naisten kanssa! Kristinusko oikein ymmärrettynä ei alista naista, vaan mies ja nainen ovat toistensa kumppaneita ja molemmilla on omat roolinsa. Lapsi on yhteisen rakkauden seuraus. Ihmisen keho on pyhä ja lapsen sikiäminen on pyhä tapahtuma joka tapahtuu naisen kehossa. Ihmisen ei kuulu jakaa kehoaan usean kanssa. Kristinusko ymmärtää, että kaikki eivät sovi parisuhteeseen: jotkut ovat syntyneet sellaisina, jotkut on maailma tehnyt sopimattomiksi jne... Sukupuolet toimivat myös peilinä toisilleen - mitähän se mahtaakaan merkitä - aika hyvä juttu!

Hyvää joulun odotusta ja ihanaa joulua kaikille Suomen ihanille miehille, jotka haluavat olla kunnon miehiä! 

 

Joillakin niin perkeloinen ego, että joka asiasta pitää vängätä, ettei vaan ego kärsi.

Voittaja on se joka ymmärtää ettei oma voitto ole sama asia kuin vastapuolen häviö. Usein se laihaltakin tuntuva kompromissi voi olla pitkässä juoksussa kummankin kannalta parempi kuin täydellinen selvävoitto (tai häviö) vastapuolesta. En ymmärrä mihin kyky tehdä kompromisseja tuntuu hävinneen niin parisuhteista kuin politiikastakin.

Tietysti.

Noinhan sen pitäisi olla, mutta ei siltikään usein ole. Riippuu täysin parisuhteen osapuolista ja siitä millaiset persoonat suhteessa keskenään ovat. Tasapainoinen fiksu ihminen pystyy tuohon, mutta ikävä kyllä parisuhteessa on monenlaisia ihmistyyppejä.