Äitini ei ole koskaan pitänyt minusta

Ja sen on aina huomannut käytöksestä, ja on hän sen ihan suoraan sanonutkin. Syy on se, että olen hyvin erilainen ihminen kuin hän ja hän ei voi sitä ymmärtää tai sietää. Olen siis vääränlainen ihmisenä. Sisarukseni ovat enemmän äitini kaltaisia, joten ovat "hyviä ja mukavia". Silti minulla ei äitini mielestä olisi oikeutta tuntea vastavuoroisesti samanlaisia tunteita äitiäni kohtaan, vaan minun pitäisi arvostaa ja rakastaa häntä vain sen perusteella että hän on äiti. Sisarukseni ovat enemmän tekemisissä hänen kanssaan ja käyvät useammin ja tästäkin kuulen jatkuvaa syyllistämistä, mikä hiukan ihmetyttää koska äitini ei pidä seurastani. Nyt joulun alla taas alkaa tämä vihjailu ja kiristäminen. Teen niin tai näin , pilaan äitini "jouluidyllin" ja minä saan kuulla viikkotolkulla arvostelua ja valitusta. Itse en juurikaan näe pointtia, miksi pitäisi yrittää edes lavastaa joku hemmetin ihannesukujoulu, koska tunnelma on ihan jäätävän feikki. 

Onko muilla tällaista?