En ole työelämässä = en tiedä mistään mitään enkä osaa yhtään mitään
Tällainen oletus ihmisillä tuntuu olevan.
Vähän epäreilua, että missä tahansa työssä oleva ihminen on jotenkin automaattisesti pätevämpi ymmärtämään maailmaa kuin sellainen, joka syystä tahi toisesta ei ole työelämässä.
Miten voi olla niin yllättävää, että osaankin puhua hyvin englantia ja ruotsia, osaan kirjoittaa selkeitä ja ymmärretäviä tekstejä (tämä aloitus ei ole sellainen, tiedetään, kun tippa linssissä täällä näpyttelen puhelinta) ja osaan keskustella vaikka nyt sitten ajankohtaisesta Yhdysvaltojen politiikasta? Miten ihmeessä voi olla niin outoa, että luen kirjoja ja kuuntelen podcasteja ja seuraan uutisia? Miksi se on ihme ja kumma, että olen matkustanut paljon?
En näe koskaan samaa alentuvaa suhtautumista yhtään kehenkään, oli ammatti sitten laitoshuoltaja tai myyjä apteekissa tai mitä vain. Mikä minussa on niin säälittävää?!
Terveisin ihminen, joka on pitkäaikaisen sairauden vuoksi sivussa työelämästä, ja joka ei kelvannut vapaaehtoisessa hommassa mihinkään tehtävään koska "minulla ei näytä olevan mitään vahvuusaluetta". Kyseessä siis ihan lapsen harrastusseuran organisoimat kilpailut.
Kommentit (9)
Ehkä vain liikut huonoissa piireissä? Jotain epävarmoja pyrkyreitä kaikki?
Itse en ole tuohon törmännyt ja vaikka törmäisin, en välittäisi. Olen vapaaehtoisesti ollut poissa työelämästä nyt puoli vuotta ja väitän että olen onnellisempi kuin moni työssäkäyvä. Joten mitä väliä muiden mielipiteillä edes on?
Joo, näin tuntuu olevan. Nykyään ajatellaan että jos ei ole syystä tai toisesta töissä, niin ei osaa mitään. Totuus on monesti aivan toinen. Minua ärsyttää yhden alan fakki-idiootit, jotka kuvittelevat itsestään liikoja, sen takia että on se yksi ainokainen tutkinto ja on sattunut pääsemään töihin. Sitten kyykytetään muita, joilla voi olla kymmeniä tutkintoja ja parempi tietämys monestakin asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vain liikut huonoissa piireissä? Jotain epävarmoja pyrkyreitä kaikki?
Itse en ole tuohon törmännyt ja vaikka törmäisin, en välittäisi. Olen vapaaehtoisesti ollut poissa työelämästä nyt puoli vuotta ja väitän että olen onnellisempi kuin moni työssäkäyvä. Joten mitä väliä muiden mielipiteillä edes on?
Onhan sillä väliä, jos tulee dissatuksi pelkästään sillä perusteella että ei käy töissä.
Yleensä vapaaehtoistyöhön ei löydy tekijöitä. Etsi joku paikka mihin tarvitaan vapaaehtoisia.
Minä taas töissä 15 vuotta enkä tiennyt edes tuotteista joita valmistan, kunhan rahasta tein.
No ei ole mitään tarvetta missään lapsen harrastusyhdistyksessä mainita että on sairauseläkkeellä jne poissa työvoimasta niin ihmisille ei tule ennakkoluuloja. Hankit itsellesi uuden harrastuksen ja menet sinne yhdistystoimintaan mukaan (jos sitä todella haluat). Jos sulla on joku korkeakoulu tutkinto niin sitä voit sitten hyödyntää ja sillä voit sitten edetä siellä yhdistyksen sisällä eri hallinnollisiin toimintoihin vapaaehtoisena. Näin et jää yhteiskunnan ulkopuolelle edes vapaaehtoistoiminnassa. Esim taideharrastuksessa se joka osaa sitä taiteen alaa, niin hyvinkin voi päästä toimikuntiin helposti mukaan.
Tunne on sinun oman pään sisällä. Kukaan tuntematon ei tee oletuksia sinusta.
Kyllähän töissä kaikenlaista oppii.
Up