Kontrollointi parisuhteessa, miten voi näkyä?

No jos nyt lähdetään siitä liikkeelle, että parisuhde itsessään on sopimus, missä tarkoituksena on jakaa ja rajoittaa tiettyjä juttuja sellaisella tavalla, mitä muiden kanssa ei tehdä. Eli sinänsä se kontrolli ja joistakin asioista luopuminen kuuluu suhteen luonteeseen

Varmaan se menee epäterveeksi sitten, kun näitä päätöksiä tehdään yksipuolisesti, että mitä rajoitetaan ja mitä ei. Ja että henkilö käyttäytyy individualistisesti, eli piittaamatta toisen osapuolen tunteista ja haluista. En puhu tarpeista, koska perustarpeet varmaan suomessa on kaikilla kunnossa, ja jos parisuhdekumppani rajoittaa esim. ruuansaantia, lienee kyse jostakin rikoksesta

Itse koen varsin epätodennäköisenä, että löytyisi sellainen parisuhdekumppani, jonka kanssa onnistuisi rakentamaan tasapainoisen suhteen. Miesten ja naisten halut ovat niin erilaiset, että jompi kumpi tai molemmat joutuvat tekemään tosi isoja kompromisseja. Ja kun se ei ole pakko, niin miksi tehdä

Siihen tottuu ajan mittaan niin, ettei sitä osaa oikein osoittaa sormella, mutta kyllä sen huomaa omasta olotilasta.

Ylös

Minä olin kontrolloijan kanssa naimisissa, oli joo hankala tunnistaa. Koska hän keskusteli ja kysyi mielipidettäni. Kontrollointi tuli esille siinä, että hän teki aina lopullisen päätöksen. Joskus esim kesälomasuunnitelmani meni läpi, mutta _hän_ päätti sen.

Ero tuli, kun mies otti salasuhteen. Muistan vieläkin, kun hän ilmoitti minulle, että _hän_ ei ole vielä päättänyt, kumman naisen valitsee. Silloin minä sanoin, että _minä_ päätän tämän -otin ja lähdin. Ai että tuntui hyvältä kerrankin päättää jotain!

Vierailija kirjoitti:

Minä olin kontrolloijan kanssa naimisissa, oli joo hankala tunnistaa. Koska hän keskusteli ja kysyi mielipidettäni. Kontrollointi tuli esille siinä, että hän teki aina lopullisen päätöksen. Joskus esim kesälomasuunnitelmani meni läpi, mutta _hän_ päätti sen.

Ero tuli, kun mies otti salasuhteen. Muistan vieläkin, kun hän ilmoitti minulle, että _hän_ ei ole vielä päättänyt, kumman naisen valitsee. Silloin minä sanoin, että _minä_ päätän tämän -otin ja lähdin. Ai että tuntui hyvältä kerrankin päättää jotain!

Mun kontrolloijamies tekee samaa. Kysyy mielipidettäni, mutta ennen kuin ensimmäisen lauseen olen saanut sanottua,hän puhuu päälleni. Vuosia kuuntelin kuinka hän syytti minua jatkuvasti päälle puhumisesta, kunnes tajusin että sehän oli juuri toisinpäin.

.

https://naistenlinja.fi/pakottava-kontrolli/

Tuossa linkissä mielestäni erinomainen luettelo:

kontrollointi voi ulottua kodin seinien sisäpuolelta myös kumppanin työpaikalle, harrastuksiin, ihmissuhteisiin, nettipankkiin, sähköpostiin, some-tileihin, iltalenkille tai ostoskorin sisältöön sekä lähimarketissa että verkkokaupassa.

 

Juuri noin se menee. 

https://nollalinja.fi/mika-on-vakivaltaa/henkinen-vakivalta/

Jälkimmäisessä linkissä erinomainen listaus henkisestä väkivallasta:

alistaminen

arvostelu

nimittely

kontrollointi

sosiaalisen kanssakäymisen ja läheisten henkilöiden tapaamisen rajoittaminen

voimakas mustasukkainen käyttäytyminen

eristäminen

nukkumisen estäminen

tavaroiden hajottaminen

lemmikkieläinten vahingoittaminen

edellä mainituilla asioilla uhkailu.

Henkistä väkivaltaa on myös itsemurhalla uhkaaminen, vankilaan tai psykiatriseen hoitoon joutumisella uhkailu sekä toisen jatkuva syyttäminen asioista, joita tämä ei ole tehnyt.

Yritin vuoden verran olla parisuhteessa miehen kanssa joka hienovaraisesti rakensi kontrollin verkon niin etten ensin oikein huomannutkaan.

Olen itse hyvin itsenäinen ja päättäväinen ihminen, joten hän ei oikein onnistunut yrityksessään ja siispä alkoi käyttää jämerämpiä keinoja.  Mm.  myi polupyöräni tietämättäni ja väitti että se on varmaan varastettu. Meidän varasokopista joka oli lukossa.  Myi korujani. Kun aloin tingata vastauksia, kävi uhkailevaksi ja lopulta eskaloitui väkivaltaan.

Siihen loppui se suhde.  Jos ei pidä varaansa jää helposti sen verkon vangiksi.  Kun oikein on siihen pyöritetty voi olla todellakin vaikea enää päästä irti.  Itsetuntokin viedään nin ettei enää luota itseensä. Alistuu. Pitää olla vahva tahto ja luonne ja mielellään vielä ulkopuolista apua eroon päästäkseen.

Tämä voi muuten käydä aivan yhtä hyvin miehelle! Itse olen tuntenut ja sivusta seurannut kahta tapausta. Molemmisssa kontrolli-väkivaltasuhdetta oli kestänyt vuosia, ja molemmat miehet lopulta saatiin pelastettua ulkopuolisten avulla. Kumpikaan ei apua pyytänyt, olivat täysin tahdottomia ja alistuneita. 

Miehet eivät tyypillisesti puhu vaan jäävät kärsimään.

Jos toista alkaa käskeä tekemään asioita tai määräilemään ettei saa vaikka lähtee kaveria tapaamaan niin se on kontrollia. En olisi sellaisen miehen kanssa.