Lue keskustelun säännöt.
Kuvittelitko lapsena saavasi omia lapsia aikuisena?
31.10.2024 |
Tai peräti haaveilitko perhe-elämästä? Minkä ikäinen olet?
Minä elin lapsuuteni 80- ja 90-luvuilla ja silloin pidin luonnollisena sitä, että aikuisena minulla olisi oma perhe. En minä siitä mitenkään haaveillut, mutta tavallaan otaksuin, että niin se elämä menee. Omat vanhemmatkin saattoivat puheen lomassa sanoa "...sitten kun sinulla on omia lapsia blaa blaa".
Kommentit (17)
Tytöthän ne nukeilla leikkii. Varmaan tytöt sitten haaveili enemmän omista lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätin ryhtyä fila:ksi jo ennen ensipuksua, 13v ikäisenä.
En. Tiesin jo lapsena, että en saa lapsia.
Kyllä se oli mielessä sellasena luonnollisena osana elämää, sitten joskus aikuisena.. sain lapset 27v-32v iässä (3kpl) eli aikalailla niinkun olin ajatellut. Varsinaista vauvakuumetta ei koskaan tullut vaan puoliso oli aloitteellinen asian suhteen.
Nainen vm. -77
En ole ikinä haaveillut lapsista. Teini-ikäisenä oletuksena oli tietysti pelkän sukupuoleni perusteella, että tykkään lapsista ja nakittivat pikkusisarusten hoitamisen aina minulle isoveljeni sijasta. Siinä karsiutui ne viimeisetkin kuvitelmat mitä se olisi omien lasten kanssa. Kyllä mä niiden vaipat vaihdoin, syötin ja hoidin muuten asiallisesti, mutta vain ja ainoastaan rahan takia. Nyt vaihdevuodet kolkuttelee, eikä vieläkään tee mieli lisääntyä vaikka gynellä käydessä ne olivat siitä aivan varmoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä haaveillut lapsista. Teini-ikäisenä oletuksena oli tietysti pelkän sukupuoleni perusteella, että tykkään lapsista ja nakittivat pikkusisarusten hoitamisen aina minulle isoveljeni sijasta. Siinä karsiutui ne viimeisetkin kuvitelmat mitä se olisi omien lasten kanssa. Kyllä mä niiden vaipat vaihdoin, syötin ja hoidin muuten asiallisesti, mutta vain ja ainoastaan rahan takia. Nyt vaihdevuodet kolkuttelee, eikä vieläkään tee mieli lisääntyä vaikka gynellä käydessä ne olivat siitä aivan varmoja.
Omat lapset on aivan eri juttu kuin toisten lapset.
En koskaan, enkä tykännyt leikkiä vauvanukeilla tai mitään sellaista. Olin lapsi ja elin hetkessä, enkä osannut ajatella millaista olisi olla aikuinen. Jo se oli raskas ajatus. Siihen päälle lapsi? Ei ei. Minua ällötti lapsena ajatus pussaamisesta lapsena ja vielä enemmän seksistä, tai synnytyksestä. :D
Kysyinkin huolissani raskaana olevalta sukulaiselta eikö se ole kauheaa, kun hän oli raskaana.
Tietysti tuo muuttui, mutta vasta aikuisena vasta on lapsia tullut ajateltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Pelkän hyvän parisuhteenkin visioiminen tuntui niin kaukaiselta. Vanhemmat antoivat hyvän esimerkin siitä mitä EN halua parisuhteelta. Tässä keski-iän kohdalla tuntuu että on jo kokenut pilkahduksia siihen viittaavasta. Toivottavasti vielä sellaisenkin onnistuu saavuttamaan.
On se kumma että mennään nykypuheissa suoraan sinne lapsien "saamiseen" ja hypätään kokonaan sen onnellisen parisuhteen yli. Miksi? Tätäkö meidän 80-luvun lapsien vanhemmat ovat meille tuputtaneet silloin kun maailma selkeästi oli parempi työllisyyden ja sosiaalisuuden kannalta. Kukaan vanhemmista ei ollut silloin naimisissa kännykän kanssa. Edes kannettavia tietokoneita tainnut olla kellään...
Kirjoituksen perusteella ap taitaa olla nainen, miehillä taitaa harvemmin on tällaisia unelmia lapsena.
En ikinä. Enkä koskaan sen jälkeenkään ole ajatellut, että haluaisin, jaksaisin tai että se muutenkaan olisi minua varten. Olen lisäksi sitä mieltä, ettei omien vanhempien olisi pitänyt lisääntyä, ainakaan siinä vaiheessa kun itse satuin syntymään. Mutta taisivat tehdä toisen lapsen "kun se nyt vaan on jotenkin tavallista elämää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Tiesin jo lapsena, etten koskaan halua lapsia.
N44
En pitänyt muista lapsista edes lapsena, eikä mielipide koskaan muuttunut. En leikkinyt nukeilla, enkä tuntenut mitään halua hoivata ihmisiä myöhemminkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Pelkän hyvän parisuhteenkin visioiminen tuntui niin kaukaiselta. Vanhemmat antoivat hyvän esimerkin siitä mitä EN halua parisuhteelta. Tässä keski-iän kohdalla tuntuu että on jo kokenut pilkahduksia siihen viittaavasta. Toivottavasti vielä sellaisenkin onnistuu saavuttamaan.
On se kumma että mennään nykypuheissa suoraan sinne lapsien "saamiseen" ja hypätään kokonaan sen onnellisen parisuhteen yli. Miksi? Tätäkö meidän 80-luvun lapsien vanhemmat ovat meille tuputtaneet silloin kun maailma selkeästi oli parempi työllisyyden ja sosiaalisuuden kannalta. Kukaan vanhemmista ei ollut silloin naimisissa kännykän kanssa. Edes kannettavia tietokoneita tainnut olla kellään...
Kirjoituksen perusteella ap taitaa olla nainen, miehillä taitaa harvemmin on tällaisia unelmia lapsena.
Me tehtiin lapset 80-luvulla vaimon halusta. Vaimo rakasti olla raskaana, parasta aikaa hänen mielestään. Seksiäkin halusi kyltymättömänä. Lapset vain vahvistivat meidän rakkautta yhteenkuuluvuutta ja seksiä. Rikastaen meidän elämän. Samoin nyt taas lapsen lapset. Itse en osannut kaivata lapsia, mutta onneksi vaimo oli viisaampi.. Itsellä some, läppäri tai känny ei ole koskaan mennyt vaimon edelle. Niiden käyttö loppuu heti, jos tarve olla vaimon kanssa läsnä.
Olen 53 vuotias lapseton sinkku. En varsinaisesti haaveillut koskaan perheestä, vaan luulin sen vaan tapahtuvan lähes kaikille. Vanhemmat ja varsinkin äitini puhui aina hyvin halventamaan sävyyn lapsettomista ihmisistä. He olivat hänen puheissaan jotenkin viallisia. Sitten nyt kävi vaan niin, että en löytänyt sellaista parisuhdetta, jossa olisin halunnut lapsia. Hyvä niin, että niitä ei sitten tullut, koska kaikki suhteet osoittautui virheeksi ja olen siis sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tytöthän ne nukeilla leikkii. Varmaan tytöt sitten haaveili enemmän omista lapsista.
Itse leikin nalleilla. Muovivauvat ei kiinnostanu koskaan.
En kuvitellut.
Ja aikuisena ymmärsin, etten missään nimessä halua lapsia, enkä sitten hankkinutkaan niitä. Jälkeenpäin ajatellen olen ollut onnekas siinä asiassa, että tämä on aina ollut minulle näin selvää enkä ole joutunut harkitsemaan vaihtoehtoja ja miettimään ahdistuneena, olisinko sittenkin ollut onnellisempi, jos olisin valinnut toisin. Monessa muussa asiassa elämäni ei ole ollut yhtä selkeää, mutta tämä asia on ollut minulle hyvin helppo.
Onko tänne vastanneissa paljon lapsettomia ja lastenvastaisi heteroita, vai oletteko lesboja, joka ette halunneet edes miestä? Selventäisi kummasti kommenttejanne.
Meillä oli kerran pääsiäispöydässä kaikki 4 lasta syömässä ja olivat sitä mieltä, että olin liian jyrkkä, kun väitin lapsettomia itsekkäiksi. Mutta rauhoittuvat kummasti, kun totesin että jos me vaimon kanssa emme olisi halunneet lapsia, niin tässä pöydässä olisi hiljaista. ;))))
En. Olin yksinäinen susi ja omantien kulkija, enkä koskaan edes miettinyt asiaa. Kun vaimo sitten halusi, niin täytin hänen toiveensa. Kun halusi lisää lapsia niin sitten täytin nekin toiveet. En niiinkään ajatellut lapsia, vaan vaimon tyytyväisyyttä. Vaimoni oli tästä tyytyväinen ja kiitollinen, kun hänellä oli kunnon siitosori. Jälkeenpäin selvinnyt, että hänellä ollut pienestä asti toive saada monta lasta. Siksi varmaan minut ottikin, tiesi minua paremmin mikä minullekin on hyvästä. Ylpeä omista neljästä lapsesta. Hän olisi saanut niin monta kuin olisi halunnut.